Kahden vihtiläisen aikuisen vammaisen miehen isänä olen kauhulla ja järkyttyneenä seurannut Espoon omaa ihmisarvosta piittaamatonta ihmiskoetta, vammaisten ihmisten kuljetuksista vastaavaa kulkukeskusta. Olen osa sitä suurta joukkoa, joka viime keväänä kasvoi Länsi-Uudenmaan laajuiseksi vastavoimaksi ja onnistui Espoota lukuun ottamatta saamaan Länsi-Uudenmaan kunnat järkiinsä ja perääntymään tästä laittomuuksiinkin syyllistyvästä järjettömyydestä.
Espoon kulkukeskus aloitti helmikuun alussa 2021. Vakavia ongelmia on ollut paljon. Puhelujen vastausajat ovat liian pitkiä tai puheluihin ei vastata ollenkaan. Autojen saatavuudessa on ongelmia yleisesti ja tarpeita vastaavan auton saatavuudessa erityisesti. Käyttäjien valitukset ja parannusehdotukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Myöskään vammaisneuvoston vaatimuksista ei ole välitetty. Riittäviä korjaustoimia ei ole tehty, ei ole tahdottu tehdä tai ei olla kyetty tekemään.
Tilanne on kestämätön niin toimivia kuljetuksia tarvitsevien vammaisten espoolaisten kuin liian halvoiksi hinnoiteltujen kuljetusten tuottaman kannattavuusongelman kanssa kamppailevien taksiyrittäjien kannalta.
Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on tukimuoto, jota vammainen ihminen tarvitsee vammansa vuoksi, koska ei kykene käyttämään julkista liikennettä. On syytä muistaa, että lain takaamien vammaispalvelujen tarkoituksena on yhdenvertaistaminen, nostaa vammainen ihminen sille samalle viivalle, jossa saman kaltaisessa elämäntilanteessa ja samassa iässä oleva vammaton kansalainen elää.
Vammaispalvelut ei ole mikään etu eikä palvelu, jota vammainen huvikseen käyttäisi. Niitä joudutaan käyttämään.
Vammaisilla ihmisillä on samanlainen tarvehierarkia kuin muillakin ihmisillä. Heillä on siihen myös samanlainen oikeus kuin muilla ihmisillä. Palvelun järjestämisen lähtökohtana on oltava vammaisen ihmisen täyden osallisuuden takaaminen sekä muiden kansalaisten kanssa yhdenvertaisena eläminen.
Yhdenvertaisesti kaiken sen ansainneena, yhdenvertaisesti kaikkeen siihen oikeutettuna, yhdenvertaisesti ihmisenä.
Koska vammaispalveluilla pyritään yhdenvertaisuuteen, tulee niihin liittyvän lainsäädännön ja niiden käyttöön liittyvän ohjeistuksen olla sallivaa ja mahdollistavaa, ei kieltävää ja rajoittavaa.
Tärkeintä järjestettävissä palveluissa ovat kuitenkin vaikutukset vammaisen ihmisen elämään. Se, että palvelu oikella tavalla järjestettynä mahdollistaa vammaiselle ihmiselle osallisuuden, joka on hänelle lakiin perustuva oikeus.
Oikein järjestetty ja tarpeisiin mahdollisimman hyvin vastaava kuljetuspalvelu hyödyttää kaikkia. Nyt Espoossa vallitseva tilanne ei ole kenenkään etu.
Kulkukeskus on nyt tiedottanut kehittäjäasiakailleen suunnatussa kirjeessä, että kulkukeskuksen uusi kuljetusten välitystoiminto otetetaan käyttöön Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella vuonna 2023. Tällainen tiedottaminen on outoa ennakointia, koska päätös tästä kuuluu tuleville Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuutetuille, ei espoolaisille virkamiehille.
Vammaiset ihmiset eivät ole homogeeninen ryhmä, ei ole olemassa mitään standardivammaisia tai -tarpeita, jotka sopisivat johonkin palveluntuottajan konseptiin. Yksilöllistä apua ja tukea ei voida vakioida eikä vertailla. Suurtuotannon tehokkuusetuja kustannusten karsimiseksi ei siksi ole saavutettavissa. Jokainen vammainen ihminen on yksilö omine tarpeineen.
Nyt on maksettu liian isot oppirahat tästä kokeesta. Kaikkein raskaimman hinnan tästä ovat maksaneet ne espoolaiset vammaiset ihmiset, jotka toimivaa ja asianmukaista palvelua kaikkien eniten tarvitsevat. Tällaista mielettömyyttä ei tule missään nimessä sallia Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Espoon päättäjienkin tulee viipymättä osoittaa suoraselkäisyyttään, myöntää virheensä tunnustaa virhearviointinsa, oikaista tulevaisuudesta tiedottamistaan ja lakkauttaa kulkukeskus.
JYRKI PINOMAA 