Pohdintaa perintäkirjeiden käynnistämänä

Toukokuun puolivälin keskiviikkoisena aamuna sanomalehtien kanssa postilaatikossa oli kaksi kirjettä perintätoimistolta. Molemmissa perittiin maaliskuun viimeiselle päivällä päivättyjä laskuja, jotka perintätoimiston mukaan olivat maksamatta. Luonnollisesti perinnässä olivat myös viiden euron perintäkulu sekä korko maksamatta jääneelle summalle laskettuna uuteen eräpäivään 10. kesäkuuta saakka. Toiselle laskuista korkoa kertyi 23 senttiä ja toiselle 38 senttiä

Totesin, että kyseessä olivat Perusturvakuntayhtymä Karviaisen alun alkaen lähettämät laskut, joissa ei kerrottu laskun aiheesta muuta kuin sana ”sekalainen maksu”.

Alkuperäisestä laskuttajasta saatoin arvella, että ne todennäköisesti koskivat kahden kehitysvammaisen poikamme asiakasmaksuja. Viime vuoden kesällä voimaan astuneella asiakasmaksulain muutoksella nämä maksut oli säädetty kotikuntien laskutettaviksi – siihen saakka ne oli veloittanut palveluntuottaja.

Tällä tavoin kotikunnan kautta lailla kierrätettäväksi päätettyjä asiakasmaksuja on pojillamme kahdenlaisia

  • asumispalveluun liittyviä ateria ym maksuja
  • vapaa-ajan kuljetuksiin liittyviä omavastuuosuuksia

Siispä selvittämään kumpaa mahtoivat koskea. Kaivoin esille aikaisempia jo maksettuja vastaavia laskuja. Muistin aivan oikein, olin jo maksanut molempien osalta maaliskuun viimeiselle päivätyt sekä asumispalveluun liittyvät että kuljetusten omavastuita koskevat laskut. Sen sijaan en löytänyt avoimena olevia laskuja ollenkaan, enkä myöskään muistanut koskaan nähneeni näissä perintälaskuissa ilmoitettujen summien suuruisia laskuja.

Puhelu kuntayhtymän laskutukseen. Vaihde lupaa yhdistää vammaispalvelun laskutusta hoitavalle henkilölle. Lopulta hirvittävä odottelumusiikiksi tarkoitettu meteli katkeaa ja toisessa päässä on tuttu vammaispalvelun työntekijä. Ihmettelin hänelle, että hänkö siellä laskutusta hoitaa ja samaa ihmetteli hänkin kun kerroin kenelle olin puhelinvaihdetta pyytänyt yhdistämään.

Hän lupasi kuitenkin selvittää asiaa. Jo iltapäivällä sähköpostiin kilahti häneltä vastaus.

”Laskuissa on kyse tammikuun omavastuuosuuksista. Muistutuslaskut on peruttu. Liitteenä on laskut, joilla voi maksaa. Eräpäivä 10.6.2022. Alla vielä erittely. Alkuperäiset laskut kuulemma palautuneet jakelusta (osoite on ollut oikein). Olen pahoillani aiheutuneesta harmista.”

Kyseessä siis tammikuun kuljetusten omavastuuosuuksia koskevat laskut. Nuo aiemmat maaliskuulle päivätyt laskut olivat molemmat helmikuuta koskevia. Kiitollisena saamastani nopeasta palvelusta, laitoin laskut välittömästi maksuun ja ryhdyin tutkailemaan saamaani erittelyä, jollaista en ollut aiemmin koskaan nähnyt. 

Mielenkiintoinen paperi, jossa oli kaksitoista saraketta ja tapahtumarivejä toiselle pojista yksitoista ja toiselle kymmenen. Sarakkeissa oli ensin koko nimi, sitten koko osoite – molemmat kirjattuna jokaiselle tapahtumariville. Osoitesaraketta seurasi päivämäärä ja seuraavaksi kellonaika, joka oli kirjattu sekunnilleen – vaikutti kuljetuksen aloituksen ajankohdalta. Sitten tuli kolme saraketta täynnä lukuja, jotka eivät sanoneet minulle äkkiseltään mitään. Seuraavassa sarakkeessa oli lihavoituna summa, joka oli helppo päätellä matkan omavastuun hinnaksi ja sen jälkeen vielä kaksi saraketta, joissa toistuivat numerot 5 ja 1 jokaisella rivillä samassa järjestyksessä. Viimeinen sarake oli omavastuiden yhteenlaskua varten.

