Saimme kutsun teatteriin. Svenska Teatern ja Hamlet på svenska. Ensimmäinen kellonsoitto on jo kuulunut. Salin ovet ovat edelleen kiinni ja odotamme sisään pääsyä. Sitten soi jo toistamiseen. Ovet avataan ja meitä kehotetaan siirtymään sisään ja jäämään seisomaan mihin tahansa, siis ei vielä omille paikoille. Salissa soi kovaääninen rautalankamusiikki (The Avengers; Teenage Rebel) ja miekkailijan kypäräsuojukseen verhoutunut mustaan pukuun ja valkoiseen löysästi solmittuun solmioon pukeutunut mies etenee salin perälle pitkin tuolien selkänojia. Hän on Hamlet, näyttelijä Jasper Fransson, lavalla kitaraa rämpyttävä on Ofelia, näyttelijä Sonia Haga. Esitys on siis alkanut.
Kohta kitaransoitto katkeaa ja alkaa juhlasoitto (Händel; Music for the Royal Fireworks: Suite HWV 351: 4), jonka myötä teatterisalin ensiparvelle saapuvat Hamletin setä kuningas Claudius (Niklas Åkerfeldt) ja Hamletin äiti kuningatar Gertrud (Sophia Heikkilä) sekä Ofelian isä kansleri Polonius (Mikael Andersson), lavalla häärii myös kanslerin poika, Ofelian veli Laertes (Dennis Nylund).
Seuraamme vielä koko seuraavan kohtauksen seisaalleen – kaikkia tämä ei tunnu miellyttävän, koska salista kuuluu jo kovaääninen vanhemman mieshenkilön kehotus istua, jotta näyttämölle näkee – kohta saliin sytytetään valot ja aulahenkilökunta tulee opastamaan yleisön ottamaan omat istuinpaikkansa.
Varsin erikoinen teatteriesityksen aloitus.
Näytelmä tapahtuu pääosin lavasteissa, jotka muistuttavat takapihan lastaussiltaa, joka tuon tuostakin paksuja punaisia samettiverhoja liikutellen ja katosta laskeutuvien kristallikruunujen kera vaihtuu milloin kuninkaanlinnan sisätiloiksi, milloin taivaalta putoavan multamöykyn myötä hautausmaaksi, josta Hamletin surmatun isän haamu nousee poikaansa puhuttelemaan.
Roolihenkilöt astuvat sisään ja poistuvat enimmäkseen lastaussillan tavarahissin avautuvien ovien kautta. Videotekniikkaa käytetään kiinnostavalla tavalla hyväksi heijastamalla hissikeskusteluja ja hissin sisustan tapahtumia.
Nuori äskettäin Teatterikorkeakoulusta valmistunut Jasper Fransson syväeläytyy isänsä kuolemaa surevan Hamletin tunteiden tulkitsijana upeasti ja esiintyy läpi liki kolmituntisen esityksen hienosti näytellen raskasta rooliaan puolihulluna prinssinä. Taitavasti hän tempaa myös yleisön mukaan juoneensa teatteriseurueen (Mitja Sirén) esityksen yhteydessä paljastaa setänsä kuningas Claudius isänsä murhaajaksi.
Maininnan mainion miimisestä suorituksestaan ansaitsevat myös parivaljakko Rosencrantz (Patrick Henriksen) ja Gyldenstern (Dennis Nylund), Hamletin lapsuudenystäväkaksikko, joita kuningas ja kuningatar käyttävät hyväkseen omia päämääriä edistääkseen.
Monien vivahtekkaiden vaiheiden kautta esitys päättyy kuningas Claudiuksen mestaroimaan Hamletin ja Laertesin miekkailuyhteenottoon, jonka yhteydessä kuningatar päätyy juomaan kuninkaan Hamletille tarkoittaman myrkkymaljan ja kaatuu kuolleena maahan. Lopussa jokseenkin koko ensemble on tilanteiden tuoksinassa menettänyt henkensä ja punaiset samettiverhot sulkeutuvat.
Acta est fabula, plaudite.
JYRKI PINOMAA 