Tänään, toukokuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta lakkiaispäivästäni. Kirjoitin ylioppilaaksi Lahdessa Launeen yhteislyseosta keväällä 1973. Meitä tuona päivänä koulustamme valkolakin, ylioppilastodistuksen ja lukion päästötodistuksen rehtori Ilmari Wartiaisen kädestä vastaanottaneita oli yhteensä kuutisenkymmentä.
Jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella muistutin tästä lähestyvästä merkkipäivästä kouluamme varten perustetulla Facebook-sivulla. Kyselin samalla halukkuutta osallistua mahdollisesti järjestettävään juhlaan. Kiinnostusta ilmeni kiitettävästi, joten varasin tilan Lahden Seurahuoneelta ja laitoin sanan kiertämään. Ymmärrettävästä syystä potentiaalinen juhlaväki on jo lähes kokonaan eläköitynyttä, joten tiedossa olleista työpaikkojen yhteystiedoista ei enää ollut apua. Tietoa oli levitettävä kaikin mahdollisin muunlaisin keinoin.
Siinä mielestäni onnistuttiin hyvin. Noin puolet 50 vuoden takaisesta ylioppilaiden joukosta, yhteensä 31 henkilöä kokoontuu tänään Lahteen tätä riemuylioppilasjuhlaa juhlistamaan.
Koulumme nimi on vaihtunut. Jossakin vaiheessa vuosien varrella Launeen yhteislyseo muuttui Salinkallion kouluksi. Tuttu koulurakennus on edelleen tutulla paikalla olemassa, mutta seisoo nyt autiona tyhjillään. Salinkallion koulun toiminta lakkautettiin vuonna 2018.
Edellisen kerran kokoonnuimme tätä tärkeää päivää juhlistamaan tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin saatoimme myös osallistua Salinkallion lukiolaisten vuoden 2003 lakkiaisjuhlaan. Minulle lankesi silloin kunnia pitää puhe valmistuneille uusille ylioppilaille. Omista lakkiaisistamme tuli tuolloin kuluneeksi 30 vuotta. Lahden Seurahuoneella järjestimme silloinkin juhlapäivällisen, jolle meitä kokoontui melkein samansuuruinen joukko. Päivällisellä mukanamme oli silloin ainakin kolme koulumme entistä opettajaa.
Riemuylioppilastapaamisemme alkaa tänään iltapäivällä kokoontumisella Lahden kauppatorilla. Sieltä siirrytään Launeelle käyttöömme varatulla Puksu-junalla. Vanhan koulurakennuksen edessä kohotetaan maljat juhlan kunniaksi. Paluu takaisin Lahden keskustaan tehdään samaisella kulkupelillä. Juhlinta jatkuu sen jälkeen Lahden Seurahuoneen Hämesalissa yhteisellä päivällisellä ja sen oheen spontaanisti syntyvällä juhlaohjelmalla vanhoja aikoja valokuvakoosteen avulla muistellen.
Elämä tuo eteemme joskus odottamattomia yllätyksiä. Omalla kohdallani sellainen tuli, kun alkuvuodesta eturauhasestani löytynyt pieni pesäke osoittautui otettujen koepalojen analyysissä ärhäkkään sorttiseksi eturauhassyöväksi. Syöpä leikattiin huhtikuun lopulla.
Leikkaukseni osui ajankohtaan, jolloin juhlamme järjestelyt alkoivat olla kiivaimmillaan. Onneksi järjestelyitä jatkamaan tarjoutuivat muutamat entiset luokkakaverini. He ottivat vastuun juhlan viimeistelyistä, yhteydenpidosta, ilmoittautumisten vastaanottamisesta ja varmistivat lopulta juhlamme toteutumisen.
Lämmin kiitos Anneli, Pekka ja Pertti!
Leikkauksesta toipumiseni on sujunut kaikin puolin hyvin ja odotusten mukaisesti. Noihin odotuksiin kuului myös ikävä inkontinenssi, joka usein on tällaisen operaation jälkiseurauksena jopa kuukausien ajan. Sellainen nyt on minullakin. Ainakin toistaiseksi se ilmenee sillä tavoin epäsäännöllisen ennakoimattomana, etten kokenut kykeneväni Lahteen tänään matkustaa enkä juhlaamme lainkaan osallistua.
Eilen sain luettavakseni Maisaan patologin lausunnon syöpäleikkaukseni yhteydessä irrotettujen elimien tutkimuksista. Syöpää ei löytynyt muualta kuin itse eturauhasen sisällä olleesta pesäkkeestä. Syöpä on siis poissa. Seuranta jatkuu suunnitellusti kontrollikäynnin jälkeen kymmenen vuotta puolivuosittain tehtävillä PSA-testeillä.
Näiden hyvien uutisten myötä haluan toivottaa ratkiriemukasta riemuylioppilasjuhlaa Lahteen tänään kokoontuville juhlijoille! Olen hengessä mukana, olen hengissä!
JYRKI PINOMAA 