Osatakseni tulkita riveillä annettuja lukuja, päätin kysyä henkilöltä, jonka arvelin lukevan taulukkoa kuin äidinkieltään konsanaan, siis kuljetuksia hoitavalta yrittäjältä.

Hänkin vastasi nopeasti.

”Kyllä on varmasti vaikeaa teidän lukea tätä byrokraattien kieltä. Minullakin menee yli hilseen välillä. Se on juuri tätä, että ei asiakaslähtöisesti osata tehdä töitä. Mutta me osataan, me alkutuottajat. Lähetän vertailuna Lähitaksin meille lähettämän tilitysraportin. Siinä sinun lähettämässäsi listassa on varmaan kuntayhtymän omia merkintöjä, jotka ei meille kuulu. Mutta noiden nimen ja osoitteen jälkeen sanoisin vasemmalta oikealle: päivävämäärä / kellonaika / ei mitään hajua / kilometrit / bruttohinta / omavastuu osuus / ei mitään hajua / ei mitään hajua. Näin vähän minusta oli apua.”

Kyllä hänestä apua oli. Avautui muutaman luvun arvoitus ja loput pystyinkin sitten jo päättelemään. Lukuun ottamatta noita viimeisten sarakkeiden viitosia ja ykkösiä. Niille en löytänyt enkä keksinyt mitään selitystä. Mutta tuskin niillä minulle mitään merkitystä olikaan. Siis taas taulukon arvoitusta avaamaan.

Monet noista merkityistä päivämääristä ja kellonajoista saivat minut mietteliäiksi. Omavastuuosuus kun maksetaan vain vapaa-ajan matkoista ja tässä listauksessa oli runsaasti aivan ilmiselviä matkoja työkeskukseen ja takaisin. Sellaisia löysin yhteensä yhdeksän.

Lähetin lisää postia kuntayhtymän vammaispalveluun ja huomautin ystävällisesti tästä havainnostani, jonka mukaan myös työkeskusmatkoista oli peritty omavastuuosuuksia. Sain taas nopeasti vastauksen:

”Kiitos tiedosta ja huomioista. Pyydän selvitystä asiaan. Matkoista päivätoimintaan ei tietenkään pitäisi mennä omavastuuta. Huomioittehan, että kuljetuspalvelun asiakasohjeen mukaan: ’Yhdistellystä matkasta ei tarvitse maksaa omavastuuta. Kerro matkaa tilatessa, että matka on yhdistelty matka.’ Eli jos kulkevat yhdessä samalla taksilla, molempien taksikortit tulee leimata mutta näistä matkoista ei tarvitse omavastuuta maksaa.”

Tuo yhdistelytieto olikin varsin mielenkiintoinen – siitä en minä ollut mitään aiemmin tiennyt. Pojat ovat aina omavastuunsa mielestäni maksaneet. Nyt kun laskut tulevat kuntayhtymältä, tulisi tietysti heillä laskuttasessaan olla tällainen tieto ja ottaa sen huomioon. Lähes aina pojat kulkevat yhdessä!

Tarkistamaan vielä vammaispalvelusta, kuinka kauan tämä tällainen sääntö on mahtanut olla voimassa.

Se selvisi jo heti seuraavasta vastauksesta viestiini, jossa olin huomauttanut, että hehän sen laskun kirjoittavat, joten heidän tulisi myös tietää mistä voi laskuttaa ja mistä ei.

”Valitettavasti meillä on ollut haasteita tämän uuden omavastuulaskutuksen kanssa. Asiakasmaksulain muutoksen myötä, kun tulivat siis loppuvuodesta voimaan. Yhdistelyä koskeva ohje on tullut voimaan marraskuun alusta kuljetuspalvelu-uudistuksen myötä. Asiakasohje on tällöin lähetetty.”

Heillä siis on ollut haasteita. Enpä yhtään ihmettele. En ylipäätään ymmärrä miksi aiemmin suoraan kuljettajalle välittömästi ajotapahtuman jälkeen maksettu omavastuuosuus pitää nyt kierrättää kotikunnan kautta?

Muistan erinomaisen hyvin tuollaisen ohjeen saapuneen, vaan kun meillä kaikki säilyi silloin täysin muuttumattomana, olin ohjeeseen sen tarkemmin jättänyt perehtymättä. Olisi ollut syytä perehtyä.

Pojat kulkevat vapaa-ajan matkojaan Espoosta omasta kodistaan. Ainoastaan juhla- tai arkipyhien yhteydessä saattaa joskus tulla sellainen tilanne, että heidän kuljetuksensa joko päättyy meille Vihtiin tai alkaa täältä. Siksi katsoin parhaaksi kertoa tästä minulle aiemmin tuntemattomasta ohjeistuksesta kuljetusyrittäjällemme.

