- Tämä tarina on tosi ja tapahtui aamulennolla Helsingistä Roomaan kesäkuussa 2017 – tarinassa mainitut nimet on muutettu. Kuva ei ole tältä lennolta.
Koneeseen nousu aloitetaan ja siirrymme ensimmäisten joukossa näyttämään boardin card’imme. Tänään tämän aamun toisen lennon Roomaan lentää Finnairin Airbus 319 OH-LVI ja purseri Petra Suholan iloisesti toivottaessa ”Tervetuloa koneeseen” siirrymme paikoillemme koneen etuosaan, riville viisi, heti varsin pieneksi jätetyn business luokan jälkeen. Minulla on käytäväpaikka 5C.
Verhon ja meidän väliin jää kaksi penkkiriviä, verhon etupuolelle niin ikään kaksi riviä. Olemme valmiita aloittamaan kummipojallemme ja hänen veljelleen luvatun lomaviikon Italiassa.
Koneeseen virtaa tasaiseen tahtiin väkeä, poikkeuksellisen paljon pieniä lapsia. ”Kone tulee tänään aivan täyteen, joten sijoitattehan käsimatkatavaroita myös edessänne olevan istuimen alle” kaikuu nykyisin niin tutuksi tullut kuulutus. Edessämme olevalle riville tullee viiden hengen perhe, joka iloisesti nyökyttelee pari riviä taaempana oleville matkaseuralaisilleen.
Perheen äiti Reija ja tytär Elma majoittuvat eteemme. Elma ottaa ikkunapaikan, mutta Reija kertoo hänelle, että se kuuluu jollekulle muulle. Tästä Elma ei riemastu vaan aloittaa kiukuttelun siitä, että hän haluaa istua ikkunapaikalla. Reija toteaa, että näin ei voi olla, ellei paikan haltija suostu paikan vaihtoon Elman kanssa.
Kuinka ollakaan kohta saapuu koneeseen myös juuri tuon ikkunapaikan omistaja, joka välittömästi ja kysymättä kiukustuneen Elman ikkunapaikalla nähdessään ilmoittaa, että hän voi istua käytäväpaikalla. Reija toteaa hänelle tyytyväisenä, että ”Hyvä, tässä jo aloiteltiinkin pientä raivokohtausta paikasta.”
Ehdin jo haaveilla viereeni jäävistä tyhjistä paikoista, kun viimeisenä koneeseen astelee kuuden hengen äänekäs seurue, joista äiti ja tytär ilmoittavat vieressäni olevien paikkojen kuuluva heille. ”Äiti minä menen ikkunan viereen” ilmoittaa tytär. Äiti ilmoittaa kuuluvasti Economy-luokan ensimmäiselle riville jääville perheen isälle ja pojalle sekä vanhemmalle pariskunnalle ”Me mennään Amalian kanssa tänne.”
”Hyvät matkustajat, tässä koneen kapteeni” kuuluu kuulutus. Kapteeni Teppo Kuha kertoo istuvansa ohjaamossa tänään perämies Sebastianin kanssa ja ilmoittaa koneen olevan lähtövalmis parissa minuutissa. Pari riviä edempänä istuva vanhemman pariskunnan rouva lähestyy vielä Amalian äitiä ja toteaa ”Mahtaako Sebastian tietää että anoppikin on koneessa.” Tähän Amalian äiti ”Niin ja vielä vaimon serkkukin.”
Kaikki ovat löytäneet paikkansa. Henkilökunta valmistelee koneen nousua varten ja käydään läpi turvaohjeet videolta. Pääsemme aikataulun mukaisesti liikkeelle ja sitten lentoon.
Tarjoilu käynnistyy ennakkoon tilattujen aterioiden toimituksella. Amalia ja äitinsä sekä koko heidän seurueensa saa annoksensa. Juomatarjoilun alettua Amalian äiti kailottaa pari riviä edempänä istuvalle miehelleen ”Pate!” Kun ei vastausta kuulu lisää hän volyymia ja huutaa ”Pauli! Pate! Mitä juomaa tilaat Herkolle?” Pauli vastaa jotakin, jolloin Amalian äiti jatkaa ”Minä otin viinipullon. Enhän minä aja vielä moneen tuntiin.”
