Lomatalo hakuun
Valintakriteerit lomatalollemme heinäkuisen viikon viettämiseksi Kroatiassa Dubrovnikin seudulla ovat selkeät. Kuusi henkilöä, me Nonna ja Farfar, lapsenlapsemme Lilja ja Viola (9 ja 6) ja heidän vanhempansa Rasmus ja Sara. Tarvitaan vähintään kolme makuuhuonetta, vähintään kaksi kylpyhuonetta, uima-allas ja merinäköala. Mieluiten myös talo, jossa on ripaus aitoa kroatialaisuutta. Etäisyys Dubrovnikin lentokentältä alle tunti.
Aloitamme etsinnän jo varhain keväällä ja ensimmäinen yllätys on Kroatian hintataso. Euroon siirtymisen huhuttiin jo etukäteen vaikuttavan maan hintatasoa nostavasti. Näin näkyy käyneen. Helppoa on löytää kriteerit täyttävä talo, mutta löytää sellainen talo, jonka hinta on edes jollain tavoin kohtuullinen, onkin jo selvästi haasteellisempaa.
Tarjontaa on paljon. Myös kriteerimme täyttäviä taloja on runsaasti. Jos haluaa viikon vuokraan käyttää seitsemästä viiteentoistatuhatta euroa, niin on mistä valita. Minä en kuitenkaan ole valmis viikon loma-asunnosta tuollaista summaa maksamaan – en edes puolikasta.
Olemme viettäneet lomiamme Kroatiassa aiemmin jo viisi kertaa. Erona tähän kertaan noiden aiempien kohdalla on ollut matkan ajankohta. Aiemmat lomamme olemme ajoittaneet alkavaksi kesäkuun puolivälin paikkeilla, jolloin hintataso on siedettävämpi. Heti heinäkuulle tultaessa hinnat nousevat. Tarkkana saa luonnollisesti aina olla, sopivan kohteen löytääkseen. Sinnikäs kohteiden haravointi tuottaa meille tuloksen ja hinnaltaankin kohtuullinen, kriteerimme täyttävä kohde löytyy booking.com -sivustolta. Varaamme sen. Ilmainen peruutusmahdollisuus kesäkuun lopulle saakka.
Kesäkuulle tultaessa ja taloesittelyn laajakulmakuvia katsellessa alkaa kuitenkin uima-altaan koko epäilyttää. Voisihan tuo olle vähän isompikin. Siksi päätämme jatkaa etsintää. Peruuttamisen mahdollisuus saattaa tulla tarpeeseen. Löytyy uusi sopiva kohde, tällä kertaa ainoastaan Airbnb:n sivuilta. Nyt uima-allaskin näyttää kookkaammalta. Talo on selvästi kalliimpi ja se on vapaana ainoastaan viideksi päiväksi. Kahdeksi viimeiseksi päiväksi on löydettävä toinen asunto. Peruutamme aiemman varauksen ja varaamme tämän löytämämme toisen talon. Pian löytyy booking.com’in kautta myös loppuajalle sopiva asunto, joka sekin varataan.
Tästä varsinaisesta lomatalostamme, jota esitellään nimellä Rustic Stone Villa Begovi Dvori maksamme 2.643,89 euroa viideltä päivältä. Talo sijaitsee Mlinissä, vuorten rinteillä lähellä Bosnia Hertsegovinan rajaa. Kahdelle viimeiselle yölle alhaalla Mlini’ssä lähempänä merta varaamme kolmen makuuhuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnon, Apartment Mediteran. Se maksaa meille 360 euroa.
Kohti Kroatiaa
Lomamme alkaa ja me, Nonna ja Farfar istumme heinäkuun ensimmäisenä lauantaina Finnairin aamulennolla matkalla kohti Kroatiaa. Laskeudumme Dubrovnik’in lentoasemalle kohta puolikymmenen jälkeen. Lämpötila lähellä 30 astetta. Terminaalissa sijaitsevaksi ilmoitettu autovuokraamo on terminaalin edessä olevan parkkialueen toisella laidalla. Siellä näkyy vuokraamoiden palvelukioskeja runsaasti. Myös ihmisiä on runsaasti. Autovuokraamomme tiskille on jonoa.
