Uusi lentorata on välttämätön
Nykyisen radan käyttöä pitää tehostaa
Finanssivalvonta ei edellytä yritystilejä
Pankkitilien muutos tuntuu rahastukselta
Är anhörigas delaktighet en utopi eller en förlorad möjlighet?
Tiimimalli lisää työtyytyväisyyttä
Pengarna styr serviceutbudet
Diskriminerande resurskrav – inget nytt
Alla skall själv kunna bestämma hur, med vem och var de bor
Lämnad åt sitt öde
Kriget i Ukraina gör livet svårt för personer med funktionsnedsättningar
Vammaiskuljetuksissa on parannettavaa
Taksien rekisteröintimalli olisi hyvä
Vammaisten kuljetuspalveluihin on otettava mallia menneestä
Alla måste kunna vara delaktiga i samhällslivet
Vammaispalveluja kilpailutetaan kuin kilotavaraa
Jokainen vammainen ihminen on yksilö yksilöllisine tarpeineen
Pensionen för närstående ett skämt
Samma opinion publicerades i Västra Nyland 18.1.2022
Koko omaishoidon järjestelmä on uusittava
Koko kirjoitus on luettavissa täältä
Kirjoitus on julkaistu myös Uudenmaan kokoomuksen sivuilla 15.1.2022 ja Luoteis-Uusimaa -lehdessä 16.1.2022.
Aluevaalipaneeli, Länsi-Uusimaa 12.1.2022
Keskiviikkona 12.01.2022 klo 18–19.30 järjestettiin Zoomissa Länsi-Uudenmaan järjestöjen aluevaalipaneeli. Paneelin järjestelyistä vastasivat Uudenmaan verkostojärjestö HyTe ry sekä Lohjan verkostojärjestö Apuomena ry.
Paneelin moderaattorina toimi Länsi-Uusimaa lehden päätoimittaja Päivi Kallo ja panelisteina olivat (kuvassa vasemmalta ylärivistä lukien) Elli Mäkilä, Liike Nyt; Ari Mönttinen, Kristillisdemokraatit; Heidi Himmanen, RKP; Joona Räsänen, SDP; Satu Grekin, Keskusta; Noora Koponen, Vihreät; Jyrki Pinomaa, Kokoomus ja Tiina Ahlfors, Vasemmistoliitto
Tallenne tilaisuuteen löytyy klikkaamalla täältä
Ehdotus kärkiehdokkaista on outo
Koko kirjoitus on luettavissa täältä
Liikunta ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia. Motion upprätthåller hälsa och välfärd.
Miksi olen ehdolla? Miksi minua kannattaa äänestää? Varför ställer jag upp som kandidat? Varför lönar det sig att rösta på mig?
Aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Koko kirjoitus on luettavissa täältä
Det behövs bondförnuft
Expertis behövs i välfärdsområdet
Blivande välfärdomredens fullmäktigen måste ha visdom och styrka, erfarenhet, expertis inom olika sektorer och yrken, kunna leda med information, förmågan att uppfatta helheten, förstå det unika i olika kommuner och regioner samt det unika bland människor och familjer i olika situationer. Därför behövs det i fullmäktigen personer som tillsammans representerar ett brett utbud av olika expertis, erfarenhet och kompetens.
Det behövs samarbete över partigränserna.
Det behövs gränsöverskridande och tvärprofessionellt samarbete. Det behövs samarbete mellan de skickliga, insiktsfulla, innovativa, reformvilliga, fördomsfria, ansvarsfulla ledamöter som har blivit valda.
Det behövs samarbete mellan den offentliga, privata och tredje sektorn för att möjliggöra de bästa servicepaketen. Det behövs ett öppet samarbete mellan medborgare och beslutsfattare inom området.
Det behövs bondförnuft.
Jyrki Pinomaa, kandidat i välfärdsområdesval, Västra Nyland, Vichtis, Samlingspartiet
Painavaa asiaa hyvinvointialueista
Tänään (3.1.22) Helsingin Sanomat julkaisi sekä pääkirjoituksena että entisen Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön Kari Välimäen Vieraskynä-kirjoituksena painavaa asiaa tulevista hyvinvointialueista.
