Virukset vaativat veronsa 

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 1.

Viimeisten melkein kolmen vuoden aikana olen sairastanut vähemmän flunssia kuin vuosikausiin sitä ennen. Johtuneeko se korona-ajan eristyneemmästä elämästä vaiko kenties siitä, että olen ollut eläkkeellä tai mahdollisesti aktiivisemman säännöllisen liikunnan tuomasta vastustuskyvyn lisääntymisestä. Mahdoton sanoa. Kenties kaikesta tästä, tai sitten ihan jostakin muusta.

Viimeisten kolmen kuukauden aikana sen sijaan tuntuu, etten ole tervettä päivää nähnyt. Ainakaan ei siis vastustuskyky ole lisääntynyt. Ehkä pikemminkin päinvastoin.

Lokakuun alussa Rhodoksella vietetyn lomaviikon lähestyessä loppuaan alkaa flunssa, jonka pitkittyessä jo neljännelle viikolle päätän hakea apua, tutusta Helsingin Munkkivuoressa sijaitsevasta lääkärikeskus Dextrasta. Lääkäri kertoo, että virusflunssasta on kyse. Hän toteaa myös, että tällaista tämä nyt on koronan jälkeen, kun olimme pitkään eristyksissä. Flunssat seuraavat toisiaan, uusi alkaa jo ennen kuin edellisestä on päästy. Yskää helpottamaan saan astmapiipun, kaksi suihketta aamuin illoin.

Flunssani aikana kuntoilu taantuu, säännöllinen liikunta jää. En kykene siihen saakka lähes päivittäisille viiden kilometrin sauvakävelylenkeilleni. Myös käsipainojumppa saa odottaa tervehtymistäni. Sairaana kun ei ole viisasta itseään rasittaa. Sauvakävely vaihtelevassa maastossa on monipuolisena liikuntana ajan myötä osoittautunut erinomaiseksi selän kunnossa pitämisen kannalta. Kroppa saa tarvitsemaansa liikettä ja mieli virkistyy. Loppukesän ja alkusyksyn aikana onnistuin vähintään kerran viikossa venyttämään normaalia lenkkiäni kymeneen, jopa kahteentoista kilometriin.

Melkein kuukauden kestäneen pakollisen katkon jälkeen, marraskuun ensimmäisenä lauantaina, ennen aiottua sauvakävelylle lähtöä, käsipainotreeniä varovasti aloittaessani, tunnen heti, ettei kaikki nyt suju kuten kuuluu. Jätän suosiolla toistojen määrän vähemmälle, mutta ohjelman typistettynä tehtyäni tunnen, kuinka selkä suorastaan katkeaa. Tuttu, viimeksi yli neljä vuotta sitten tuntemani viiltävä kiputila iskee ja tekee minusta välittömästi jokseenkin liikuntakyvyttömän. Lenkille lähteminen saa jäädä, samoin iltapäiväksi jo aikoja sitten sukulaispariskunnan kanssa sovittu Cats -musikaalin esitys Helsingin jäähallissa.

Silloin edellisellä kerralla, kesällä 2018 selkä katkesi ihan syystä. Kohentelin piha-aluettamme lähestyviä lapsenlapsen ristiäisiä varten muun muassa aloittamalla pihalaatoitustamme kiertävän aidan maalaamisen. Matalaa aitaa on kaikkiaan viitisenkymmentä metriä. Halusin yllättää Mannen ja saada valmista. Kun lämmin kesäilta sen salli, jatkoin maaalaamista ehkä liiankin pitkään. Hankalissa asennoissa maalatessa ja kyyryssä kykkiessä alkoi useiden tuntien jälkeen selässä tuntua todella ikävältä. Viimein päivän urakkaa päättäessäni totesin, ettei minusta ole enää huomenna maalaajaksi. Kipu oli sietämätön. Viisitoistavuotias kummipoika Paraisilta lupautui tulemaan viimeistelemään maalausurakan. 