Auton saamiseen kuluu melkein tunti. Autoon jo ilmaantuneiden ja lomakkeelle rekisteröityjen naarmujen tarkistuksen jälkeen pääsemme matkaan. Koska saamme talomme vasta iltapäivällä klo 15 päätämme lähteä ajamaan kohti Peljesac’in niemimaata. Kroatiasta kotoisin oleva ystäväni oli vinkannut siellä Ston’in kylässä sijaitsevasta, 1300-luvulla rakennetusta muurista, josta puhutaan myös eurooppalaisen Kiinan muurina.
Kroatian rannikkoa pitkin etelästä pohjoiseen ulottuva 650 kilometrin pituinen valtatie 8, Jadranska Magistrala, kulki aiemmin Dubrovnikista pohjoiseen lähdettäessä osan matkaa Bosnia Hertsegovinan maaperällä. Nyt tielinja on tuossa kohtaa siirretty kulkemaan Peljesacin niemimaalla. Peljesac’ista mantereelle on rakennettu 2,4 kilometriä pitkä vinoköysisilta, joka valmistui heinäkuussa 2022. Valitettavasti tien parannus etelästä tultaessa näkyy vasta Peljesac’illa, jossa tie muuttuu leveämmäksi, sukeltaa tunneleissa muutamien vuorien läpi ja jatkuu edelleen tuon sillan kautta mantereelle. Koko matka ennen Peljesac’ia ajetaan erittäin mutkaista vanhaa, aiemmilta matkoiltamme meille tuttua tietä, jossa on runsaasti nopeusrajoituksia. Ja näin sesonkiaikaan runsaahkosti liikennettä. Seitsemänkymmenen kilometrin matkaa lentokentältä Ston’iin ajaa helposti puolitoista tuntia.
Aikaahan meillä on. Loput matkalaisemme saapuvat vasta iltalennolla ja me otamme vastaan talomme iltapäivällä. Auton mittari näyttää ulokolämpötilaksi jo 34 plusastetta. Alkaa olla selvää, että tällä kertaa ihailemme Ston’in muuria alhaalta kylästä. Tässä helteessä ei tee mieli lähteä puuskuttamaan muurin harjalla vuoren rinteelle. Ehkä otamme lähikontaktin muuriin, jos ja kun vielä kerran joskus saavumme tälle seudulle.
Takaisin Mliniin saavuttuamme käymme Lidl’issä ostoksilla tätä iltaa ja huomista varten. Lähellä löytyy kaksi muutakin suurmarketia, Konsum ja Kaufland. Tarvittavat ruokaostokset tehtyämme ajamme ylös Martinovicin kylään, jossa talomme sijaitsee. Airbnb-kontaktimme Dianan kanssa olemme sopineet, että ilmoitamme hänelle, kun lähdemme ajamaan kaupasta. Hän on viestitellyt meille lähettävänsä Ivon opastamaan meidät talolle. Odottelemme sovitussa paikassa. Noin kymmenen minuuttia odotettuamme saapuu Ivo skootterillaan paikalle. Hän ajaa edellämme jyrkkää ja todella kapeaa vanhojen kivitalojen välissä kulkevaa betonitietä alaspäin ja osoittaa meille varatun parkkipaikan. Siitä jatkamme jalan vielä jonkin matkaa alaspäin, jossa talomme sijaitsee kylän viimeisenä talona.
Erittäin kauniisti remontoitu vanha kivitalo, jonka alakerrassa on keittiö ja olohuone, yläkerrassa neljä makuuhuonetta. Kahdessa makuuhuoneista on ilmastointilaite, molemmissa myös omat kylpyhuoneet. Kahdessa muussa makuuhuoneessa on molemmissa kattotuuletin. Yläkerran aulassa on myös ilmastointilaite, samoin olohuoneessa. Kolmas kylpyhuone löytyy vielä alakerrassa keittiön vieressä.
Yläkerrassa on myös iso, koko talon mittainen, osin katettu parveke. Kaikissa makuuhuoneissa on mukavat parivuoteet. Päällyslakanat on tarkoitettu parivuoteeseen, joten niitä löytyy vain neljä. Itse pidämme parempana yhden hengen lakanoita, joten pyydämme niitä lisää. Niitä toimitetaan lisää. Airbnb’n esittelykuvat vastaavat hyvin sisätiloissa näkemäämme. Puutarhan puut ja pensaat ovat kuitenkin selvästi kasvaneet. Ne peittävät nyt melkoisen osan ulkoalueesta.
