Ensimmäinen G7-ryhmän inkluusiota ja vammaisuutta käsittelevä ministerikokous oheistapahtumineen järjestettiin Assisissa ja Solfagnanossa, Umbriassa, Italiassa 14.-16.10.2024. Minulla oli kunnia saada kutsu tämän tapahtuman kahteen ensimmäiseen päivään. Kolmas päivä oli varattu vain ministerivaltuuskunnille.
Avajaiset maanantaina pidettiin San Francescon basilikan alemmalla aukiolla Assisissa ja G7-ministerikokouksen valmistelupäivä Solgagnanon linnassa tiistaina. Turvatoimet molemmissa tilaisuuksissa olivat äärimmäisen tiukat.
Avajaisjuhlassa kuultiin G7-maiden ministereiden tai heidän edustajiensa puheiden lisäksi myös muutamien italialaisten vammaisten ihmisten puheenvuorot. Eri maiden puhujien esittelyn jälkeen soitettiin ja laulettiin maan kansallislaulu. Orkesterissa oli mukana monia vammaisia soittajia. Aukiolla oli tarjolla perinteisiä italialaisia ruokia ja juomia ja niiden tarjoilusta vastasivat eri vammaisjärjestöt.
Valmistelupäivä koostui kuudesta paneelista ja yli viidestäkymmenestä panelistista, jotka edustivat hallituksia G7-maiden lisäksi myös Keniasta, Etelä-Afrikasta, Tunisiasta, Vietnamista ja Meksikosta sekä EU:n komissiota, joitakin kansainvälisiä vammaisjärjestöjä ja YKta.
Aloitteen tämän erinomaisen tapahtuman järjestämiseksi oli tehnyt Italian vammaisasioiden ministeri Alessandra Locatelli, ja aloite keräsi runsaasti kehuja molempina päivinä. Ministerivaltuuskuntien ja panelistien lisäksi kutsuja oli lähetetty Italian vammaisjärjestöjen ja joidenkin kansainvälisten vammaisjärjestöjen edustajille. Minulle oli kunnia edustaa Inclusion Europe’a tapahtumassa.
Miksi inkluusio? oli yksi panelistin aiheista. Koska se on oikea tapa toimia. Koska se on ihmisoikeus. Koska se on välttämätöntä, meillä ei ole varaa jättää ketään jälkeen. Lisäksi exkluusiolla eli syrjäyttämisellä voi olla katastrofaaliset seuraukset. Tämä nähtiin esimerkiksi Covidin aikana, sillä Covidiin kuolleiden vammaisten määrä oli kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Tämä on viime aikoina nähty Ukrainassa, Gazassa ja kaikissa kriiseissä ympäri maailmaa.
”In sieme”, yhdessä, oli eniten toistettu sana kahden päivän aikana. Hallitusten on työskenneltävä yhdessä, kansalaisyhteiskunnan on tehtävä yhteistyötä ja hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan on tehtävä yhteistyötä. Kuulimme myös useista maista kertomuksia onnistuneesta yhteistyöstä hallituksen ja vammaisliikkeen välillä. Vammaisten tulee olla niissä pöydissä, joissa heitä koskevista asioista keskustellaan. Uudeksi vammaisliikkeen motoksi esitettiin lyhennettyä ”Ei mitään meistä”, koska kaikki asiat koskettavat myös vammaisia.
Poikkisektoraalinen ja valtavirtaistaminen. Nämä sanat mainittiin myös toistuvasti. Vammaiset ovat tasa-arvoisia kansalaisia ja heillä on samat oikeudet kuin kaikilla. Samat perustarpeet kuin kaikilla. Oikeudellisen kehyksen on perustuttava YKn vammaisyleissopimukseen, joka on ratifioiduin yleissopimus YK:n yleissopimusten historiassa. Sitä on kunnioitettava. Inkluusio ja vammaisuus kuuluvat kaikille sektoreille, ei vain sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Sovittiin myös lujasti, että viestin on mentävä tätä G7-kokousta pidemmälle. Meille kerrottiin, että niin tulee taoahtumaan. Etelä-Afrikan ministeri lupasi, että Etelä-Afrikka ottaa G20-ryhmän seuraavana puheenjohtajana inkluusion ja vammaisuuden tulevien G20-kokousten asialistalle.
Erityinen Solfagnanon peruskirja hyväksyttiin ministerikokouksen päätteeksi keskiviikkona. Peruskirja on saatavilla täältä .
Oli hienoa nähdä niin monien maiden ministerit ja muut hallitusten edustajat niin päättäväisesti sitoutuneena kiinnittämään erityistä huomiota vammaisiin ja heidän perheisiinsä.
Luonnollisesti heidän sitoutumisensa lujuus tullaan lopulta mittaamaan vammaisten ihmisten elämässä tapahtuvilla todellisilla muutoksilla. Nyt on tärkeintä, että teot seuraavat sanoja.
JYRKI PINOMAA 