Kummankaan kirjoituksen otsikko ei anna lupauksia, eikä varsinkaan innosta ihmisiä äänestämään. Itse tekstit ovat kuitenkin täyttä asiaa ja ne kannattaa jokaisen, ainakin aluevaltuutetuksi hakeutuvan käydä lukemassa. Tässä alla linkit kumpaiseenkin (taitavat kuitenkin avautua vain tilaajille):
Vammaispalvelujen jatkuvuus hyvinvointialueilla on turvattava
Runsaat kaksi vuosikymmentä vuotta sitten pidin esityksen Eduskunnan auditoriossa järjestetyssä tilaisuudessa. Puheeni oli osa pitkäaikaisssairaiden ja vammaisten lasten perheille suunnattujen sote-palvelujen kehittämisprojektin päätösseminaarin ohjelmaa. Kahden monivammaisen lapsen isänä kuvasin omaan kokemukseeni perustuen perheen ympärille muodostuvaa avun ja tuen tuottajien verkostoa, joka usein koostuu useista kymmenistä yksittäisistä ammatti-ihmisistä. Viestini oli silloin, että runsaasti palveluja tarvitsevalle perheelle jää koordiaatiovastuu avun ja tuen erilaisista muodoista ja että erilaisia palveluja edustavat ammatti-ihmiset pysyvät tiukasti siiloissaan kohtaamatta koskaan toisiaan.
Puheenvuoroni jälkeen kokoomuksen silloinen kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä tuli keskustelemaan kanssani ja kysyi: »Eikö mikään ole, Jyrki, muuttununut 20 vuoden aikana. Tuntui sinua kuunnellessani kuin olisin kuunnellut omaa puhettani 20 vuotta sitten.« Hänellä itsellään oli vastaavanlainen kokemus vammaisen vanhemmuudesta.
Kahdeksanvuotisen Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtajuuteni aikana olen tavannut tuhansittain kehitysvammaisten vanhempia eri puolilla Suomea. Kun kuulen heidän kokemuksiaan, huomaan esittäväni heille tuon Eero Akaan-Penttilän minulle esittämän kysymyksen – eikö mikään ole muuttunut 20 vuoden aikana.
Varmasti paljonkin on menty monissa asioissa eteenpäin. Meillä on kuluneiden parin vuosikymmenen aikana saatu ratfioiduksi YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva yleissopimus, hallitusten tahtotila suurten laitosten purkamisesta on toteutunut ja vammaisten ihmisten kodit sijaitsevat pääosin siellä missä muutkin asuvat, kuulemme radiossa selkokielisiä uutisia, Helsinki sijoittui juuri toiseksi EU-komission järjestämässä kaupunkien esteettömyyskilpailussa, lainsäädännössä on monin tavoin vahvistettu vammaisten ihmisten oikeuksia ja vammaislainsäädännön uudistus on loppusuoralla.
Mutta kun perheet, joihin syntyy vammainen lapsi, sanoittavat kokemustaan kuvauksena taistelusta vammaispalveluiden saamisesta ja loputtoman byrokratian pyörittämisestä, ei voida puhua edistymisestä eikä onnistumisesta.
Vammaisten lasten ja heidän perheidensä palvelut on tarkoitettu niitä tarvitseville tuomaan heidän arkeaan edes lähemmäs vammattomien arkea, auttamaan näitä perheitä selviytymään. Toistuvasti kuulen vanhempien kertomusta siitä, miten itse vammaisuuden kanssa oppii elämään, mutta paperisota näännyttää ja vie voimat.
Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistäminen tarkoittaa satojen kuntien vammaispalveluiden yhdistymistä 21 hyvinvointialueen järjestämisvastuuksi. On erityisesti varmistuttava siitä, että nämä ihmisten arjessa joka päivä läsnä olevat palvelut jatkuvat ilman katkoksia tai viiveitä avun ja tuen saamisessa. Hyvinvointialueilla on otettava vammaiset ihmiset ja heidän perheensä sekä vammaisjärjestöt mukaan rakentamaan palvelupolkuja ja -strategiaa. Heidät mukaan ottamalla saadaan aikaan vaikuttavuutta, tehdään oikeita asioita, käytetään resurssit viisaasti ja tuotetaan asiakaslähtöisesti ja vastuullisesti hyvinvointia.