Talo näyttää hyvin sopivan meidän tarpeisiimme. Keittiö on hyvin varusteltu. Astianpesukone voisi olla isompaa mallia. Aikomuksemme on viettää aikaa talolla mahdollisimman paljon. Uima-allasta tulemme tarvitsemaan koko viiden päivän ajan, koska sää on melko kuuma (yli 30 astetta). Allas ei ole kovin suuri, mutta on joka tapauksessa sopiva meille. Altaan syvyys on kauttaaltaan noin 160 cm.
Ivo esittelee meille talon ja näyttää lopuksi lapulle kirjoittamansa wifi:n salasanan. Ivo selittää meille, että talon lämpimässä vedessä saattaa esiintyä ongelmia. Tämä siksi, että he ovat odottaneet lämminvesivaraajan varaosaa yli kaksi viikkoa. Jos koemme tämänkaltaisen ongelman, meidän tulee vain soittaa Dianalle ja Ivo tulee paikalle viiden minuutin kuluttua korjaamaan ongelman.
Ivon lähdettyä asetumme taloon. Alamme valmistaa päivällistä myöhemmin samana iltana saapuville lastenlapsillemme ja heidän vanhemmilleen. Emme saa liesitasoa toimimaan. Siispä googlaamaan käyttöohjetta. Annettu salasana ei yhdistä wifi’iin. Joku merkki salasanasta näkyy puuttuvan. Löydän wifi-laitteen ja tarkistan, näkyisikö sen takana salasanaa. Kyllä. Ja aivan oikein, annetusta salasanasta puuttuu välistä yksi kakkonen.
Lieden käyttöohjeet löytyvät netistä, mutta eivät auta meitä saamaan liettä toimintaan. Otamme yhteyttä Dianaan, ja hän antaa meille ohjeita. Löydämme annetun ohjeen mukaisesti olohuoneesta taulun takaa sähköpäätaulun. Teemme kuten Diana neuvoo ja katkaisemme sähkön merkitystä kytkimestä, ilman tulosta. Diana lupaa lähettää Ivon auttamaan meitä. Ivo tulee ja saa liesitason toimimaan katkaistuaan sähköt kaikista sähkötaulun kytkimistä muutamaksi minuutiksi.
Kun päivällinen on saatu valmistelluksi, lähdemme sovitusti lentokentälle vastaan saapumassa olevia matkalaisiamme. Lupasimme noutaa lapsenlapset talolle, ettei heidän tarvitse vanhempiensa kanssa odottaa vuokra-auton saamista. Viimein kun kaikki olemme talolla ja loputkin ovat majoittuneet, päivällinen nautittu, uima-allas on kokeiltu ja hyväksi testattu, kokoonnumme yhdessä illalla parvekkeelle pelaamaan korttipelejä. Loma on nyt kaikkien osalta täydessä käynnissä.
Lomailua lomatalossa ja lähialueella
Sunnuntain aamupäivän vietämme kaikessa rauhassa talollamme. Aamiaisen jälkeen lepotuoleissa makoilua, uima-altaassa polskimista ja kaikkea sellaista mistä lomailu rakentuu. Pihalla pyörii kaiken aikaa kissa, joka selvästi kyttää tilaisuutta livahtaa sisään. Pidämme oven kiinni ja kissan ulkona. Puutarhassamme asuu myös kilpikonna. Kuljettaessa talolta ylös pääkadulle, on reitin varressa nähtävissä vuohi kilinsä kanssa. Lapset ovat eläimistä ihastuneita.
Lounaalle virittelemme pihalla olevan grillin, jossa kanafileet paistuvat maukkaiksi. Niiden kanssa nautimme salaattia ja spagettia. Lounaan jälkeen iltapäivällä ajamme alas Mlini’in Srebrenon rannan lähellä olevaan ostoskeskukseen, jossa sijaitsee myös suuri Konsum’in suuri market alakerrassa.