Reijan rivillä Elma haluaa toisella puolen käytävää olevien veljiensä Alpon ja Oton luokse ja ryömii sinne lattiaa pitkin. Myös pari riviä taempana olevan tuttavaperheen tytär Paola haluaa samalle riville ja kapuaa mukaan. Raisa ei pane hanttiin. Mutta jo kohta Elma taas palaa omalle paikalleen.
Tarjoilun edelleen jatkuessa käytävällä alkaa economy-luokan ensimmäisten rivien vessassa ramppaaminen. Amalian äiti on viinipullon juotuaan väsähtänyt ja ja kuorsaa melkein korvaani. Myös Amalia nukkuu.
Reijan rivillä Elma tahtoo vessaan ja ikkunapaikan tilannut käytäväpaikan ystävällinen rouva kerää muistiinpanonsa ja nousee kohteliaasti päästääkseen Reijan ja Elman vessajonoon. Kotvan kuluttua he palaavat takaisin ja sama toistuu.
Sitten Reijalla on asiaa perheelleen toisella puolen käytävää ja taas rouva käytäväpaikalla kokoaa muistiinpanonsa ja siirtyy käytävälle. Kohta Reijan mies siirtyy Reijan paikalle ja taas noustaan ylös. Elma ryömii jo tottuneesti lattialla koneen puolelta toiselle ja takaisin.
Lennon puolivälin jo mentyä Amalian äitikin on herännyt ja tahtoo vessaan. Pauli on siirtynyt jonnekin taemmas seurustelemaan koneen käytävällä. Vessasta palattuaan Amalian äiti menee Paulin paikalle seurustelemaan ja näyttää varsin iloiselta. Amalia nukkuu. Reija haluaa vielä kupillisen kahvia ja se hänelle toimitetaan.
Purseri Petra Suhola tulee verhon takaa ja kyselee Herkkoa, mutta meidän riviltämme. Pian Amalian äiti hoksaa tämän ja innokkaana ilmoittaa purserille, että ”Herkko on täällä”. Ja samalla hän purserin asian ymmärrettyään viittilöi Paulia paikalle. Herkko ja Pate siirtyvät verhon etupuolelle – ymmärrän että heidät on kutsuttu nykyisin niin harvinaiselle ohjaamovierailulle. Suvun kesken näköjään joustetaan.
Lähestymme Roomaa ja henkilökunta aloittaa laskeutumisvalmistelut.
Pate on palannut ohjaamovierailulta, mutta Herkko onkin näköjään jäänyt sinne. Amalian äiti istuu edelleen Paten paikalla ja kailottaa haluavansa jäädä siihen ja jatkaa seurustelua. Hän lähettää Paulin omalle paikalleen Amalian ja minun väliin.
Paten istuttua ja vyötettyä itsensä kiinni, Amalian äidille valkenee, että Herkkohan pysyykin ohjaamossa, joten Herkon paikka on tyhjänä. Hän oitis huutamaan Patelle ”Tule Pauli tänne, täällä on paikka Martin vieressä tyhjänä!” Pate pyytelee minulta anteeksi ja nousen käytävälle päästämään hänet käsketylle paikalle.
Laskeudumme parikymmentä minuuttia aikataulusta edellä Roomaan Fiumicinon kentälle.
Siirrymme vuokra-autoamme lunastamaan autonvuokrauskeskukseen. Ja todellakin kohtahan siellä ovat samoissa puuhissa myös Amalian äiti ja Pate seurueineen, Reijan koko perhe ja moni muukin lennollamme nähdyistä lukuisista lapsiperheistä. Sen jälkeen tiemme erkanevat.
JYRKI PINOMAA 