Kuuloni on heikentynyt. Olenko sen jotenkin kyennyt elämässäni havainnoimaan. Kului vuosia, etten sitä ole havainnut, vaikka ympäristössäni onkin niin tehty. Sitten lenkillä yhdessä kesäaikaan käydessämme olen joutunut myöntämään, etten kuule käenkukuntaa. Manne sen hyvin kuulee, mutta kun hän havaintonsa minulle kertoo, on minun todettava, etten kukuntaa kuule. Vähitellen olen myös huomannut yhä useammin kysyväni Mannelta mitä hän sanoi. Viime vuosina olen myös huomannut toteavani, että monet ihmiset käyttävät ääntä kovin säästeliäästi. Siis minusta on siltä tuntunut.
Käydessäni terveyskeskuslääkärin vastaanotolla pari vuotta sitten hakemassa apua selkäkipuuni, otin puheeksi myös tämän mahdollisen kuulon aleneman. Lääkäri kirjoitti silloin lähetteen kuulokokeeseen. En tullut kuitenkaan silloin kuulokoeaikaa itselleni tilanneeksi, koska tuosta samaisesta terveyskeskuslääkärinvastaanotosta käynnistyivät selvitykset koholla olevan PSA:n syyn selvittämiseksi. Agressiivinen eturauhassyöpä sen syyksi lopulta paljastui. Syöpä leikattiin viime vuoden keväällä. Sitten syksymmällä syöpäleikkauksesta toivuttuani aktivoiduin jälleen tähän kuulon alenemaan.
Lopulta saan sitten ajan kuulokokeeseen. Se tehdään Nummelan terveysasemalla joulukuussa 2023. Hoitaja ohjaa minut äänieristettyyn koppiin, selittää mitä tulee tapahtumaan ja ohjeistaa miten tulee reagoida ja lopulta laittaa sitten luurit korville, sulkee oven ja jättää minut koppiin. Painan nappia aina äänen kuullessani. Tuskin havaittavia piipityksiä ensin oikeaan korvaan ja sitten vasempaan.
Hoitajan ja lääkärin yhteistyönä todetaan selkeä kuulon alenema ja minulle kerrotaan, että saan seuraavaksi kutsun saapua Lohjalla sijaitsevaan kuulokojeita toimittavaan yritykseen kuulokojeen sovitusta varten. Kutsun saapumiseen saattaa kulua kolmisen kuukautta.
Muutama kuukausi kuluuu ja saan kutsun. Mutta en ollenkaan tähän mainittuun yritykseen, vaan Lohjan sairaalan kuulokeskukseen. Vastaanottoaikaa olisi varattuna noin tunti. Ensin hoitajan suorittamana kuulon tutkimus ja sitten heti perään erikoislääkärin vastaanotto.
Maaliskuussa ajan sovitusti Lohjan sairaalaan varattuja toimenpiteitä varten. Hoitaja kutsuu minut sisään. Maisasta luen myöhemmin, että kyseessä on äänesaudiometria. Hoitaja ohjaa minut äänieristettyyn koppiin, selittää mitä tulee tapahtumaan ja ohjeistaa miten tulee reagoida ja lopulta laittaa sitten luurit korville, sulkee oven ja jättää minut koppiin. Painan saamani ohjeen mukaan nappia aina äänen kuullessani. Reilusti kuultavia ja tuskin havaittavia eri korkuisia piipityksiä ensin oikeaan korvaan ja sitten vasempaan.
Selkeä on alenema, kertoo hoitaja ja pyytää odottamaan käytävällä, kunnes lääkäri kutsuu sisään. Ei tarvitse kauaa odottaa, kun jo kutsutaan. Hoitajan papereista lääkäri lukee tutkimustuloksia, juttelee kanssani niitä näitä, kurkistaa korviin, puhelee ikäkuulosta ja kuulonkuntoutuksesta. Lopulta hän tekee kirjauksen ”Diskanttiin laskeva sensorineuraalinen kuulonalenema ikähuonokuuloisuuteen sopien. Ei merkitsevää puolieroa.”, jonka myöhemmin löydän Maisasta.
Lääkäri kirjoittaa HUS’in ostopalvelulähetteen Lohjalla sijaitsevaan kuulokojeita toimittavaan yritykseen kuulokojeen sovittamista varten. Hän kertoo, että jonoa sinne on, kutsun saanen noin kolmen kuukauden kuluttua.