Häneltä ei tarvinnut kauaa vastausta odottaa. Samalla sain vähän muutakin tietoa järjestelmän toiminnasta:

”Tuo ohje on vanha osittain. Ennen piti kummankin korttia aina käyttää lukijassa ja kummankin piti maksaa omavastuu taksiin. Nyt Lähitaksin ohje on, vain toisen korttia käytetään lukijassa ja pitää mainita että kummatkin käyttävät pyörätuolia sekä mitään omavastuuta ei saa periä asiakkaalta.

Miksi kuntien ja Lähitaksin ohjeet ovat erilaisia.

Viimeisimmän kilpailutuksen jälkeen sain taistella puuttuvista invalisistä poikien kohdalla pari kuukautta. Vaikka tilasin kummallekin kyydit ja mainitsin että kaksi pyörätuolia, silti keskuksen välittäjä ei laittanut niitä tilaukseen.” 

Tämä viesti tulee kuljetusyrittäjältä, joka on nyt poikia kuljettanut toistakymmentä vuotta. Työkeskuskuljetukset aamuin illoin, vapaa-ajan kuljetukset tarvittaessa. Tarvittavat kuljetukset sovimme joko me tai heidän asumisyksikkönsä henkilökunta yrittäjän kanssa. Silti hän tuossa kertoo tilanneensa kuljetukset Lähitaksin keskuksen välittäjältä. Omat ajonsa, joista on jo sovittu asiakkaan tai häntä edustavan tahon kanssa? Näin siis uusimman kilpailutuksen tuloksena.

Lähitaksi tekee ajetuista keikoista koosteen, jonka lähettää kuntaan. Virkamies sitten tarkistaa koosteen ja laittaa punakynää niihin kohtiin mitkä hänen mielestään ei ole oikein. Tämä kooste lähetetään takaisin Lähitaksiin. Raha liikkuu sitten joskus kahden kuukauden kuluttua ajotapahtumasta. Me yrittäjät saamme maksun ja liitteenä mistä se koostuu ja se on sitten tietysti kaikkien kuntien korttitapahtumat epämääräisessä aikajärjestyksessä ja eriteltynä tietysti autokohtaisesti.

Tämä kilpailutus on tehnyt yksinkertaisesta asiasta erittäin byrokraattisen joka portaalle, jopa alkutuottajalle eli meille.

Luulisi, että kilpailutuksella pyritään sujuvaan ja tehokkaaseen toimintaan. Tässä on selkeää todistusta siitä, että näin ei kuitenkaan ole.

Vain Vantaan ja Keravan kuntakorttitilaukset toimivat, niin että kuntakin tietää ohjeet, ainakin osittain. Jos on kaksi pyörätuoliasiakasta samasta kotiosoitteesta lähdössä samalla taksilla, niin se on joka kunnan virkamiehelle vaikeaa ymmärtää. Meillä on Vihti, Raasepori ja Vantaa tilauksissa näissä eniten ongelmia. Vantaan kohdalla saimme odottaa toisen pyörätuolin invalisää puolitoista vuotta. Eikä tietystikään mitään viivästyskorkoja saatu.

Ohjeistuksista tuntuu tulleen melkein pääasia. Kuljetusyrittäjille ja palvelun käyttäjille on kummallekin omat ohjeopuksensa. Itse en ole moista säätelyä koskaan ymmärtänyt. Siksi se jäi varmaan tuo syksyllä lähetetty ohjeopus minulta huonolle lukemiselle.

Yritämme sata lasissa tehdä Lähitaksin ohjeistuksen mukaan kuljetukset ja aina on maksuissa jotain häikkää.

Kaikki johtuu tästä moniportaisesta tarkastuksen tarkastuksesta, jolla työllistetään kunnan ja lähitaksin henkilökuntaa. Loppukärsijänä ovat asiakkaat ja taksiyrittäjät.

Yksinkertaisesta asiasta on tehty tarpeettoman monimutkainen, jossa työllistetään paljon ihmisiä. Eihän tällaisesta voi mitenkään syntyä säästöä, jota kilpailuttamisella tavoitellaan. Eikö tämä olisi juuri sellainen asia, jossa oikeanlainen teknologia olisi suureksi avuksi?

