Kehitysvammalakia ja vammaispalvelulakia on oltu yhdistämässä ainakin 20 vuotta. Jo vuonna 2003 aloittaneen Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa oli tätä koskeva kirjaus. Silloin uudistamistyö jätettiin laiskanläksyksi seuraavalle hallitukselle, kuten eräs kansanedustaja minulle asian silloin ilmaisi.
Viime perjantaina eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta sai uudistettavaa vammaispalvelulakia koskevan lopullisen mietintönsä valmiiksi ja vietäväksi täysistuntoon. Täysistunnossa lakiesitys hyväksytään tai hylätään.
Näin pitkälle ei vammaispalvelulain uudistamisessa olla tähän mennessä päästy kertaakaan. Valiokunnan jäsenet, yksi toisensa jälkeen hehkuttavat sometileillään tyytyväisyyttään lopputulokseen. He tuovat luonnollisesti esille omaa rooliaan lain syntymisessä. Eduskuntavaalit lähestyvät.
Minä en, monen muun tavoin, ole lakiin tyytyväinen. Siksi olen päätynyt sille kannalle, että lakiehdotus tulisi nyt hylätä ja valmistelutyö käynnistää uudelleen.
Kahdenkymmenen vuoden vääntämisen jälkeen olisin minäkin toivonut uutta vammaispalvelulakia. Mutta en millaista lakia tahansa. Uskon tahtotilan olleen todellinen ja pyrkimyksen aito, mutta pyrkimystä on koko matkan rajoittanut hallituksen asettama kustannusneutraaliusvaatimus. Viime metreillä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tämä sujuvasti ohitettiin. Lakiteksti sai laajennuksia ja lisäyksiä, joilla on merkittäviä kustannusvaikutuksia. Mistä rahat, kun hyvinvointialueilta niitä ei löydy.
Nyt aikaansaatu esitys vammaispalvelulaiksi perustuu edellisen hallituksen aikana kaatuneeseen lakiehdotukseen. Kun vanhan päälle rakennetaan ja vanhaa korjataan tai paikataan, perustetaan osittain vanhanaikaiselle ajattelulle. Sellaiselle ajattelulle, jossa vammaiset ihmiset nähdään hoivan ja suojelun kohteina, ei itsenäisinä ja omia valintoja tekevinä toimijoina. Tällainen ajattelu 2020-luvun Suomessa edustaa käsittämätöntä vammaispolitiikkaa.
Kustannusneutraaliuden vaatimuksen vuoksi lakiesityksen säädösteksteillä oli yritettävä pitää kustannukset kurissa. Lain tarkoittamien palvelujen kohderyhmää on rajattava. Tällaisella edellytyksellä annettu tehtävä uuden, tähän aikaan kuuluvan vammaispalvelulain aikaansaamiseksi oli jo etukäteen mahdoton kunnialla loppuun vietäväksi.
Lakiesitykseen edelleen sisältyvä niin sanottu voimavararajaus on rajaus räikeimmästä päästä. Sillä käytännössä rajataan valtaosa kehitysvammaisista laissa erilliseksi palveluksi määritellyn henkilökohtaisen avun ulkopuolelle. Tällainen rajaus on syrjivä ja vammaisten ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta loukkaava.
Mikäli henkilökohtainen apu nähdään – myös sen käyttäjiksi halukkaiden kehitysvammaisten kohdalla – yhtenä tapana järjestää vammaisen henkilön tarvitsema apu ja tuki, ei erillisenä avun ja tuen muotona, päästään syrjivästä ja vammaisjärjestöt vastakkain asettaneesta voimavararajauksesta.
Suomi on vuonna 2016 ratifioinut YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Ratifioinnin myötä sopimuksesta tuli osa kansallista lainsäädäntöä. Vammaispalvelulain tulee pohjata tähän sopimukseen, nähdä vammaiset ihmiset itsenäisinä ja omia valintoja tekevinä toimijoina sekä taata heille kaikki YK:n vammaissopimuksen artikloihin pohjautuvat, yhdenvertaisuuden takaavat oikeudet.
Miten kaikille vammaisille ihmisille kuuluvia palveluja voidaan nykyaikaistaa ja parantaa ilman, että niihin annetaan lisää resursseja?
