Viinaksia verotta verkosta?

Voisikohan alkoholiakin tilata verkkokaupasta suoraan kotiovelle toimitettuna, kuten monia muitakin hyödykkeitä. Houkuttelevaa se ainakin on, koska hinnat vielä rahdinkin tultua maksetuksi, ovat selkeästi huokeampia kuin tai marketista tai Alkosta juomia hankittaessa.

Verkkokauppoja tuntuu olevan runsaasti ja ne tekevät tykö tarjontaansa muun muassa sosiaalisen median mainonnassa. Ne myöskin omilla verkkosivuillaan selkeällä Suomen kielellä opastavat ostajia ja valistavat toiminnan olevan täysin luvallista. Tässä lainaus suoraan erään kauppiaan sivulta:

”Onko tilaaminen laillista?

Kyllä on. Suomen viranomaiset ovat selkeästi todenneet, että on täysin luvallista ostaa alkoholia ulkomailta mikäli tilaaja järjestää myyjästä erillisen kuljetuksen – tämähän on käytäntö nimenomaan [firman verkko-osoite]  tapauksessa.”

Todella hankalaa on näiltä eri sivustoilta löytää täsmällistä neuvoa siitä, millainen verokohtelu Suomessa tällä tavoin tilatuille tavaroille mahdollisesti on. Päinvastoin. Kuluttajalle vakuutellaan yllä olevan lainauksen tapaan toiminnan olevan luvallista eikä verojen mahdollisesta maksamisesta kerrota, ainakaan kovin näkyvästi.

Myös lehdistössä on viime vuosina käyty vilkasta kädenvääntöä tällaisen toiminnan laillisuudesta. Taustalla on jo pitkään hiertänyt ongelma kansalaisten kummallisesta pyrkimyksestä hankkia yhä kasvavin määrin myös alkoholituotteita verkkokaupasta. Tarve kuuluu kovasti kasvaneen pitkän koronakauden seurauksena.

Kuluvan marraskuun alussa Suomen Tulli ja Verohallinto aloittivat operaation, jonka tarkoituksena on saada rajan yli kuluttajille yhä vuolaampana virtana kulkevasta alkoholituotteiden paljoudesta valmiste- ja juomapakkausverot Suomeen. Operaation kohteena on ulkomaisista verkkokaupoista ostettu ja Suomen rajan yli kuljetusyritysten matkassa kuljetettava alkoholi.

Tulli ja Verohallinto opastavat, että jos alkoholia tilaa toisessa maassa sijaitsevasta verkkokaupasta, vastuu valmiste- ja juomapakkausverojen maksamisesta riippuu siitä, miten tilauksen kuljetus on järjestetty. Tätä verovelvollisuuden määrittelyä varten on kehitetty tunnusmerkistö, jossa keskeisiä ovat määrittelyt etämyyntiin ja etäostamiseen.

Ettäkö mitä ne ovat. 

Perinteisestihän myyntiä on se toiminta, jota tavaran myyjä harjoittaa. Hänen näkökulmastaan siis voitaisiin todeta, että verkossa tapahtuvassa kaupankäynnissä kysymys on etämyynnistä. Ostamista taas puolestaan on se toiminta, jota tavaran ostaja perinteisesti harjoittaa. Hänen näkökulmastaan siis puhuttaisiin verkkokaupassa etäostamisesta.

Mutta näin yksinkertaista se ei tässä yhteydessä ole, onhan kysymys alkoholituotteista.

Valvira ohjeistaa kansalaisia nettisivuillaan:

”Ulkomailta tilaamalla alkoholijuomia ostavan on itse järjestettävä alkoholijuomien kuljetus Suomeen. Myyjä voi ostajan toimeksiannosta avustaa tarvittavan kuljetuspalvelun hankkimisessa. Kuljetusasiakirjoihin on kuitenkin aina merkittävä lähettäjäksi ja vastaanottajaksi alkoholijuomat tilannut henkilö. Juomat on toimitettava tilaajan ilmoittamaan osoitteeseen, eikä esimerkiksi myyjän varastoon Suomeen. Jos myyjä itse tai myyjän puolesta joku muu kuljettaa tilatut alkoholijuomat Suomeen, voidaan katsoa, että kyseessä on alkoholilaissa kielletty alkoholijuomien myyminen Suomessa.”