Jos soitan kuntaan ja kysyn neuvoa ajotapahtumasta niin he antavat vanhaa tietoa ja kun kerron että tämä ohje ei enää ole voimassa, niin he kertovat, että tarkastavat asiaa ja palaavat. Koskaan ei ole kukaan vielä palannut asiaan. Luulen että vammaispuolen virkamiehet eivät oikeasti tiedä miten toimitaan.

Tähän soppaan kun lisätään vielä asumisyksiköiden henkilökunnan osaamattomuus ja välinpitämättömyys asioista, johtuen varmaan tästä ajattelusta että ” ei mee mun palkasta pois” niin sopassa on aivan liikaa kokkeja. Ennen pystyi sata lasissa keskittymään asiakkaisiin ja heidän tarpeisiin.”

Valitettavan totta. Sosiaalitoimessa ollaan ylipäätään niin ylityöllistettyjä, ettei heillä voi mitenkään riittää aikaa erilaisten selvitysten tekemiseen. Jos halutaan parantaa sosiaalityötä, on sosiaalityöntekijöiden voitava keskittyä perustehtäväänsä. Silloin tulee järjestelmät rakentaa sellaisiksi, että ne toimivat tarkoitetulla tavalla. Nyt ei tunnu toimivan.

Asumisyksiköissä on katastrofaalinen henkilöstöpula. Esimiesten aika menee rekrytoidessa. Muu henkilökunta yrittää selviytyä kohtuuttomuuksiin viedyn kirjaamis- ja raportointivaatimusten kanssa. Taitaa siinä asukkaan taksikyydeistä huolehtiminen jäädä vähemmälle.

Harvinaista ei ole se, että taksi tulee myöhässä tai että sitä ei kuulu lainkaan. Tällä viikolla kuulin erään äidin vuodatusta siitä miten hän päivittäin huolehtii pojalleen tilatun taksin seurannasta. Eräänä aamuna taksia ei vielä puolentoista tunnin odottelunkaan jälkeen kuulunut, mutta kukaan henkilökunnasta ei reagoinut asiaan mitenkään. Poika soitti äidilleen, joka järjesti taksin paikalle.

Nyt taksiyrittäjät ja kuljettajat painiskelevat heille kuuluvien rahojen perässä. Ennen suoritukset kuntatilauksista tulivat kahden kolmen viikon kuluessa. Nyt suoritukset tippuvat tilille epämääräisesti kunta ja asiakaskohtaisesti todella eri aikaan. Keskimäärin puolentoista kahden kuukauden kuluttua. Kaikilla yrittäjillä ei ole varaa tähän ja siksi monet menevät konkurssiin tai lopettavat. Eikä hommaa helpota se että taksiala vapautettiin, tuli korona ja kulkukeskus.

Pelkään todella, että kohta ei ole kuin sähköpikkutakseja ja invatakseja ei lainkaan.”

Kilpailuttaminen kuljetuksissa käynnisti kunnollisen kuljetusyrittämisen alasajon, joka johti konkursseihin ja alalta poistumisiin. Taksilakiuudistus toi alalle ammattitaidottomien armeijan, joiden kerrotaan pyytävän kuljetettaviltaan ajo-ohjeita. Pitääkö kehitysvammaisen kyetä opastamaan kuljettajansa oikeaan osoitteeseen?

Perintälaskut johdattivat minut pidemmälle tielle kuin osasin odottaakaan. Sain paljon uutta tietoa, minulle selvisi virheellisin perustein tehtyä laskutusta, opin uutta kuljetuspalvelun ohjeistuksesta ja sain tukevan perehdytyksen kuljetusyrittäjän tuskaiseen arkeen.

Tuntuu, että samalla aloin menettää loppujakin uskostani yhteiskuntamme tulevaisuuteen.

Mihin tätä yhteiskuntaamme oikein ollaan viemässä? Alalta toisensa jälkeen tuhotaan yrittäjien ja työntekijöiden mahdollisuus kokea työssään onnistumisia, kunnioitusta ja tyytyväisyyttä oman osaamisen hyödyntämiseen.

Opettajat, sairaanhoitajat, muu hoivahenkilöstö, taksiyrittäjät ja kuljettajat on kaikki ajettu niin ahtaalle, että tekijöistä on jo nyt valtava pula. Rakentaminen on luokattoman huonoa ja uusista rakennuksista löydetään heti tuoreeltaan vakavia puutteita.

Vammaisille tarkoitettujen kuljetuspalvelujen ongelmista olen kirjoittanut aiemminkin. Linkit noihin kirjoituksiini löytyvät täältä ja täältä.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s