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan perustuslakivaliokuntaan lausunnolle lähetetyssä ensimmäisessä hallituksen esitykseen perustuvassa mietintöehdotuksessa nähtiin perustuslakivaliokunnassa niin paljon korjattavaa, että valiokunta kiteytti lausuntonsa lopuksi
”Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksiin edellytetyt muutokset koskevat lakiehdotusten perusratkaisuja ja saattavat vaatia melko mittavaakin säädösvalmistelua. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on tarkasti harkittava, ovatko muutokset lakiehdotuksiin tältä osin valmisteltavissa eduskuntakäsittelyssä.”
PeVL 79/2022 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin päätyi työstämään lakiesitystä eteenpäin kireässä aikataulussa. Se toimitti perustuslakivaliokunnalle lausuttavaksi uuden, valiokunnan edellyttämiä korjauksia sisältäneen mietintöehdotuksen.
Tuoreimmassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta piti sinänsä tehtyjä muutoksia asettamansa edellytykset täyttävinä. Valiokunta kiinnitti huomiota joihinkin määrittelyihin ja säännösehdotuksissa käytettyjen käsitteiden käyttö- ja merkitysyhteyksiin. Oltiin huolissaan yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Kiinnitettiin huomiota vaikutusten arvioinnin puutteisiin. Korostettiin tarvetta tarkoin seurata lainsäädännön vaikutuksia ja tarvittaessa ryhtyä havaittujen ongelmien korjaamiseen. Pidettiin välttämättömänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta tekee uudistuksen seurantaa koskevan lausumaehdotuksen eduskunnalle.
Alkoi näyttää siltä, että laki nyt halutaan valmiiksi, puutteineen päivineen. Sille tuntui olevan poliittinen tahto. Lausumaehdotuksella varmistettaisiin seuranta. Lain puutteet ja parantelu jätettäisiin tällä kertaa laiskanläksyksi seuraavalle eduskunnalle. Epäselvä laki saatetaan voimaan. Hyvinvointialueiden uuden lain mukaisia palveluja myöntävät viranomaiset joutuvat uutta määrittelyä ja käsitteistöä sisältävän lain tulkitsijoina muodostamaan uutta käytäntöä.
Ymmärrettävistä syistä perustuslakivaliokunnassa esiin nostettuja lakiesityksen ongelmia ja muita huolia ei voitu ottaa huomioon jo lain valmistelun yhteydessä. Olisi tarvittu joustavampi ja paremmin resurssoitu taloudellinen liikkumavara. Olisi tarvittu toisenlainen lain valmistelun lähtökohta. Nyt lähdettiin liikkeelle jo kertaalleen hylätystä pohjaesityksestä. Oli saatava aikaan hallituksen esitys riittämättömillä resursseilla. Tämä näkyi valmistelutyön aikana. Se näkyi myös hallituksen esityksen tultua aikataulustaan myöhästyneenä julkiseksi ja eduskuntakäsittelyyn.
Eduskunnan lähetekeskustelu hallituksen esityksestä vammaispalvelulaiksi paljasti esityksen sisältävän paljon muutettavaa. Aika alkoi käydä vähiin, koska nykyisen eduskunnan istuntokauden loppu ja eduskuntavaalit olivat jo lähellä. Hallituksen esitykseen oli tehtävä eduskuntakäsittelyn aikana kiireellä muutoksia. Osa niistä vasta kuluneen viikon torstaina ja perjantaina pidetyissä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksissa. Vain kaksi viikkoa ennnen istuntokauden päättymistä ja viimeistä täysistuntoa. Muutosten jälkeen lakiuudistuksen hintalappu on muuttunut. Valiokuntaa ei tuntunut pidättelevän valmistelua ohjanneen kustannusneutraaliuden vaade.
Miten paljon parempi hallituksen esitys vammaispalvelulaiksi olisikaan voinut olla, jos valmistelun lähtökohta olisi ollut toisenlainen ja tarvittava lisäresurssi olisi ollut käytettävissä jo lain valmistelutyön alusta alkaen.
JYRKI PINOMAA 