Maanantaina suuntaamme meren rannalle Cavtat’iin. Autot parkkin ja kävely kohti vanhan kaupungin rantaa, matkan varrella erilaisiin liikkeisiin piipahtaen. Rannalla vuokraamme neljä aurinkotuolia ja kaksi varjoa. Ranta on melko pieni, mutta meri juuri niin upea, jollaisena sen aikaisemmilta Kroatian lomiltamme muistamme. Muutama tunti vierähtää mukavasti vuoroin lämpimässä merivedessä pulikoidessa, vuoroin aurinkotuolissa maatessa. Sen jälkeen läheiselle rantakadulle lounastamaan.
Tiistaiaamuna lähdemme Dubrovnik’in yläpuolella kohoavalle Srd-vuorelle. Hintavan gondolihissin sijaan päätämme ajaa sinne autolla. Tie erkanee Jadranska Magistrala’lta oikealle juuri ennen Dubrovnik’ia, muuttuu pian yksikaistaiseksi ja kiemurtelee kohti korkeuksia. Onneksi vastaantulijoita on vähän. Tietä pitkin pääsemme aivan gondolihissin yläasemalle saakka. Maisemat ovat mahtavat ja vanhakaupunki ympäröivine merialueineen aukeaa edessämme sellaisena kuin sen matkailumainoksissakin näkee.
Ajamme seuraavaksi alas Dubrovnik’iin, jossa parkkipaikan saaminen on haasteellista. Toisella hakukierroksella päätämme jättää autot tarjolla olevaan parkkitaloon, josta johtaa kapea mutkitteleva kulkuväylä monine portaineen alas vanhankaupungin portille. Ihmisiä on paljon ja kuumuus melkoinen. Aikamme kierreltyämme hakeudumme pienellä kapealla sivukujalla löytyvään italaistyyppiseen ravintolaan syömään. Varjoisalla kujalla on miellyttävän viileää nauttia hyvästä ruoasta. Mutta edessä on kohta kipuaminen helteisessä säässä taas ylös autojen luo.
Asiallista palautetta prosessista
Saan ilmoituksen lämminvesivaraajan varaosan saapumisesta. Diana tiedustelee meiltä sellaisia aikoja, jolloin olemme poissa talosta, jotta Ivo voi tuoda ihmisiä korjaamaan varaajaa. Ajat, jolloin tiedämme olevamme ulkona, eivät vastaa Ivon ja hänen avustajiensa aikatauluja, joten Diana ilmoittaa heidän tulevan tiistaina klo 14. Kun saavumme tiistaina klo 15 aikaan talolle, ei siellä kuitenkaan ole ketään. He tulevat vasta klo 17.
Tiistai-iltana lämminvesivaraajan korjaajien vielä häärätessä talossa, halusin antaa Dianalle palautetta kokemistamme ongelmista, erityisesti tavasta, miten tässä boilerin korjausasiassa on menetelty. Illalla puoli kahdeksan jälkeen, korjaajien edelleen jatkaessa hommiaan, aloin jo harmistua tilanteesta. Mielestäni talon huolto tulisi tehdä vieraiden vaihtoon varatun viiden tunnin aikana, ei vieraiden aikana. Kun maksan yli 500 euroa päivässä talosta, oletan, että kaikki toimii ja ettei oleskeluani – varsinkaan ilta-aikaan – häiritä korjausmiesten läsnäololla.
Keskiviikon, viimeisen päivämme tässä talossa päätämme viettää kokonaan siellä. Illalla minulle selviää, ettei Ivo ei ota tätä Dianalle kirjoittamaani palautetta suopeana vastaan. Tässä vaiheessa vasta minulle selviää, että hän on talon omistaja. Diana ilmoittaa keskiviikkona seitsemän jälkeen illalla, että Ivo haluaisi tulla tapaamaan minua, koska ei pääse torstaiaamuna lähtömme hetkellä paikalle. On viimeinen iltamme talossa. Katsomme yhdessä Ivon jo aivan riittävästi ottaneen aikaamme ja ilmoitan , ettemme halua hänen enää tänään tulevan talolle. Diana kertoo ymmärtävänsä toivettamme ja kunnioittavansa sitä.
