Tänään (4.1.22) julkaistiin vaalikoneista viimeinenkin, Ylen vaalikone. Olen vastannut sen lisäksi ainakin Helsingin Sanomien, Mediatalo Keskisuomalaisen (julkaisee meilläpäin ilmestyviä paikallisia lehtiä), Iltalehden ja Iltasanomien vaalikoneisiin. Niissä vierähti melkoinen tovi aikaa, koska halusin myös antaa peruteluja antamiini valintoihin. Lukuisia tunteja yhteensä olen viettänyt aikaani vaalikoneiden paikoin todella hankaliin kysymyksiin vastaten ja vastauksia perustellen.
Ei ollut tehtävänä helpoimmasta päästä.
Lähes järjestään kysymyksiin oli lisätty joku sellainen sana tai lause, joka ainakin minun kohdallani muutti vastaukseni jokseenkin päinvastaikseksi. Otetaanpa esimerkki:
Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen vastaanottoaikoja tulee tarjota nykyistä enemmän myös iltaisin ja viikonloppuisin, vaikka se lisäisi kustannuksia.
Näitä samanlaisia ”… vaikka se lisäisi kustannuksia.” väittämiä siellä esiintyikin melko runsaasti. Ilman tuollaista loppua, mielihyvin olisin väittämän kanssa täysin samaa mieltä, mutta kustannuksia en ole halukas lisäämään. Hyvinvointilalueen käytettävissä olevat rajalliset resurssit tarkoittaa sitä, että jos yhden palvelun kohdalla olen valmis lisäämään kustannuksia, on sama kustannus kyettävä jossakin toisaalla säästämään.
Kokonaiskustannuksia en ole valmis lisäämään ja siksi vastasin johdonmukaisesti kaikissa vaalikoneissa kaikkiin samankaltaisiin kysymyksiin olevani täysin eri mieltä. Oma ajatteluni tässä kohtaa kulkee niin, että kun tekemisen tapoja yhdessä päästään uudistamaan, voidaan monia asioita hoitaa tavalla, jossa kustannuksia säästyy. Tällöin säästynyt raha voidaan ottaa käyttöön jonkin muun palvelun kohdalla. Kustannuksia ei siis tarvitse lisätä.
Kun äänestäjä hakee apua vaalikoneestaan, häneltä ei kysytä perusteluja. Hän vastaa samoihin kysymyksiin, mutta ei välttämättä joudu pohtimaan vastaustaan päättäjäksi aikovan kanssa yhtä huolellisesti ja valintansa seurauksia pohtien. Antamiensa vastauksien perusteella kone hakee äänestäjälle mahdollisimman lähelle samanlaisia vastauksia antaneen ehdokkaan. Silloin vastaukseen annetut perustelut saattavat äänestäjltä jäädä kokonaan huomiotta, koska ehdokas on kenties minun tavoin, kysymykseen siältyvän lisäsanan tai lisälauseen vuoksi antanutkin täysin päinvastaisen vastauksen.
Ylen vaalikone pakottaa ottamaan kantaa puoleen tai toiseen. Vastausvaihtoehtoja siinä on vain neljä – mitään en osaa sanoa -tyyppistä välimuotoa ei tarjottu. Se pakotti ottamaan kantaa myös sellaisten kysymysten kohdalla, joista vastaajalla ei välttämättä ole riittävästi tietoa. Muissa vaalikoneissa oli tarjolla myös tämän neutraalin vastausvaihtoehdon antaminen, jota käytin erityisesti pelastustointa koskevien kysymysten kohdalla, koska en kokenut asiasta riittävästi tietäväni.
Annettuani vastaukset Helsingin Sanomien vaalikoneeseen, päätin kokeilla sitä äänestäjänä. Vastasin niin huolellisesti kuin kykenin, mutta en tietenkään tarkistanut miten olin siihen perustelujeni kanssa vastannut. Ei mennyt ihan nappiin, en siis vastannut aivan samoin kaikkiin kysymyksiin kuin mitä olin aiemmin vastannut. Kuitenkin kone tarjosi minulle itseäni sopivimpana ehdokkaana. Siis ihan hyvä tulos. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että kysymykset on asetettu juuri niin vaikeasti, ettei edes itse niihin joka kerralla kykene vastaamaan täysin samalla tavalla.
Tässä alla linkit omiin vastauksiini niihin vaalikoneisiin, joihin olen vastannut. Perustelutkin ovat siellä luettavissa.
JYRKI PINOMAA 