Varasin ajan Helsingin keskustassa siajitsevalta lääkäriasema Aavalta ortopedille, joka päätti selvittää selän tilan magneettitutkimuksella. Ortopedi evästi minua jättämään tällaiset raskaammat ja selkää rasittavat hommat suosiolla nuoremmille. ”Oireita aiheuttavia asioita ja tekemisen tapaa on syytä rajoittaa jatkossa.” hän kirjasi tietoihini. Nyt siihen oli oikein lääkärinmääräys. Pääsin magneettitukimukseen saman tien. Kuvauksen hinta oli viisisataa euroa, siihen päälle parin sadan lääkärinpalkkiot ja kummipojan matkakulut. Tuli aidankohennukselle ihan hyvä hinta.

Tutkimuksessa selästä löytyi monenlaista, mutta mitään hermojen puristustustilaa ei kuitenkaan erottunut. Vanhenemismuutoksia, kulumaa ja rappeutumista. ”… degeneraatiomuutoksia diskuksissa, päätelevyissä ja osin fasettinivelissäkin.” Googlaamalla opin silloin, että 

”… jokainen nikama yhtyy toiseen fasettinivelen avulla. Fasettinivelten tehtävänä on vakauttaa rangan liikkeitä. Nivelpinnan rasittuminen ja kuluminen voi aiheuttaa tulehdustilan ja niveltä ympäröivän nivelkapselin jäykistymisen. Fasettikipu voi johtua monista eri syistä esim fasettinivelten kulumasta, selkärankareumasta, joka aiheuttaa tulehduksen fasettinivelissä, tai sitten esim. fasettilukosta, jonka taustalla voi olla liikekontrollin häiriö, huono/stattinen asento tai väärä kuormitus.”

Lähde: nordichealth.fi

Nyt marraskuussa ei syynä ollut liika selän rasittaminen, pikemminkin päinvastoin. Taisi käydä niin, että liikkumattomuuden ja väärän äkillisen kuormituksen vuoksi selkä lopulta kipeytyi. Kun selän alue on suhteellisen äskettäin kuvattu ja tutkimustulokset ovat hallussani, kivuliaan tilani kestettyä kaksi viikkoa päätän lopulta lähteä hakemaan vaivaan apua terveyskeskuksesta.

Tuntuu olevan yleinen käsitys, että terveyskeskuksen lääkärin vastanotolle on vaikea päästä. Tämähän tuli selväksi viimeistään vuosi sitten pidettyjen ensimmäisten aluevaalien yhteydessä. Vaalien ylivoimaisesti puhutuin aihe oli lääkärille pääsemisen vaikeus. Myönnän, että tällainen käsitys on jo varsin pitkään ollut myös minulla. Siksi lääkäriä tarvitessani yleensä suoraan hakeudunkin yksityisen lääkäriaseman vastaanotolle. Siellä aikoja aina on saatavilla, ajan varaaminen on tehty todella helpoksi, valinnan varaakin yleensä löytyy ja tarvittaessa saa lähetteen jatkoselvityksiin. 

Onneksi tarpeita ei ole tähän mennessä liiemmin ollut. Taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, jolloin olen lääkäriä tarvinnut sen jälkeen, kun työterveydenhuolto eläkkeelle siirtymiseni vuoksi, kohta viisi vuotta sitten lakkasi. 

Otan yhteyttä terveyskeskukseen. Yllätyn positiivisesti siitä, miten sujuvasti homma etenee ja miten helposti pääsen vastaanotolle. Tässä terveyskeskusprosessissa tulee vastaan siihen pääsemisen helppouden lisäksi myös monia muita ja muunlaisia yllätyksiä.

Palaan tarkemmin sekä noihin yllätyksiin että koko prosessiin seuraavissa kirjoituksissani, jotka pyrin julkaisemaan tammikuun kuluessa.