Kun lupautuu ehdokkaaksi aluevaaleissa, joutuu väkisinkin pohtimaan omia motiivejaan. Miksi haluan pyrkiä valtuustoon vaikuttamaan ja päättämään sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä? On varmaan monenlaisia motiiveja. Jollakin ne voivat olla hyvinkin itsekkäitä ja henkilökohtaisia, jollakulla toisella aidosti pyyteettömiä pyrkimyksiä jakaa omaa tietotaitoaan yhteiseksi hyväksi. Varmaan myös kaikkea mahdollista näiden väliltä.
Itselleni oli alusta alkaen täysin selvää, että ehdokkaaksi lähtiessäni tulee minun ajatella koko alueen väestöä, ei keskittyä jonkun tietyn ryhmän asioiden ajajaksi. Minulle olisi oman taustani vuoksi varsin luontevaa ottaa ehdokkaana vahva ihmisoikeusnäkökulma ja siinä kärjeksi vammaisten ihmisten oikeuksien puolustaminen. Siinä väitän olevani asiantuntija.
Mutta aluevaalien ehdokkaaksi ryhtyessäni myös ajattelin, että yhtä lailla kun en voi tähän lähteä pelkästään yhden kunnan parasta ajatellen ja Vihti-näkökulmasta, en voi myöskään ottaa vaaliteemakseni ja toiminnassani tulevana valtuutettuna ainoastaan vammaisnäkökulmaa. Silloin voisi kadota mielenkiinto koko tehtävään.
Luonnollisesti vammaisten oikeudet on juuri se minun oma erityisalueeni ja -osaamiseni, joka minun tulee sen alueen erityisasiantuntijana aina tuoda esille asioista päätettäessä ja toimia siitä väsymättä muistuttavana unilukkarina.
Ikäni sekä pitkä työ- ja elämänkokemukseni ynnä monet erilaiset roolini elämän matkalla antavat kuitenkin vahvan perustan ja runsaasti eväitä laajempaan, koko ihmiselämän kierron ja sen moninaiset ilmiöt kattavaan ajatteluun ja sen ymmärtämiseen.
Toimin 2000-luvun alussa kaksi kautta, yhteensä kahdeksan vuotta, Valtioneuvoston asettaman, Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan, ETENEn jäsenenä. ETENEn toiminta perustuu potilaslakiin ja lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Neuvottelukunnan toiminnan tarkoituksena on potilaan ja asiakkaan perusoikeuksien, ihmisarvon, itsemääräämisen, yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä hyvän hoidon, hoivan, palvelun ja kohtelun edistäminen sosiaali- ja terveysalalla.
Noihin vuosiin osui myös monien sairauksien ja sairaaloiden kautta, molempien vanhempieni hautaan saattaminen, esikoiseni syöpäsairaus ja kaiken ohessa elin omaa erityistä arkeani. Olin neuvottelukunnassa toinen sen maallikkojäsenistä, tehtävänäni edustaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita. Kaikki muut jäsenet olivat siellä ammattinsa ja asemansa edustajia. Vuoteni ETENEn jäsenenä muodostuivat aikuiselämäni todelliseksi korkeakouluksi.
ETENEssä olin selvästi itseäni enemmän aiheeseen perehtyneiden ihmisten, siis minua viisaampien ihmisten seurassa. Mikä oppimisen paikka. Opinkin jatkuvasti uutta ja mitä erityisesti opin oli se, että aloin ymmärtää ihmisten yksilöllisen erityisyyden. Opin ymmärtämään, että on olemassa toisenlaista toisenlaisuutta. Juuri kun luulit johonkin asiaan oman kannan muodostaneesi, tuli siihen keskustelussa uusi näkökulma, joka muutti tilanteen taas kokonaan uudenlaiseksi.
Silloin myös oivalsin, että ketään ei jätetä. Tällaisin ajatuksin olen tähänkin aluevaaliehdokkuuteen ryhtynyt. Uskallan ajatella, että vaikka kaikelle ei voi sanoa kyllä, meidän tulee viimeiseen saakka välttää vastakkainajattelua. Tällä yksinkertaisesti tarkoitan, että ei kaikille kaikkea, vaan jokaiselle jotakin. Todellisten tarpeiden ja käytettävissä olevien resurssien mukaisesti. Koko ajan sen tosiasian edessä ja sen muistaen, että tarpeet ovat rajattomat, mutta käytettävissä olevat resurssit rajalliset.
Kaiken tämän vuoksi myös vahvasti ajattelen, että hyvinvointialueen tehtävässä onnistumisen vuoksi valtuustossa tarvitaan paljon erilaista osaamista ja erityisasiantuntijoita, monilta elämänalueilta. Tarvitaan avointa mieltä ja toisenlaisuuden ymmärtämistä. Tarvitaan sydäntä ja tarvitaan tahtoa. Ja sitä maalaisjärkeä.
JYRKI PINOMAA 