Ehtiikö vammaispalvelulaki valmiiksi?

Uuden vammaispalvelulain piti tulla voimaan 1.1.2023. Nyt eletään jo vuoden kahdettatoista päivää, mutta hallituksen esitys vammaispalvelulaiksi on edelleen eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. 

Helsingin Sanomat otsikoi 10.1.2023: 

Artikkelissa haastateltu Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja arvioi vammaispalvelulain kohtaloa näin:

Tänään viimein Perustuslakivaliokunta sai lakiesitystä koskevan lausuntonsa valmiiksi ja se omalta osaltaan myös tuntuu vahvistavan Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Markus Lohen käsitystä lakiuudistuksen ”kimuranttiudesta”. Lausuntonsa lopussa, kohdassa ”Asian jatkovalmistelu” perustuslakivaliokunta toteaa näin:

”(26) Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksiin edellytetyt muutokset koskevat lakiehdotusten perusratkaisuja ja saattavat vaatia melko mittavaakin säädösvalmistelua. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on tarkasti harkittava, ovatko muutokset lakiehdotuksiin tältä osin valmisteltavissa eduskuntakäsittelyssä.” 

(27) Perustuslakivaliokunta on perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa edellyttänyt perusratkaisuihin olennaisesti vaikuttavien ja merkittävien muutosten saattamista uudestaan perustuslakivaliokunnan arvioitaviksi (ks. esim. PeVL 4/2021 vp, kappale 41).  Jos sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyy itse valmistelemaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyt muutokset, on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnos saatettava perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.” 

Valiokunnan lausunto PeVL 79/2022 vp HE 191/2022 vp

Alkaa vähitellen todella näyttää siltä, että eduskunnalta aika loppuu. Markus Lohi tuossa Helsingin Sanomille pohti, josko Perustuslakivaliokunnan muutosvaatimukset olisivat niin laajoja, ettei Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehtisi niitä tekemään. 

Perustuslakivaliokunta toisaalta myös lausunnossaan arvioi lakiehdotuksiin edellytettyjen muutosten saattavan vaatia melko mittavaakin säädösvalmistelua. Siksi se kehottaa Sosiaali- ja terveysvaliokuntaa tarkasti harkitsemaan, ovatko muutokset valmisteltavissa eduskuntakäsittelyssä.

Kuulostaa minun korviini siltä, että lakiesitys ei enää etene, vaan jää taas kerran seuraavan hallituksen työlistalle valmisteltavaksi.

Erityisen tärkeänä tässä lasunnossa pidän sitä, että Perustuslakivaliokunta toteaa sääntelyn valtiosääntöisen arvioinnin kannalta merkitykselliseksi sen, että YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on tullut valtionsisäisesti voimaan Suomessa kesäkuussa 2016. Valiokunnan mukaan hallituksen esitystä uudeksi vammaispalvelulaiksi ei kaikilta osin voida arvioida samoista lähtökohdista kuin ehdotuksessa muutettavaksi ehdotettavia aikaisempia lakeja. Nuo aikaisemmat lait on osaksi säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. Valtiosääntöoikeudellinen arviointitilanne on osin uusi vammaisyleissopimuksen voimaantulon takia.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota muun muassa siihen, että 

Sääntely on siinä määrin epämääräistä, etteivät palvelujen sisältö, niiden saamisedellytykset ja palveluihin oikeutettujen piiri käy yksiselitteisesti ilmi laista. 

Lisäksi lakiehdotuksessa käytetty käsitteistö on osin vaikeaselkoista ja täsmentymätöntä.

Valiokunnan lausunto PeVL 79/2022 vp HE 191/2022 vp

Hallituksen esityksessä (s. 255) valittua sääntelytapaa perustellaan muun muassa sillä, että palveluilla on voitava vastata yhdenvertaisesti eri tavoin ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien vammaisten ihmisten tarpeisiin, minkä vuoksi palveluiden sisältöä ei voida kuvata hyvin tarkkarajaisesti.

Perustuslakivaliokunta pitää sääntelytavalle esitettyjä perusteluita sinänsä ymmärrettävinä, osin myös hyväksyttäviä. Sääntely 6 §:n 1 momentissa (Avun ja tuen tarpeisiin vastaavat palvelut ja tukitoimet) tarkoitetuista palveluista ei kuitenkaan valiokunnan lasunnon mukaan täytä lailla säätämisen vaatimukseen sisältyviä vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta sekä selkeydestä ja ymmärrettävyydestä.