Selvää tekstiä. Mutta eipä tässä vielä kaikki. Saman sivun loppupuolella täsmennetään näin:

”Yksityishenkilö voi tuoda Suomeen alkoholijuomia verovapaasti ainoastaan matkustajatuontina ulkomailta saapuessaan, muulla tavoin tuoduista alkoholijuomista on maksettava valmistevero ja juomapakkausvero. Lisätietoja valmisteverojen maksamisesta saa Tullista.”

Siinähän se sanotaan. Mutta kovin on kummallisesti tämä asia Valvirassa muotoiltu. Ensin ohjeistetaan, että on itse järjestettävä kuljetus Suomeen. Siitä saa jo vaikutelman, että kun näin toimitaan, toimitaan oikein, eikä ongelmia ole. ”… merkittävä lähettäjäksi ja vastaanottajaksi alkoholijuomat tilannut henkilö.” Joo. Mutta sitten lopulta tästä samasta henkilöstä todetaan, että verovapaasti hän saakin tuoda ainoastaan matkustajatuontina.

Siis tuoda kyllä saa, ja omaan käyttöön, mutta jos tekee sen verkkokaupasta tilaamalla, tulee seuraamuksia lisämaksujen muodossa – joko myyjälle taikka ostajalle.

Tulli on tätä valmisteveroasiaa selkiyttääkseen ottanut käyttöön valmisteverolain mukaiset etämyynnin ja etäostamisen käsitteet. Ne kaiapaavat lisäselvyyttä.

Sen määrittelemiseksi onko kysymys myynnistä vai ostamisesta tulee Tullin ja Verohallinnon mukaan tietää se kuka järjestää tavaran kuljetuksen tai edes jollakin tavoin osallistuu sen järjestämiseen.

Etämyynnistä puhutaan silloin, jos myyjä osallistuu kuljetuksen organisointiin. Silloin verovelvollisuus on myyjällä.  Osallistuminen kuljetuksen organsointiin voi tarkoittaa kuljetuksen järjestämistä tai esimerkiksi kuljetusliikkeen suosittelemista.

Etäostamisesta puhutaan silloin, jos ostaja järjestää kuljetuksen. Tässä tapauksessa verovelvollisuus on ostajalla.

Erikoista. Mutta eittämättä tärkeää. Jollakin tavoinhan se verovelvollisuus tätä tuoteryhmää koskien on varmasti määriteltävä silloin kun tämän tuoteryhmän tavaraa tulee rajan yli kuljetusliikkeiden kuljettamana.

Nyt on odotettavissa, että Tulliin pysäytetyt etämyynniksi määritellyt alkoholilastit päätyvät tuhottavaksi. Verkkokaupat tuskin innostuvat verojen maksusta Suomeen. Sen sijaan ne alkoholituote-eriensä kuljetuksen tilanneet kuluttajat, joiden tilaukset nyt on pysäytetty Tullin ja Verohallinnon erikoisoperaatiossa, saavat kyllä lopulta tuotteensa, mutta niiden perässä tulevat myöskin Verohallinnon määräämät valmiste- ja juomapakkausverot maksettaviksi.  

On myös kolmas vaihtoehto alkoholin tuontiin. Sitä käyttäen välttyy verojen maksulta. Tulli ja Verohallinto eivät nimittäin näe tarvetta verovelvollisuuden määrittelemiseksi silloin, kun alkoholierät kulkevat Suomen rajan yli kuluttajan itsensä toimiessa tavaraerän kuljettajana. Näin siksi, että alkoholilaissa on sallittu omaan käyttöön tuotavan alkoholin mukana kuljettaminen. Sitä kutsutaan matkustajatuonniksi.

Kuluttaja voi vapaasti tilata alkoholierän toisesta maasta ja käydä sen sitten sieltä itse hakemassa. Tullia ja Verohallintoa ei tällaisessa tilanteessa ollenkaan kiinosta se kenelle veronmaksuvelvollisuus kuuluu.

