Tänään, toukokuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta lakkiaispäivästäni. Kirjoitin ylioppilaaksi Lahdessa Launeen yhteislyseosta keväällä 1973. Meitä tuona päivänä koulustamme valkolakin, ylioppilastodistuksen ja lukion päästötodistuksen rehtori Ilmari Wartiaisen kädestä vastaanottaneita oli yhteensä kuutisenkymmentä. Jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella muistutin tästä lähestyvästä merkkipäivästä kouluamme varten perustetulla Facebook-sivulla. Kyselin samalla halukkuutta osallistua mahdollisesti järjestettävään juhlaan.Jatka lukemista ”Tänään on juhlapäivä – lakkiaisista 50 vuotta!”
Hallitusohjelmassa varmistettava uuden vammaispalvelulain soveltaminen
Helsingin Sanomien ytimessä -artikkelissa kerrotaan lauantaina 27. toukokuuta ALS-diagnoosin vuosi sitten saaneesta Antero Laukkasesta. Lukemisen arvoinen artikkeli. Valitettavasti vain maksumuurin takana. Laukkanen tunnetaan köyhien ihmisten ja vammaisten ihmisten puolestapuhujana. Artikkelissa hän suomii kuntia vammaisten kohtelusta: ”Se touhu on ihan törkeää. Yksikään kunta Suomessa ei noudata vammaislakia. Ylivoimaisesti eniten harmittaa se, että viranomaiset voivat toimia lainvastaisestiJatka lukemista ”Hallitusohjelmassa varmistettava uuden vammaispalvelulain soveltaminen”
Prostate cancer and life, journey of opportunity
For the past four months, I have been publishing blog posts in Finnish under the subtitle ”Stories and feelings about health and experiences with healthcare services”. I mainly write about my own personal feelings and subjective experiences as a customer of the healthcare system. There are altogether twenty-five blog entries in the entirety of thisJatka lukemista ”Prostate cancer and life, journey of opportunity”
Eturauhassyöpä ja elämä, mahdollisuuden matka
– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 25. Kaikilla tarinoilla on alkunsa. Kaikilla niillä on myös loppunsa. Olen viimeiset neljä kuukautta julkaissut näitä blogikirjoituksia alaotsikolla ”Tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista”. Kirjoitan pääosin omista henkilökohtaisista tuntemuksistani ja subjektiivisista kokemuksistani terveydenhuoltojärjestelmän asiakkaana. Tämän kokemusmatkani kokonaisuudessa on blogitekstejä jo kaksikymmentäneljä kappaletta. NytJatka lukemista ”Eturauhassyöpä ja elämä, mahdollisuuden matka ”
Vuorokaudelle vessarytmi, kropalle koulutusta
– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 24. Katetrista jää sen poistamisen jälkeen outo tuntomuisto jäljelle. Tai sitten se vaan on jotakin muuta. Jäljellä vielä olevaa kipua. Tai sen tunnetta. Katetrin poiston jälkeen alkaa virtsan tiputtelu. Sitä tiesin odottaa. Osittainen pidätyskyvyn heikkeneminen tai sen määräaikainen menettäminen ovat niin sädehoidon kuin RALP-leikkauksenkin ikäviäJatka lukemista ”Vuorokaudelle vessarytmi, kropalle koulutusta”
Kivuitta kotiin, osastolta omaan olkkariin
– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 23. On perjantai-ilta. Olen Peijaksen sairaalan kirurgisella vuodeosastolla. Aiemmin päivällä olin suunnitellusti RALP-leikkauksessa. Pääsin pitkän päivän päätteeksi osastolle illan suussa. Leikkaus tehtiin minulla aiemmin todetun eturauhassyövän vuoksi. RALP-leikkaus on vakiintunut menetelmä paikallisen eturauhassyövän hoidossa. HUSin alueella nämä leikkaukset on keskitetty Peijaksen sairaalaan. ”Paikallisen eturauhassyövän hoidossaJatka lukemista ”Kivuitta kotiin, osastolta omaan olkkariin”
D-Day & Da Vinci, parantava poistoleikkaus
– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 22. Perjantaiaamu 21. huhtikuuta. Herään puoli viideltä. Nousen heti ylös ja alan valmistautua sairaaalaan lähtöön. Kirurgian poliklinikka nelosella on oltava seitsemältä. Manne jättää minut poliklinikan parkkipaikalle kymmentä vaille seitsemän. Siirryn ilmoittautumisjonoon, jossa on yksi ihminen ennen minua. Ilmoittautumisen jälkeen aulaan istumaan. Tuskin ehdin istumaan, kunJatka lukemista ”D-Day & Da Vinci, parantava poistoleikkaus”
Preppausta puhelimessa, omapolun opas, pieni paniikki
– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 21. Perjantaiaamu, vielä viikko aikaa leikkaukseen. Aurinkoinen sää jatkuu. Kohta kymmenen jälkeen soittaa sairaanhoitaja Peijaksen sairaalan Urologian poliklinikalta. Käymme yhdessä läpi leikkaukseen liittyvän valmistautumisen. Clopidrogel on nyt tauolla leikkaukseen saakka. Edellisenä päivänä saa syödä normaalisti, kuusi tuntia ennen leikkausta on oltava ravinnotta. Kirurgian poliklinikka neloselleJatka lukemista ”Preppausta puhelimessa, omapolun opas, pieni paniikki”
Kevätkukkia ja kirkkolaulua, päivänpaistetta ja puhelinaikoja
– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 20. Kevät on viimein tullut. Luonto herää. Pihallamme korkealle kurottavan lehtikuusen latvuksissa istuva mustarastas aloittaa aina aamuisin melodisen musisointinsa auringon ensimmäisten säteiden alkaessa valaista horisonttia. Lintu tuntuu jaksavan jatkaa lauluaan tuntikausia. Lumimassat sulavat silmissä. Kuivan ruohikon seasta työntyvät ensimmäiset pienet sinivuokot, leskenlehdet ja krookukset. KokoJatka lukemista ”Kevätkukkia ja kirkkolaulua, päivänpaistetta ja puhelinaikoja”
Posti pääjohtajalta, teksti tavaravaunusta, mietteitä miljardi-investoinneista
Olin vähän yli kymmenvuotiaana junahullu. Olin tavattoman kiinnostunut kaikesta mikä liittyi juniin. Kiinnostukseni entisestään eskaloitui, kun muutimme ensin Dragsvikin varuskuntaan, josta koulua käytiin junakyydillä Karjaalla ja sittemmin Kouvolaan, joka rautatien suurena risteysasemana tarjosi loputtomasti bongattavaa junista kiinnostuneelle. Karjaan kouluvuosina vapaa-aikakin kului yhdessä silloisen kaverini kanssa kuukausilipulla Dragsvikin ja Karjaan väliä edestakaisin reissatessa. Tuohon Dragsvikin kauteenJatka lukemista ”Posti pääjohtajalta, teksti tavaravaunusta, mietteitä miljardi-investoinneista”
JYRKI PINOMAA 