Tyynesti tulevaan, staycation stadissa ja tieto toimenpiteestä

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 9.

Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi. Syvällä sisuksissani elää pesäke, jonka asiantuntija on määritellyt PI-RADS luokituksella 4. ”High risk. Clinically significant cancer is likely to be present.” Nyt odotan kutsua koepalan ottoon, jossa asiaan saadaan lopullinen varmuus.

Tunnen oloni varsin tyyneksi, ensi kertaa sitten joulukuun alun. Silloin terveyskeskuslääkäri antoi minun ymmärtää, että PSA-arvoni vaativat tarkempaa selvittelyä. Ei hän puhunut silloin mitään syövästä. Ei hänen tarvinnut. Lähete eturauhasen magneettitukimukseen riitti käynnistämään päässäni ajatusprosessin, joka ajoittain kuljetti hyvinkin syviin vesiin. Ihmisen mieli tällaisessa tilanteessa herkästi sen tekee.

Nyt olen keskiviikkona helmikuun ensimmäisenä päivänä saanut varmistuksen sille, että tämä pesäke on olemassa. Onko se syöpä ja jos niin millainen syöpä, selviää koepalan oton jälkeen. Lohjan sairaalan urologin arvion mukaan aikaa koepalan ottoon voi kulua kuukauden verran. Nyt en muuta voi kuin odottaa. Lähiviikkoina saan varmasti kutsun, jonka jälkeen minulla on taas päivämäärä. Sekin jo vie asiaa eteenpäin.

Torstaina tulevat Markus ja Robin. Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt. Aika kuluu nopeasti. Pakko on todeta, että myös odottavan aika. Poikien vierailu sujuu tuttuun rutinoituun tapaansa. Heille se on äärimmäisen tärkeää. Rutiinit antavat turvaa.

Perjantaina tapaamme Rassen ja Mimmin. He ovat kutsuneet meidät joulukuun 15. olleen 40-vuotishääpäivämme ja joulun aikaan sattuvien syntymäpäiviemme kunniaksi syömään Helsinkiin ravintola Muruun, joka tunnetaan hyvästä ruoasta ja siihen sovitetuista viinipaketeista. Joulun pyhinä koolla ollessamme löysimme kaikkien kalenteriin sopivaksi päiväksi tämän perjantain. 

Ystävämme Nilla puolestaan halusi muistaa hääpäiväjuhlaamme tarjoamalla meille hotellimajoituksen haluamanamme ajankohtana. Varaan meille hulppean huoneen uudesta Scandic Grand Hotel Helsingistä. Hotelli on jokin aika sitten avattu Helsingin vanhan rautatieaseman yhteydessä restauroituun Valtionrautateiden entiseen pääkonttoriin. Hotellia on kovasti kehuttu hienosti vanhaa kunnioittaen ja säilyttäen toteutetun korjaustyön vuoksi.

Hotelli on maineensa ansainnut. Talossa elää vahvasti sen suunnittelijan Eliel Saarisen henki. Komeat portaikot johtavat ylempiin kerroksiin laajojen porrastasanteiden kautta. Ne suorastaan kutsuvat valitsemaan portaat hissin sijaan. Ensimmäisen kerroksen porrastasanteelle avautuvaan aulaan on säästetty seinään valtavin kirjaimin kirjoitetut kaksikieliset kerrosopasteet – ”Päätirehtööri / Generaldirektören, Liikennetirehtöörin apulainen / Trafikdirektörsadjointen” jne. Molemmin puolin aulaa ovat sodissa kuolleiden rautatieyhtiön työntekijöiden suuret nimiluettelot. Vaikuttavaa. Kerroksissa pitkiä käytäviä hallitsevat aiemmin konttorihuoneisiin johtaneet avoimena olevat korkeat lasipariovet, arvorakennuksen komeat valaisimet sekä jotkut Saarisen alkuperäiskalusteet.

Huoneemme on tämän upean rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Huoneessa on komeat kaari-ikkunat, joista avautuu näkymä suurelle sisäpihalle ja viereisen Kansallisteatterin suuntaan. Käytävän toisen puolen ikkunat antavat suoraan rautatieasemalle. Vaikka olemme keskellä keskustan vilinää, ei huoneeseen kantaudu mitäään ääniä. Vanhan rakennuksen paksut kiviseinät yhdistettynä hyvin toteutettuun uudisrakentamiseen pitävät kaupungin kohinat ulkopuolella. Huoneessa on hiiren hiljaista.