Omaan käyttöön on täysin luvallista tuoda rajan yli alkoholia, joka on ostettu toisesta maasta. Alkoholilain mukaan yksityishenkilö saa tuoda alkoholijuomia omaan käyttöönsä ilman maahantuontilupaa. Alkoholijuomat voi tuoda mukanaan matkustajatuontina. Ne voi myös hankkia tilaamalla esimerkiksi internetin välityksellä.

Oleellista on, että ostettujen alkoholijuomien omistusoikeus siirtyy ostajalle ulkomailla. Tämä tarkoittaa, että juomat on maksettava ulkomaalaiselle myyjälle ennen kuin ne tuodaan Suomeen. Ne on kuitenkin myös internetistä tilatessa itse kuljetettava Suomeen, mikäli haluaa verojen maksulta välttyä. Muulla tavoin tuoduista alkoholijuomista on maksettava valmistevero ja juomapakkausvero.

Alkoholia siis saa kuin saakin tilata ulkomaisista verkkokaupoista. Tilaamilleen alkoholijuomille saa myös ostaa kuljetusyritykseltä kuljetuksen Suomeen. Silloin lankeaa kuitenkin maksettavaksi valmistevero ja juomapakkausvero. Kuka niiden maksuvelvolliseksi joutuu, riippuu kuljetuksen tilaajasta.

Mutta näitä veroja ei tarvitse lainkaan maksaa, mikäli toimii itse omaan käyttöön tilaamansa alkoholituote-erän kuljettajana.

Voin tilata omaan käyttööni tarkoitetun suuremman erän alkoholia vaikkapa saksalaisesta verkkokaupasta käydä sen itse sieltä hakemassa. Ei synny veronmaksuvelvollisuutta. Sitä ei myöskään synny, jos vaikkapa vuokraan pakettiauton kuljetustarpeeni vuoksi ja ajan sillä tavaratilaukseni hakemaan.  Tullia ja Verohallintoa ei kiinnosta tuotteistani maksetut tai maksamatta jääneet verot. Tällä tavalla kuitenkin maksan mahdollisesti sekä autonvuokrausyhtiölle että laivayhtiölle ja lisäksi vielä huoltosemayhtiölle siitä, että saan pakettiautollisen tilaamiani tuotteita kuljetetuiksi Suomeen. Ja todennäköisesti maksan aika paljon.

Voin myös ajaa autoni vaikkapa Tallinnan laivaan, jossa henkilökunta toimittaa suoraan autolleni verkon kautta tilaamani alkoholituotteet. Voin tuoda hankintani ilman valmiste- ja juomapakkausveron maksuvelvollisuutta Suomeen. Tulli ja Verohallinto eivät ole tuotteiden veronmaksusta kiinnostuneita, vaikka ostan laivayhtiöltä itselleni kuljetuspalvelun ja mahdollisesti myös alkoholituotteita täynnä olevalle autolleni. Monet laivayhtiöt houkuttelevat tällaisille ostoksille tarjoamalla auton kuljetuksen ilmaiseksi, sillä edellytyksellä, että paluu tapahtuu heti samalla laivalla.

Ongelmalliseksi sen sijaan muodostuisi se, että hankkisin 20 kg paketin täynnä alkoholituotteita verkkokaupasta ja maksaisin parikymppiä jollekin kuljetuspalveluihin erikoistuneelle yhtiölle siitä, että he hakisivat tavaraeräni jostakin varastosta ja kuljettaisivat sen puolestani Suomeen. Silloin Tulli ja Verohallinto kiinnostuvat hankinnastani. Silloin tulee tarve määritellä, kenelle kuuluu verojen maksun velvollisuus.

Jotakin tässä on sellaista, jonka logiikka ei oikein avaudu. Alkoholia saa omaan käyttöön tuoda verovapaasti. Ja kyllä, viinaksia verotta verkostakin saa hankkia. Mutta se ei ehkä ole sitä ihan tavanomaisinta verkkokauppaa. Itse ne on sieltä verkkokaupan varastosta käytävä nimittäin hakemassa.

Olisiko seuraavalla hallituksella jo viimein rohkeutta ja tahtoa selkeyttää tätä kummallisen kimuranttia säätelyä.

Ylen artikkeli aiheesta 14.1.2023 löytyy täältä