– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 10.
Mennään kohti kesää. Päivän piteneminen ja valoisuuden lisääntyminen todentuvat jälleen kerran konkreettisena. Vuoden pimein kausi on ohitettu. Maa alkaa jo olla paljaana, lumet ja jäät sulavat silmissä, nastakengät sauvakävelylenkillämme ovat kohta tarpeettomat.
Ja sitten, helmikuun toisena lauantaina heräämme uuteen talveen. Yöllä lunta tullut lähemmäs kymmenen senttiä ja uutta tupruttaa taivaan täydeltä. Tänäänhän piti paistaa aurinko. Tunti taas kerran vierähtää meiltä yhdessä pihaa puhdistaessa. Sen aikana pilvet väistyvät, taivas aukenee ja koittaa kaunis aurinkoinen päivä.
Kaksitoista päivää koepalan ottoon. Magneettitutkimuksen lausunto on eilen ilmestynyt OmaKantaan. Vaikeaselkoista lääkäreiden keskinäiseksi kieleksi tarkoitettua tekstiä, josta selvän saadakseen on haettava apua käytettävissä olevista, jo aiemmin löytämistäni hyvistä tietolähteistä.
Sinälläänhän teksti ei sisällä mitään uutisia. Tilanne on käynyt selväksi jo urologin kanssa puhelimessa käymästäni keskustelusta. Kuten aiemmin olen todennut, pidän kuitenkin näitä OmaKannan kirjausten läpikäyntejä hyödyllisinä. Tällaiselle tiedonnälkäiselle ne antavat vastauksia avoimeksi jääneisiin kysymyksiin. Kysymyksiin, joita ei ehkä ymmärrä jännittävässä tilanteessa lääkärin kanssa keskustellessa kysyä.
Lääkärilatinan seasta erottuu yksi selkeä ja jokseenkin ymmärrettävä lause ”Muita kliinisesti merkittävään syöpään viittaavia muutoksia ei näy.” Muita syöpään viittaavia. Siis sen löydetyn pesäkkeen lisäksi. Sen, joka on merkittävään syöpään viittaava. Kliinisesti merkittävään syöpään.
”Määritelmää ”kliinisesti merkittävä” käytetään laajalti erottamaan eturauhassyöpä, joka voi aiheuttaa sairastavuutta tai kuoleman, niistä eturauhassyövistä, jotka eivät aiheuta merkittävää haittaa. Tämä ero on tärkeä, koska kliinisesti merkityksetön eturauhassyöpä on hyvin yleinen.”
Lähde: http://www.kaypahoito.fi
Sana ”syöpä” esiintyy nyt tekstissä ensimmäisen kerran. Sitä ei itseni lisäksi ole kukaan käyttänyt tähän mennessä puhuttuna eikä kirjoitettuna. Ja juuri sitä, sen syövän pois sulkemista tai toteamista, sitä näillä eri tutkimustoimenpiteillä pyritään selvittämään. Siksi niitä tehdään. Silti siitä syövästä ei mitään puhuta. Miksi.
Magneettitutkimukseen lähetteen tehnyt terveyskeskuslääkäri ei puhunut mitään syövästä. Urologin etävastaanotolla kiinnitin huomiota siihen, ettei hän puhelun aikana maininnut kertaakaan sanaa syöpä. Tässä magneettitutkimuksen lausunnossa se mainitaan ensimmäisen kerran.
Ymmärrän erittäin hyvin sen, että vasta koepalan oton jälkeen, koepalasta tehdyn analyysin perusteella kyetään antamaan lopullinen vastaus. Tämä on täysin selvä asia. Silloin vasta kyetään löydöksen laatu määrittelemään. Silloin vasta voidaan joko sulkea pois syövän mahdollisuus tai vahvistaa sen olemassaolo. Siitähän tässä kaikessa loppujen lopuksi on kysymys.
Mutta on tässä sellainenkin seikka, jota en alkuunkaan ymmärrä. Kukaan ei koko matkan aikana ole oikeasti minulle kertonut mistä tässä on kysymys. Ypöyksin minut on asian kanssa jätetty. Omaa tiedonnälkääni tyydyttääkseni olen OmaKantaan tehtyihin kirjauksiin perehtynyt ja lisätietoa hankkinut. Sen myötä olen ymmärtänyt missä mennään ja miksi. Siksi koen nyt tässä tilanteessa selviytyväni hyvin. Siksi tunnen oloni levolliseksi.
