Yksi useimmin toistetuista sote-uudistuksen tavoitteista lienee ollut se, että lääkäriin täytyy päästä nopeasti, jonot täytyy purkaa. Tätä pitkään kuunnellut, asiaan ja sen taustoihin kehnommin perehtynyt kansalainen saattaa ajatella, että kylläpä on sairasta kansaa, kun lääkäriin pääseminen on jatkuvasti keskustelunaiheiden kärjessä.
Milloin sinulla oli viimeksi tarve päästä lääkäriin? Jouduitko pitkänkin jonon päähän?
Monelle hoitoon pääsy tapahtuu työterveyshuollossa. Se on osa julkisin varoin ylläpidettyä terveydenhuoltoamme. Sen kustannuksista noin puolet kustannetaan verovaroilla.
Kuten tiedämme pahin jono-ongelma on siellä, missä ihmisen on hakeuduttava suoraan julkisen puolen käyttäjäksi. Siellä joutuu lääkärille pääsyä yleensä odottamaan ja siksi muodostuu kuva että on sairasta kansaa, kun kapasiteetti ei riitä.
Asiaa tulee lähestyä koko sosiaali- ja terveydenhuollon kapasiteetin kannalta.
Viime vuonna ilmestyneessä Kelan selvityksessä todettiin, että 10 % Oulun asukkaista kerrytti 81 % kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksista vuonna 2011. Vastaavanlaisia lukuja on esitelty myös muissa julkisuudessa olleissa selvityksissä. Varsin pieni osa väestöstä on jatkuvammin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjinä, he sitten oikeastaan suurkäyttäjinä.
Taustalla on monenlaisia tekijöitä. Näillä suurkäyttäjillä on tuon Kelan tutkimuksen mukaan usein monisairastavuuden ja keskimääräistä matalamman sosioekonomisen aseman lisäksi diagnosoimattomia oireita, sosiaalisia ongelmia, terveydentilaan liittyvää ahdistusta sekä kasaantuneita kielteisiä elämäntapahtumia.
Mahdollisina kehityssuuntina tällaisen laajan palvelutarpeen ja jatkuvan suurkäytön ehkäisemiseksi on nähty muun muassa asiakasvastaavatoiminnan ja omalääkärimallin kehittäminen eri palvelusektoreilla sekä asiakkaan terveystietoa ja/tai palveluiden käyttöä kokoava tietokanta. Siis tuttu ja asiakkaan kokonaistilanteeseen hyvin perehtynyt omasosiaalityöntekijä/omahoitaja/omalääkäri sekä yhteen paikkaan asiakkaasta koottu jäsentynyt ja käytettävissä oleva tieto.
Hyvinvointialueilla tähän kaikkeen pitää luoda edellytykset. Sairauksien ja sosiaalisten ongelmien kasautumiseen tulee voida reagoida ennen kuin ne aiheuttavat ihmisille suurkäyttäjyyttä. Järjestelmä tulee rakentaa sellaiseksi, jossa ihmisen tilanteeseen hyvin perehtynyt sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilainen kantaa asiakkaan kokonaishyvinvoinnista päävastuun ja pitää langat käsissään. Asiakkaan tilanteesta tai tarpeista riippuen tämä ammattilainen voi olla yhtä hyvin lääkäri, hoitaja kuin sosiaalityöntekijäkin. Oleellista on, että asiakkaan asiat ovat tukevasti yksissä käsissä ja tieto hänen tilanteestaan hallitusti tallessa.
Unohtaa ei sovi myöskään asiakkaan omaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Yhteistyössä ammatti-ihmisen kanssa, tarpeiden mukaisella avulla ja tuella sen vastuun ottamista ja kantamista voidaan edistää ja samalla ehkäistä ennakolta sairauksia ja sosiaalisia ongelmia.
Sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn panostamalla kyetään torjumaan palveluiden viivästymisen tai saamatta jäämisen riskiä ja tehostamaan palveluita. Yleensä ongelmilla on pitkittyessään taipumus mutkistua. Silloin ne myös tulevat kalliiksi.
Ylihuomenna on vaalipäivä. Silloin ratkaistaan se miten hyvinvointialueilla kyetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita seuraavan kolmen vuoden aikana kehittämään ja uudistamaan. Valittaviin valtuustoihin tarvitaan viisautta tätä koko järjestelmän uudistamista johtamaan. Siellä tarvitaan kokemusta, eri sektorien ja ammattien asiantuntijuutta, taitoa tiedolla johtamisesta, kykyä kokonaisuuksien hahmottamiseen, hyvinvointialueen erilaisten kuntien ja seutujen erityisyyden ymmärtämiseen, erilaisissa tilanteissa elävien ihmisten ja perheiden ainutkertaisuuden oivaltamiseen.
Käytetään äänioikeutemme ja valitaan ehdokkaamme järjellä. Sillä kuuluisalla maalaisjärjellä.
JYRKI PINOMAA 