Asiatonta palautetta palautteesta
Vaan Ivo ei tunnu toivettamme kunnioittavan. Keskiviikkoiltana noin varttia vaille kahdeksan hän yllättäen ryntää talolle. Hän kertoo nähneensä Dianalle kirjoittamani palautteen. Hän vaikuttaa vihaiselta. Pyydän häntä lähtemään talosta, johon hän vastaa, ettei hän aio lähteä, koska talo on hänen. Yritän poistua tilanteesta, mutta hän kävelee perässäni.
Meidän kaikkien, myös lasten edessä hän kutsuu minua valehtelijaksi ja vaati meitä lähtemään talosta puolen tunnin sisällä. Yritän rauhoitella häntä. Yritän näyttää hänelle osaa kirjoittamastani palautteesta, jossa kehun itse taloa. Hän ei tunnu kykenevän vastaanottamaan sanomaani. Emme tietenkään poistu mihinkään, olemme maksaneet viidestä yöstä ja aiomme jäädä taloon myös viidenneksi yöksi. Ivo lähtee talosta kahdeksalta. Soitan Dianalle ja kerron tästä yllätyksestä. Hän pahoittelee ja lupaa rauhoittaa Ivon.
Noin puoli tuntia myöhemmin saan Dianalta viestin, jossa hän toteaa, että luonnollisesti pysymme talossa huomisaamuun kuten on sovittu. Samalla hän kertoo Ivon haluavan pankkiyhteystietoni, jotta hän voi maksaa minulle koko maksamamme summan takaisin. Kirjoitan Dianalle, että rauhoittukaamme nyt kaikki ja keskustellaan mahdollisista kompensaatioista myöhemmin kaikessa rauhassa. Minulle ei tulisi mieleenikään asua ilmaiseksi kenenkään omistamassa talossa.
Tämä tapaus on äärimmäisen epämiellyttävä ja aiheuttaa meissä kaikissa ahdistusta ja pelkoa. Kukaan meistä ei voi nukkua sinä yönä, koska pelkäämme Ivon tunkeutuvan jälleen taloon keskellä yötä. Hänen käytöksensä on erittäin sopimatonta. Talonomistajana, joka vuokraa talonsa maksaville asiakkaille, hänen tulee varautua myös kritiikkiin ja tyytymättömiin asiakkaisiin. On erittäin epäammattimaista loukkaantua ja raivota asiakkaille. Varsinkin pienten lasten edessä.
Muutamme meren äärelle
Unettoman yön jälkeen on tullut aika lähteä talosta aamulla sovitusti kymmeneltä. Jatkamme seuraavaan kotiimme Mlini’ssä, Apartment Mediteran’iin. Saamme asunnon vasta klo 13, mutta omistaja tarjoaa meille mahdollisuutta tuoda ruokatarvikkeet jääkaappiin jo yhdeltätoista. Ajamme alas Mlini’in ja sunnistamme Google Maps’in opastamana saamaamme osoitteeseen. Alkuun kapea tie kiemurtelee serpentiinä ylöspäin. Ylös päästyämme ajamme ohjeen mukaan alas hyvin kapeaa betonikatua kohti uutta kotitaloamme.
Olemme perillä puoli tuntia etuajassa. Kohta meitä lähestyy hymyilevä nuorimies, joka kysyy, olenko Jyrki. Hän esittäytyy Jerko’ksi. Hän kertoo, että olemme ajaneet väärään pihaan, mutta hän voi tulla mukaan ja opastaa meidät oikein. Ajamme takaisin kapeita katuja ylöspäin ja ylöspäästyä taas kohta samankaltaisia alaspäin. Hyvä, että Jerko on meitä opastamassa. Muuten olisi saattanut olla vaikeaa löytää oikeaan pihaan.
Meitä odottaa talolla Jerkon äiti Danka ja sydämellinen vastaanotto. He pyytävät meidät sisään tuomaan jääkaappitavarat ja samalla esittelevät asunnon meille. Kolme makuuhuonetta kaksi vessaa ja aivan uskomaton maisema suoraan Adrianmerelle. Tiedämme, ettei täällä ole uima-allasta, mutta meri aukeaa silmiemme edessä ja on hyvin lähellä. Saamme vinkkejä hyvistä uimarannoista ja lähdemme viettämään aikaamme rannalla. Päivä vierähtää pitkälle iltapäivään Srebrenon rannalla uiskennellen ja upeasta merestä nauttien.
