Minkälainen on hyvä aluevaltuutettu?

Aluevaalien ennakkoäänestys alkaa huomenna 12.1. ja päättyy 18.1. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 23. tammikuuta. Moni tuntuu olevan epätietoinen jopa siitä, mitä näissä vaaleissa valitaan ja miten. Siitä kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani.

Monia myös tuntuu pohdituttavan, minkälaisin ominaisuuksin varustettu ihminen olisi sopiva valtuustoon. Sattumalta osui silmiini sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon pohdinta nimenomaan tästä aiheesta

Heikki Hiilamo kirjoitti viikko sitten, 4.1.2022 julkaistussa Etelä-Suomen Sanomien Vierailija-kirjoituksessaan minkälainen on hyvä aluevaltuutettu?

Alkuun hän ilmoittaa ykskantaan, ettei luottaisi ehdokkaisiin, jotka lupaavat kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista

Enpä luottaisi minäkään. Enkä luota. Itse ehdokkaana lupaan tehdä parhaani.

Lupaan tuoda päätöksentekoon järjestö-, talous- ja johtamisosaamiseni lisäksi kokemusasiantuntijuuteni. Tuon sinne myös itselleni tärkeinä sydämenasioina ihmisten yhdenvertaisuuden varmistamisen, omaishoitajien aseman korjaamisen ja vammaisten oikeuksien toteutumisen. Näiden asioiden erityisasiantuntijana lupaan toimia niistä väsymättä muistuttavana unilukkarina.

Hiilamon mukaan nyt järjestettävissä aluevaaleissa on erityisiä piirteitä, jotka kannattaa pitää mielessä, kun lähtee uurnille. Vaikka vastuu palveluiden järjestämisestä siirtyy hyvinvointialueille vasta ensi vuonna, tärkeitä päätöksiä tehdään heti eikä valtuutetuille jää aikaa opetella perusasioita. Aluevaltuustot aloittavat työnsä jo maaliskuun alussa ja ensimmäisenä tehtänä on laatia kullekin alueelle strategia. 

Alueilla on itsehallinto, mutta ei verotusoikeutta – rahoitus tulee valtiolta. Alueet voivat toki päättää asiakasmaksuista, mutta vain viime kesänä voimaan tulleen asiakasmaksulain puitteissa. 

Uudistuksen tarkoituksena on kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja. Hiilamo toteaa, että resurssit tähän ovat rajalliset, joten se on tehtävä niin, että nykyisistä resursseista aikaisempaa suurempi osa kohdistetaan eniten palveluita tarvitseville. Myös digitalisaatio ja palveluiden integrointi avaavat hänen mukaansa jatkossa paljon mahdollisuuksia, jotka voivat samanaikaisesti säästää rahaa ja parantaa palveluita.

Minkälainen sitten on Hiilamon näkemyksen mukaan hyvä aluevaltuutettu?

Professori Hiilamo listaa seitsemän tärkeää asiaa:

1. Hän tuntee kokemuksensa ja/tai koulutuksensa perusteella alueensa ihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeita ja sitä, miten niihin nyt vastataan. 
2. Hyvällä aluevaltuutetulla ei ole ideologista kantaa yksityisten palvelutuottajien puolesta tai niitä vastaan. Hän ratkaisee asian pragmaattisesti.
3. Hyvä aluevaltuutettu hoitaa tehtävänsä ajatellen koko alueen etua. Nurkkakuntaisuus voi tuhota ne hyödyt, joita hyvinvointialueiden perustaminen tarjoaa.
4. Hyvä aluevaltuutettu hoitaa tehtävänsä ajatellen niitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa.
5. Hyvä aluevaltuutettu on ennakkoluuloton ja avoin kokeiluille.
6. Hyvällä aluevaltuutetulla on riittävästi aikaa paneutua aluevaltuutetun tehtävään.
7. Hyvä aluevaltuutettu ymmärtää valinnanvapauden merkityksen: kaikilla – ei vain varakkaimmilla – tulisi olla mahdollisuus ainakin jossain määrin tehdä valintoja eri palveluntarjoajien välillä. Alue voi laajentaa valinnanvapautta esimerkiksi palveluseteleiden avulla.

Minun on helppo hyväksyä kaikki nämä professori Hiilamon luettelemat hyvän aluevaltuutetun ominaisuudet. Itse lisäisin siihen kuitenkin vielä kolme asiaa.

Hyvä aluevaltuutettu on yhteistyökykyinen.

Hyvä aluevaltuutettu pyrkii varmistamaan, että hyvinvointialueen palveluilla on vaikutuksia. Silloin tehdään oikeita asioita, käytetään resurssit viisaasti ja tuotetaan asiakaslähtöisesti ja vastuullisesti hyvinvointia.

Hyvällä aluevaltuutetulla on kaikkien näiden ominaisuuksien lisäksi kyky käyttää maalaisjärkeä.