Toimiiko sote-järjestelmämme asiakaslähtöisesti?
Sotessa huomioitava myös vammaiset
Terve!
Olemme tienhaarassa, jossa voimme joko tehdä kaiken samalla tavalla tai käyttää aikaamme suunnitteluun asioiden tekemiseksi toisin. Tämä tienhaara on edessä koko Suomessa, viimeistään hyvinvointialueiden valtuustojen kokoontuessa rakentamaan strategioitaan aluevaalien jälkeen ensi maaliskuussa.
Me emme voi jatkaa kaiken tekemistä samalla tavalla. Sellainen ei ole järkevääkään tilanteessa, jossa tarve palveluille on rajaton, mutta resurssit rajalliset. Hyvinvointialueiden työn käynnistäminen tarjoaa historiallisen mahdollisuuden tarkastella uudelleen toimintatapoja ja uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluja sellaisiksi, joita voidaan aidosti luonnehtia muun muassa sellaisilla sanoilla #asiakaslähtöisyys #vastuullisuus #vaikuttavuus.
Asiakaslähtöisyyden nimeen on vannottu jo vuosikymmeniä. Toimiiko sote-järjestelmämme asiakaslähtöisesti? Oma vastaukseni on, että ei toimi. Uudet hyvinvointialueet ovat asiakaslähtöisyyden toteuttamiseksi tilaisuus, jota ei pidä ohittaa.
Vastuullisuudella tarkoitan sen kaikkia kolmea ulottuvuutta; taloudellista vastuuta, sosiaalista vastuuta ja ympäristövastuuta. Vain nämä kaikki kolme strategiaansa kirjannut hyvinvointialue voi sanoa toimivansa vastuullisesti.
Vaikuttavuusajattelu on meillä suhteellisen uutta. Eri tieteenalojenkaan kesken siitä ei ole konsensusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa vaikuttavuutta on tarkasteltava pitkällä aikajänteellä ja silloin sitä tulee tutkia asiakkaan, organisaation ja koko palvelurakenteen tasolla.
Meillä on viime vuosina, sotea odoteltaessa, tehty paljon töitä vaikuttavuusteeman ympärillä ja erilaisista projekteista ja kokeiluista alkaa olla myös tuloksia käytettävissä. Jokaisen hyvinvointialueen ei kannata keksiä pyörää uudelleen, joten muualla tutkittuun ja selvitettyyn kannattaa tutustua. Esimerkiksi Pirkanmaalla ollaan asiassa jo pitkällä.
Vaikuttavuus huomioiden ja sitä tavoitellen, tehdään oikeita asioita, käytetään resurssit viisaasti ja tuotetaan asiakaslähtöisesti ja vastuullisesti hyvinvointia. Vaikuttavuus edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä.
Olen itse saanut äskettäin mahdollisuuden tehdä vaikuttavuuteen todellisen syväsukelluksen, kun minut kutsuttiin yhdeksi Nordic Health Care Group’in Terve! -podcastin kymmenestä asiantuntijaosallistujasta. Pääsin osaksi itseäni viisaampien ammattilaisten ryhmää, jota todella voidaan luonnehtia tämän maan vaikuttavuusosaamisen kärkijoukoksi.
Oma näkemykseni vaikuttavuudesta perustuu pitkälti kahden monivammaisen poikamme vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluiden suurkuluttajaperheenä, yli kolmen vuosikymmenen aikana hankittuun kokemusasiantuntijuuteen. Tässä alla on linkki eilen (8.12.) julkaistuun Terve! -podcastin yhdeksänteen jaksoon, jossa Mika Kaartisen kanssa keskustelemme aiheesta:
Podcastin koko tähän mennessä julkaistu tuotantokausi asiantuntijakeskusteluineen löytyy täältä. Jokaisen tulevan aluevaltuutetun kannattaa tämä tuotantokausi kuunnella!
JYRKI PINOMAA 