Lähdemme kävellen kohti Fredrikinkatua ja Ravintola Murua. Ensin Keskuskatua Svenska Teaternille ja sitten Lönnrothinkatua ohi Vanhan kirkon puiston. Perillä ravintolassa valitsemme Murun neljän ruokalajin päivällisen ja sen kanssa suositeltavan viinipaketin. Tällaisen paketin viinit on tarkkaan valittu ja kaataessaan viinin maisteltavakseni tarjoilija antaa siitä aina seikkaperäisen selvityksen. Ennen jokaista ruokalajia saamme vielä kertauksen siitä, mitä kauniisti esille pantu annoksemme sisältää.

Mahtavan maistuva kokonaisuus mitä mukavimmassa seurassa. Ravintola tuntuu olevan viimeistä sijaa myöten täynnä. Pian on kolme tuntia vierähtänyt ja kun ovi alkaa käydä seuraavaan kattaukseen varauksen tehneiden saapuessa, on meidän tullut aika lähteä. Loppuillan jatkamme yhdessäoloa hotellilla. Muistorikas ja mieliinjäävä ilta.

Lauantaina ehdimme turistin töihin. Aloitamme Bulevardilla sijaitsevasta Sinebrychoffin taidemuseosta, jossa päänäyttelyn rakennustyön vuoksi on avoinna ainoastaan kotimuseo toisessa kerroksessa. Sieltä kävelemme Korkeavuorenkadulle Design museoon, jossa on esillä kattava katsaus Vuokko ja Antti Nurmesniemen elämäntöihin. Suosittuun Amos Rexiinkin oli myös ajatus mennä, mutta jätimme sinne kuitenkin jonottamatta viimaisen pohjoistuulen jäätäväksi tehneessä pakkassäässä. Sinne ehdimme vielä myöhemmin. Jonoa tuntui riittävän.

Sunnuntain olemme taas kotona. Se sujuu seesteisesti sisätiloissa. Pikkupakkanen ja edelleen jatkuva pohjoisen viima eivät houkuttele ulkoilemaan. Sauvakävelyn saa tältä päivältä jäädä. Sallimme itsellemme kotoisan kiireettömän laiskottelun. Lämmitämme uunit. Runebergin päivää juhlistamme jälkiruoaksi hankituilla Runebergin tortuilla. Maisaan näkyy päivittyneen tieto, että lähete koepalan ottoon on hyväksytty Meilahden sairaalassa.

Maanantaina olen jo yhdeksän jälkeen sauvakävelyllä. Tuuli on tyyntynyt, pakkasta vain muutama aste. Aurinko paistaa. Paras mahdollinen ulkoilusää. Puhelimeni piippaa ensimmäisessä ylämäessä. Vilkaisen sitä ja totean viestin tulleen Maisasta. Vasta viiden kilometrin lenkin jälkeen, kotiin palattuani luen saapuneen viestin. Kutsu koepalan ottoon Peijaksen sairaalaan torstaina 23. helmikuuta aamulla. Sitä ennen annetaan antibioottilääkitys sairaalassa.

Tuolle viikolle suunniteltu konferenssimatka Zero Confrence’iin Wieniin on peruttava. Hetken ehdin harkita suunnitellusti Wieniin lähtöä tiistaiaamuna 21. helmikuuta ja paluuta jo heti seuraavana päivänä keskiviikkona iltakoneella. Totean, että ihan hölmö ajatus. En voi ottaa minkäänlaista riskiä mahdollisesta sairastumisesta. Ainakaan tartunnoille lentokenttien ja konfrenssin valtavissa ihmisjoukoissa ehdoin tahdoin altistumalla. Nyt on yksinkertaisesti mentävä terveys edellä.

Kutsussa kehotetaan tauottamaan verenohennuslääkitys ennen toimenpidettä. Ei kuitenkaan kerrota kuinka pitkä tauon tulisi olla. Soitan annettuun puhelinnumeroon. Se on taas takaisinsoittonumero. Luvataan soittaa takaisin viimeistään huomenna.

Ei kuitenkaan kulu kuin kaksitoista minuuttia, kun ystävällinen sairaanhoitaja urologian klinikalta soittaa. Hän kyselee mitä lääkettä syön ja kertoo joutuvansa tarkistamaan lääkäriltä tauon pituuden. Lupaa soittaa heti tiedon saatuaan. Hetken kuluttua puhelin taas soi ja sama ystävällinen sairaanhoitaja kertoo, että minun kohdallani tauotus on aloitettava viisi vuorokautta ennen toimenpidettä. Muut lääkkeet saa ottaa normaalisti, magnesium tulee jättää siltä aamulta ottamatta. Myös syödä ja juoda saa normaalisti.

Tämän matkan seuraava etappi on nyt tiedossa. Odotusaika muodostuu tällä kertaa ihan siedettäväksi.