Aika kuluu ja kesä alkaa kallistua syksyksi. Eipä ole kuulunut kutsua Lohjalla sijaitsevasta kuulokojeita toimittavasta yrityksestä kuulokojeen sovittamista varten. Elokuun lopulla aktivoidun tiedustelemaan Lohjan sairaalasta, mitä mahtaa kuulua, kun ei kuulu tuota luvattua kutsua. On sentään kulunut jo viisi kuukautta lääkärillä käynnistä.
Takaisinsoittava hoitaja kertoo miksi näin on päässyt tapahtumaan. HUS on kilpailuttanut kuulokojeita toimittavat yritykset ja päätynytkin tekemään hankinnat Helsingin Ilmalassa sijaitsevasta kuulokojeita toimittavasta yrityksestä. Saan myös puhelinnumeron tähän valittuun yritykseen, jotta voin tiedustella sieltä missä mennään ostopalvelulähetteeni kanssa.
Soitan annettuun puhelinnumeroon. Minulle kerrotaan, että juuri samana päivänä on minulle lähtenyt kirje, jossa kerrotaan minulle varatun ajan syyskuun 17. päiväksi. Sattumoisin juuri tuona päivänä olen Jyväskylässä ja kerron, etten voi silloin tulla Ilmalaan kuulokojeen sovitukseen. Onnistun onneksi saamaan ajan kymmenen päivää myöhemmäksi, seuraavan viikon viikon perjantaille, jolloin tulee kuluneeksi puoli vuotta lääkärillä käynnistäni.
Syyskuun lopun perjantaina ajan siis Ilmalaan. Kuulokojeita toimittavan yrityksen lähellä kerrottiin olevan joitakin maksuttomia pysäköintipaikkoja, mutta ne ovat kaikki varattuja. Rakennuksen alapuolella olevalla tyhjällä tointilla seisoo yksi auto ja pysäköin sen viereen. Kun ei pysäköintiä ole merkeillä kielletty lienee se sallittu.
Minut ohjataan suoraan liikkeen vastaanotosta eteenpäin huoneeseen, jossa minua odottaa ystävällinen mieshenkilö. Hänellä on alkuun vaikeuksia löytää tietokoneeltaan HUS’in lähetettä, mutta henkilötunnukseni avulla sellainen lopulta järjestelmästä löytyy.
Kun dokumentit on saatu ajan tasalle, on vuorossa äänesaudiometria. Ystävällinen mieshenkilö ohjaa minut äänieristettyyn koppiin, selittää mitä tulee tapahtumaan ja ohjeistaa miten tulee reagoida ja lopulta laittaa sitten luurit korville, sulkee oven ja jättää minut koppiin. Painan saamani ohjeen mukaan nappia aina äänen kuullessani. Reilusti kuultavia ja tuskin havaittavia eri korkuisia piipityksiä ensin oikeaan korvaan ja sitten vasempaan. Tämä siis nyt jo kolmatta kertaa.
Selkeä on kuulonalenema tälläkin kertaa. Edelleen molemmissa korvissa. Viimein siis itse kuulolaitetta tilaamaan. Nyt pitäisi päättää haluanko ladattavat vaiko paristoilla toimivat. Ladattavia täytyy ladata joka yö, paristoilla toimivien paristot täytyy vaihtaa kerran viikossa. Valitsen ladattavat, niin ei tarvitse paristoja hankkia eikä niiden kanssa näprätä. Vielä on katsottava kalentreita ja etsittävä sopiva aika kuulokojeiden noutoa varten. Menee puolentoista kuukauden päähän, melkein marraskuun puoliväliin.
Seuraavaksi siirryn toiseen huoneeseen, jossa odottaa toinen ystävällinen mieshenkilö. Hänen tehtävänä on tehdä muotit korvistani. Kuulokojeethan valmistetaan mittatilauksena juuri minun korviini sopiviksi. Ensin oikea korva ja sitten vasen. Muottiaihiot ovat valmiit ja voin lähteä kotiin. Autolle tullessani voin todeta, että pysäköinti tällä tyhjällä kentällä oli sallittu. Ainakaan ei sakkolappua ole tullut. Ajan takaisin kotiin.