Terveyskeskuslääkäri teki lähetteen magneettitukimukseen, koska PSA-arvo oli liian korkea. Hän mitä ilmeisimmin oletti minun osaavan päätellä mitä korkea PSA-arvo voi tarkoittaa ja mitä magneettitukimuksella saadaan selville. Hän ei sitä minulle kertonut. Urologi teki lähetteen koeapalan ottoon koska magneettitutkimuksessa oli eturauhasesta löytynyt pesäke. Hän mitä ilmeisimmin oletti minun osaavan päätellä mitä tällaisen pesäkkeen löytyminen voi tarkoittaa ja mitä koepalan ottamisella saadaan selville. Hän ei sitä minulle kertonut.
Käytäntö näyttäytyy kokemukseeni perustuen minulle sellaisena, että terveydenhuollossa voidaan potilas lähetettää jatkotutkimuksiin, sieltä edelleen seuraaviin jatkotutkimuksiin, kaikkiaan jopa kuukausia kestävälle matkalle sen enempiä asiaa avaamatta. Samalla hänet jätetään täysin yksin. Ketään ei tunnu kiinnostavan, miten potilas ja hänen läheisensä tämän kokevat. Miten he voivat henkisesti. Kontakti terveyskeskuslääkäriin katkesi omalla kohdallani joulukuun puolivälissä, urologin ”tapasin” yksitoistaminuuttisella etävastaanotolla helmikuun ensimmäisenä.
Kokemani julkisen terveydenhuollon järjestelmä näkyy toimivan sellaisella ajattelulla, että asiakas voidaan hyvin jättää omiin ajatuksiinsa epämääräiseksi ajaksi. Asiakkaan oletetaan pärjäävän, selviytyvän omillaan. Riippumatta siitä minkälaiset hänen arjen voimavaransa ovat. Lopulta kuukausien kuluttua jonkun asiantuntijan tehtävänä on kertoa hänelle mitä meneillään olleiden tutkimusten tuloksena on saatu selville. Valmistautumattomalle uutiset voivat silloin tulla suunnattomana shokkina.
Kaikki eivät ole tiedonnälkäisiä. Kaikki eivät halua prosessoida asioita. Me olemme kaikki yksilöitä, yksilöllisine tapoinemme ja tarpeinemme. Meillä on hyvin erilaiset arjen voimavarat kohdata asioita. Terveydenhuollossa on kyettävä huomioimaan ihmisten erilaiset tarpeet ja nämä erilaiset arjen voimavarat.
Pirkanmaalla on jo pitkään tehty työtä erilaisten asiakkaiden paremmaksi huomioimiseksi hoitoketjuissa. Kurkiaura-hankkeessa tehtiin hoitoketjujen asiakaslähtöinen kuvausmalli sydänpotilaille. Malli perustuu juuri noihin asiakkaiden hyvin erilaisiin arjen voimavaroihin, joiden vuoksi he tarvitsevat eri vaiheissa eri asioita. Tästä on syntynyt lopputuloksena uusi segmentointimalli. Mikä parasta nyt toimitaan asiakaslähtöisesti ja asiakkaat ovat mukana segmentoinnissa. Vain silloin asiakkaiden erilaiset tarpeet voidaan huomioida.
Minulle tiedonhankinnan lisäksi kirjoittaminen on aina ollut tärkeä tapa prosessoida asioita. Koen kirjoittamisen itselleni hyvin terapeuttisena. Se auttaa jäsentämään ajatuksia. Tekstiä kirjoitan ensisijaisesti oman itseni takia, mutta myös vertaistuen vuoksi. Joku toinen voi samaan aikaan käydä läpi samankaltaisia asioita ja silloin voi saada tukea toisten kokemuksista.
Mutta toki minussa on myös annos yhteiskuntakriitikkoa, joka haluaa arvioida yhteiskuntamme meille tuottamien palvelujen sujuvuutta. Jos ongelmia ei kuvata, ei niihin voida löytää ratkaisuja. Jos puutteita ei tehdä näkyviksi, ei niitä voida parantaa.
JYRKI PINOMAA 