Illalla asunnolla nautimme parvekkeella edessämme avautuvasta komeasta maisemasta ja yhteisestä päivällisestä. Illan hämärtyessä pelaamme lasten kanssa korttipelejä ja jazzia.
Mlinin yksi parhaista rannoista on nimeltään Kupari. Se on myös mielenkiintoinen jäänne Jugoslavian ajoilta. Kupari oli sotilasaluetta ja siellä sijaitsi armeijan henkilökunnan käyttöön rakennettuja kylpylöitä ja hotelleja. Koko alue Jugoslavian romahdettua jäi autioitumaan ja nyt siellä on vain noiden rakennusten ”luurangot” jäljellä. Ovat siellä siis olleet unohdettuina kolme vuosikymmentä. Kerrotaan, että nyt viimein on päästy Marriott -hotelliketjun kanssa sopimukseen alueen jälleenrakentamisesta.
Viimeinen yhteinen päivämme, perjantai. Käymme alkuun ihmettelemässä Kuparin aluetta. Sitten ajamme Plat’in rauhaisaan rantaan, josta vuokraamme aurinkotuolit ja -varjot. Päivä sujuu kuten edellinenkin, uiden ja kristallinkirkkaasta Adrianmerestä nauttien. Illalla annamme lasten vanhemmille vapaaillan. Meillä edessä vielä lomamme viimeinen peli-ilta. Iltaan mahtuu myös kuurupiiloa ja muutama jakso tuttua TV:n lastenohjelmaa.
Loma loppuu, kohti kotia – ja koronaa
Perjantai-iltana on myös aika pakata tavarat meidän lauantaiaamuista lähtöämme varten. Loppujoukko matkustaa taas vasta iltalennolla, joten heillä on vielä päivä aikaa uusiin rantanautintoihin. Me lähdemme ajamaan kohti lentoasemaa hyvissä ajoin. Onneksi, sillä kohta liikenne seisoo. Myöhemmin selviää, että joku auto oli sammunut keskelle kaistaa ja hinausauto tuli sitä noutamaan. Aiheutti melkoisen liikennekaaoksen, joka ulottui kilometrejä molempiin suuntiin. Matkaamme tuli ylimääräinen puolituntinen.
Käymme tankkaamassa ja palautamme auton vuokraamolle. Tarkastuksessa löytyy uusi naarmu, joka kirjataan. Siitä minulle lankeaa laskua 393,53 euroa. Ensimmäinen kerta koskaan, kun joudun syntyneestä naarmusta jotain maksamaan. Mutta siksi kaiken varalta olen aina ottanut autovuokraamovälittäjien tarjoaman kaiken kattavan vakuutuksen, näin tälläkin kertaa. Sen kustannus on useimmiten vain muutamia kymppejä, kun vuokraamot veloittavat vastaavasta muutamia satasia. Kolmantena päivänä kotiinpaluumme jälkeen saan myönteisen korvauspäätöksen tälle vahingolle. Ylimääräisen vakuutuksen ottaminen siis todella kannattaa.
Osa porukastamme oireilee pientä flunssaa viikon aikana. Kova helle ulkona ja ilmastointilaitteiden kylmä puhallus sisätiloissa ei ole paras yhdistelmä, mutta eipä niitä tiloja voi viilentämättäkään jättää. Lauantaiaamuna, kotiin lähdön hetkellä alan tuntea minäkin flunssan oireita ja lentokoneessa niiskuttelen koko matkan.
Kotiin päästyä alkaa illalla niin totaalisesti väsyttää, että menen nukkumaan jo ennen iltakahdeksaa. Sunnuntain nukun lähes koko päivän, olo on kuumeinen ja flunssainen. Myös Rasmus on kotiin tulleessaan niin kurkkukipuinen, että hakeutuu sunnuntaina lääkäriin. Särkylääkkeitä tuo hänelle määrää. Illalla hän tekee Saran yllyttämänä koronatestin, tulos positiivinen. Sen jälkeen minäkin teen koronatestin, tulos positiivinen. Korona lienee enää tavanomaisempi flunssatauti, virus muiden joukossa. Joten eiköhän tämä ala muutaman päivän jälkeen helpottaa.