On vuoden harmain aika, marraskuu. Ajan taas kohti Ilmalaa. Edellisen kerran tapaan kaikki pysäköintipaikat varattuja. Rakennuksen alapuolella oleva kenttä on edelleen tyhjä, joten jätän auton sinne.
Liikkeen vastanotosta minua odottaa jo edelliseltä kerralta tuttu ystävällinen mies, joka ohjaa minut huoneeseensa. Siinä ne odottavat pöydällä, upouudet kuulokojeeni. Oikeaan korvaan kuuluvan tunnistan punaisesta väristä ja vasempaan korvaan kuuluvan sinisestä. Muistisäännöksi saan red kuten right. Saan opastuksen latausta varten ja sen jälkeen ohjeistuksen laittaa koje korvaani. Sinne solahti, ensin oikeaan ja sitten vasempaan.
Seuraa kojeiden säätö. Käännyn selin ystävälliseen mieshenkilöön. Tällä kertaa saan ilman kuulokkeita kuulla reilusti kuultavia ja tuskin havaittavia eri korkuisia piipityksiä ensin oikeaan korvaan ja sitten vasempaan. Minun tulee joka kerta äänen kuullessani painaa kädessä olevan kynän nappia.
Sitten haetaan iPhonellani appikaupasta kojeiden appi, jossa olevan tekoalysovelluksen avulla voin myöhemmin itse hienosäätää kojeita. Appi myös näyttää laitteiden lataustilan ja sen kautta voin lisätä volyymia ja säädellä äänen laatua. Kun puhelimeni on bluetooth’illa yhdistettynä kuulokojeisiin, toimivat ne myös puhelimeni kuulokkeina. Sen lisäksi kuulen myös esimerkiksi Spotify’n suoraan kuulokojeiden kautta. Kätevää.
Lopuksi saan vielä ohjeistuksen kuulokojeiden säännöllisiin huoltotoimenpiteisiin. Nimi vielä paperiin, jossa sitoudun maksamaan 160 euroa, mikäli kadotan kuulokojeeni ja 50 euroa laturin kadottamisesta. Mahdollisesti tarvittavat huoltotoimenpiteet ovat minulla maksuttomia. Samoin kojeiden tarvittava uusiminen noin kolmen vuoden välein.
Poistun upouudet kuulokojeet korvissani ja hämmästelen erilaista uutta kuulemista. Kaikki kuulostaa hyvin erilaiselta, kun äänet kiertävät kojeiden mikrofonien kautta suoraan kojeen tukkimiin korvakäytäviini. Muutama viikko minulle kerrotun mukaan menee aivojeni uuteen kuulemisen tapaan tottumiseen. Kotiin ajaessani koen auton kaikenlaisten äänien kuuluvan aiempaa kovempana. Perillä kotona kysyn Mannelta miksi hän koko ajan huutaa, kun on tähän saakka puhunut niin hiljaa …
Nyt kun olen viikon kuulokojeitani käyttänyt, voin todeta, että kuulen sekä paremmin että huonommin.
Teams puhelujen aikana pidin aiemmin läppärin volyymin täysillä enkä silti tahtonut saada aina puheesta selvää. Nyt on volyymi puolivälissä. Televisiota katsellessa kuulen monta pykälää alhaisemmalla äänen volyymilla. Suuremmassa yleisötilaisuudessa olen voinut havaita vaikeuksia lähikeskustelun kuulemisessa, kun väkimassan samanaikaiset äänet tuntuvat kaikuvan kuulokojeissani. Ilman taustahälyjä kuitenkin kuulen keskustelukumppanini huomattasti aiempaa paremmin. Totuttelua kuitenkin vielä riittää.
Pitkäksi venyi tämäkin prosessi. Siitä kun lopulta ryhdyin aikaa kuulokokeeseen varaamaan, kului kokonainen vuosi siihen, että minulla oli kuulokojeet korvissani. Voisikohan prosessia jotenkin nopeuttaa? Kolmesti istuin eristetyssä kopissa piipityksiä kuulemassa ja napin painalluksella niihin reagoimassa. Riittäisiköhän vähempi?
Joka tapauksessa, nyt kun voin havaita taas kuulevani, ajattelen kuten moni saman kokenut, että olisiko sittenkin pitänyt toimia jo aiemmin.
JYRKI PINOMAA 