Valiokunta tuo esille myös, että vaikeaselkoisuudella voi nyt käsillä olevassa sääntely-yhteydessä olla myös hyvinvointialueen viranhaltijoiden oikeusturvaa heikentävää merkitystä.

Lausunnossaan Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, voidaanko laki säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta asettaa tälle erityisesti kaksi edellytystä

1. Lakiehdotuksen subjektiivisia oikeuksia koskevien säännösten kirjoitustapaa on perustuslaista johtuvista syistä välttämätöntä täsmentää ja selkeyttää.

Vammaisilla henkilöillä on lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentissa lueteltuihin palveluihin subjektiivinen oikeus laissa määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Esityksen perustelujen (s. 254) mukaan valtaosa vammaispalvelulain perusteella myönnettävistä palveluista olisi subjektiivisia oikeuksia. Perusteluissa tehdään myös selkoa siitä, että nykyisin asetuksessa olevia palvelujen sisältöä ja myöntämisedellytyksiä koskevia säännöksiä ehdotetaan otettaviksi lakiin. Tällaiset sääntelyn perusratkaisut ovat perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan perusteltuja perustuslain näkökulmasta.

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että sääntely on siinä määrin epämääräistä, etteivät palvelujen sisältö, niiden saamisedellytykset ja palveluihin oikeutettujen piiri käy yksiselitteisesti ilmi laista. Lakiehdotuksessa käytetty käsitteistö on valikunnan lausunnon mukaan osin vaikeaselkoista ja täsmentymätöntä. 

Hallituksen esityksessä (s. 255) valittua sääntelytapaa perustellaan muun muassa sillä, että palveluilla on voitava vastata yhdenvertaisesti eri tavoin ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien vammaisten ihmisten tarpeisiin, minkä vuoksi palveluiden sisältöä ei voida kuvata hyvin tarkkarajaisesti. 

2. Lakiesitykseen sisältyvä ikääntymisrajaus on kokonaan poistettava

Ikääntymisrajaus ehdotetulla tavalla muotoiltuna ja perusteltuna muodostuu valiokunnan käsityksen mukaan ongelmalliseksi YK:n vammaisyleissopimuksen kannalta. Valiokunnan mielestä ehdotetulle ikääntymisrajaukselle ei ole esitetty riittäviä hyväksyttäviä perusteita.

2 § 1. momentti, 3. kohta

”avun, tuen tai huolenpidon tarve johtuu pääasiassa muusta kuin iäkkäänä alkaneesta ja tyypillisesti iäkkäillä henkilöillä esiintyvästä sairaudesta tai yleisestä vanhuudesta johtuvasta rappeutumisesta taikka heikkoudesta”

Jo lain valmisteluvaiheessa on paljon käyty keskustelua lapsen kodin ulkopuolella tapahtuvasta hoidosta. Kehitysvamma-alan järjestöt vastustivat erityisesti tästä perheelle lakiehdotuksen mukaan aiheutuvia korkeita kustannuksia.

Valiokunta kiinnitti erityisesti huomiota siihen, millainen merkitys lapsen näkemyksille tulee antaa asumista koskevassa päätöksenteossa ja miten lapsen oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin on tässä yhteydessä tarkoitus toteuttaa. 

Sääntelyä on perustuslakivaliokunnan mielestä täydennettävä esimerkiksi lastensuojelulain 20 §:n sisältyvää lapsen mielipiteen selvittämistä koskevaa sääntelyä vastaavasti. Lisäksi lakiin tulisi valiokunnan mukaan sisällyttää säännökset kodin ulkopuolella asuvan lapsen sivistyksellisistä oikeuksista esimerkiksi lastensuojelulain 52 a §:n sääntelyä vastaavasti sekä yhteydenpidosta läheisten kanssa lastensuojelulain 54 §:n sääntelyä vastaavasti.

Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 2.4.2023. Nykyisen eduskunnan suunnitelman mukainen viimeinen istuntopäivä on perjantaina 3.3.2023. Siihen on huomisesta aikaa tasan seitsemän viikkoa. Nähtäväksi jää riittääkö tuo aika pitkään valmistelussa olleen uuden vammaispalvelulain voimaan saattamiseen.

Kehitysvammaisten Tukiliiton mukaan lakiesityksen läpimeno näyttää Parustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen käytännössä mahdottomalta.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s