Lopuksi vielä joitakin havaintoja Kroatian hintatasosta
Varhaisemmilta Kroatian matkoiltamme muistamme maan varsin edullisena. Edullisuuskin on tietysti suhteellista ja hintatasoa verratessa eri maiden kesken tulisi varmasti ottaa vertailun kohteiksi vaikkapa ostoskori peruselintarvikkeilla. No, sellaiseen tutkimukselliseen vertailuun en tässä pyri, vaan enemmänkin perustan tuntumaan ja kokemukseen.
Ennen kotiinlähtöä tankkasimme auton. Litrahinta lentokentän vieressä olevalla huoltoasemalla oli 1,54 €. Onhan tuo selvästi Suomen hintatasoa edullisempi hinta, mutta näin on monessa muussakin maassa.
Vain pari kertaa söimme lounasta ravintoloissa, tosin silloin varsin turistintäyteisillä alueilla. Hinnat eivät tuntuneet mitenkään edullisilta, vaan vastasivat varsin hyvin kotona kokemiamme. Pizzan sai ravintolassa muutaman euron alle kahdellakympillä (Dubrovnik), pasta- tai risottoannoksen senkin samankaltaiseen hintaan (Cavtat). Lounaan kanssa nautitulle oluelle taisi hintaa tulla pari-kolme euroa, eroa ei juurikaan ollut sillä oliko se iso (0,5) vai pieni (0,33) olut. Kaupassa paikallisen oluen puolen litran purkki maksoi runsaan euron.
Käymissämme suurmarketeissa kokemukseni kassalla maksaessani oli joka kerta positiivinen. Kärryllisen hinta oli säännöllisesti odottamaani edullisempi. Tämäkin siis taas pelkästään tuntumaan perustuva kokemus, sen enempää ostoksia erittelemättä.
Rannoille mentäessä ja muutenkin autolla liikkuessa on syytä varautua pysäköinnistä maksamiseen. Cavtat’issa viettämämme ajasta maksoimme pysäköinnistä 12 euroa, Srebrenossa parkkihallissa parikymppiä, Platissa kadunvarsi pysäköinti oli yllättäen ilmaista, siitäkin huolimatta, että pysäköintijono näkyi vievän koko rannasta ylös johtavan ajokaistan.
Rantojen kustannuksia ovat myös aurinkotuolit ja -varjot. Toki ilman niitäkin voi rannalle mennä, mutta me halusimme ne ottaa. Niistä peritään kertamaksu ja sitten käytät niitä tarvitsemasi ajan. Cavtat’issa maksoimme neljästä aurinkotuolista ja kahdesta varjosta yhteensä 52 euroa ja Plat’issa 32 euroa.
Srebrenon rannan tuntumassa oli monenlaista tarjontaa. Rannan alkupäässä sijaitsee Sheraton-hotelli, jonka edustalla kahdesta aurinkotuolista ja yhdestä varjosta veloitettiin 50 euroa. Rannan lopusta löysimme vastaavanlaisen paketin 70 eurolla, mutta täällä hinnoittelu oli kuitenkin houkuttelevampi. Siihen myös lopulta päädyimme. Kun maksoit tuon hinnan, saatoit myös käyttää saman summan rahaa alueen juoma- ja ruokapalveluihin. Listalla oli kylmiä ja lämpimiä juomia, salaatteja, täytettyjä lihapulla- tai lammaspatonkeja ja jälkiruokakakkuviipaleita.
Dubrovnikin vanhankaupungin muuri on suorastaan must-kohde kaupungissa vierailtaessa. Olemme muuria pitkin kaupungin joskus aiemmilla Kroatian matkoillamme kiertäneet, mutta emme muistaneet sen silloin maksaneen, ainakaan kovin paljoa. Nyt sillä oli hintaa 35 €/henkilö. Vallitsevassa kuumuudessa oli helppo päätös jättää se nyt kiertämättä. Dubrovnikista ylös Srd-vuorelle vievä gondolihissi maksoi edestakaisin aikuiselta 25 € ja lapselta 7 €. Päätimme käydä siellä autolla, kun suhteellisen lähellä sitä jo asuimme.
Meillä on edelleen aina tapana lähettää muutamia postikortteja. Itse korteille en hintaa löydä, mutta postimerkit maksoivat postista ostettaessa 1,70 € / kpl.
JYRKI PINOMAA 