Vammaispalvelujen kilpailuttaminen on mahdollista lopettaa

Vammaispalvelut siirtyvät vuoden 2023 alusta lukien muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tavoin hyvinvointialueiden järjestämisvastuuksi. Vastavalitut hyvinvointialueiden valtuustot joutuvat alueelle strategiaa rakentaessaan sovittamaan käyttöönsä valtiolta tulevan määrärahan siten, että sillä voidaan järjestää alueen asukkaiden tarvitsemien sote-palvelujen lisäksi pelastustoimi.

Ilmeisenä riskinä jo nyt nähdään ettei kaikkia palveluja voida tarvittavassa laajuudessa toteuttaa. Valtuustojen epäkiitollisena tehtävänä tulee olemaan priorisointi, jossa erilaisia palveluja joudutaan asettamaan vastakkain.

Vammaispalvelut ovat käyttäjälleen elintärkeitä ja välttämättömiä. Ne eivät ole vammaiselle ihmiselle mikään etu eikä palvelu, jota hän huvikseen käyttäisi. Niitä joudutaan käyttämään. Siksi niiden toteutuminen on varmistettava.

Vammaispalvelujen kustannukset tulee siirtää pois hyvinvointialueiden budjeteista, kokonaan omaksi valtion tulo- ja menoarvion luokakseen, täysimääräisesti valtion varoista hyvinvointialueille korvattaviksi. Hyvinvointialueen resurssien riittämättömyys ei saa muodostua esteeksi lainmukaisten vammaispalvelujen toteutumiselle.

Siirtämällä vammaispalvelut valtion budjettiin edistetään tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumista. Yhdenvertaisuuden toteutumista suhteessa muuhun väestöön ja yhdenvertaisuuden toteutumista eri puolilla maata asuvien vammaisten ihmisten kesken.

Samalla kyetään vastaamaan Suomessa lakitasoisena voimassa olevan YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen velvoitteisiin. 

Lausuntokierrokselle tänään lähteneen uuden vammaispalvelulain lähtökohtana on vammaisen ihmisen täyden osallisuuden takaaminen sekä muiden kansalaisten kanssa yhdenvertaisena eläminen. Sen mukaan ensi vuoden alusta alkaen hyvinvointialueilla on velvollisuus järjestää vammaisille ihmisille heidän tarvitsemansa palvelut.

Uusi laki joudutaan toteuttamaan jokseenkin kustannusneutraalisti, vaikka tarkoituksena on tuoda lain piiriin sellaisia vammaisia ihmisiä, jotka on nyt voimassaolevan lainsäädännön aikana todettu selkeiksi väliinputoajiksi.

Vammaiset ihmiset eivät ole homogeeninen ryhmä, ei ole olemassa standardivammaisia tai -tarpeita, jotka sopisivat johonkin palveluntuottajan konseptiin. Yksilöllistä apua ja tukea ei voi vakioida eikä vertailla. Suurtuotannon tehokkuusetua kustannusten karsimiseksi ei siksi ole saavutettavissa. Jokainen vammainen ihminen on yksilö omine yksilöllisine tarpeineen.

Silti vammaispalveluja Suomessa kilpailutetaan kuin kilotavaraa konsanaan. Liian usein kilpailussa ratkaisee laadun sijaan hinta.

Tuore esimerkki kilpailuttamisen epäonnistumisesta löytyy kuljetuspalveluista. Kilpailutus on painanut hinnat niin alas, ettei sillä voida enää toimivaa palvelua tuottaa. Taksiyrittäjät kärsivät, palvelun tarvitsijat kärsivät.

Espoossa on jo vuoden ajan järjestetty kilpailutetut kuljetuspalvelut erityisen kulkukeskuksen kautta. Kaupunki on saanut runsaasti palautetta huonosti vammaisten tarpeita palvelevasta järjestelystä. Keskus ei vastaa puhelimeen ja vielä viime joulukuussa, melkein vuosi toiminnan käynnistymisestä, 1600 asiakkaan noutoa ei toteutunut sovittuna aikana. Osa kuljetuksista jää toteutumatta, koska taksiyrittäjän ei kannata tilausta liian alhaisella hinnalla vastaanottaa, osa järjestelmän kankeuden vuoksi. Käyttäjistä reilu kolmannes kertoo olleensa palveluun tyytymättömiä.

Jokainen kuljetus on sitä tarvitsevalle tärkeä. Jokainen matka tulee sovitun aikataulun mukaan hoitaa.

Kilpailuttamisen soveltomattomuuden vammaisille elintärkeisiin kuljetuspalveluihin myöntää myös Kela, joka ehdottaa sosiaali- ja terveysministeriölle siirtymistä rekisteröintimenettelyyn. Siinä matkoista maksettava korvaustaso määriteltäisiin valtioneuvoston asetuksessa antaman taksan mukaan. Korvaustason hyväksyvät yrittäjät voivat rekisteröityä sitä toteuttamaan.

”Kelassa on tunnistettu nykyisen, palveluntuottajien kilpailutukseen perustuvan järjestelmän riskit. Kilpailutus, jota Kela on nyt joutunut tekemään, ei välttämättä sovellu asiakkaille elintärkeisiin kuljetuksiin. Tästä syystä Kela on ehdottanut sosiaali- ja terveysministeriölle siirtymistä palveluntuottajien rekisteröintimenettelyyn.”

Helsingin Sanomat, Mielipide 12.2.2022; Reija Jääskeläinen, osaamiskeskuksen päällikkö ja Riikka Palomäki etuuspäällikkö, Kelan terveydenhuoltoetuuksien osaamiskeskus

Rekisteröintimenettely sopii myös moniin muihin elintärkeisiin vammaisten ihmisten palveluihin, jotka nyt siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. Voidaan kokonaan luopua kalliiksi käyvästä, byrokraattisesta, huonoa palvelua tuottavasta ja vammaisten ihmisarvoa väheksyvästä kilpailutuksesta.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s