Pilkahdus pelkoa, rentouttavia romaaneja, kuvauksia ja kokouksia

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 16. Ollaan maaliskuun puolivälissä. Maanantaina on mitä upein talvinen keli lähtiessäni kohta aamuyhdeksän jälkeen lenkille. Pakkasta viisi astetta, aamulla oli kaksitoista. Alkumatkan polkuosuudella näen pelkästään eläinten jälkiä. Hyvän polun ovat lumipyryn jälkeen peurat, jänikset ja ketut tallanneet. Salmin ulkoilualueen pelto-osuudella aurinko paistaa, on täysin tyyntä.Jatka lukemista ”Pilkahdus pelkoa, rentouttavia romaaneja, kuvauksia ja kokouksia”

Peruuntunut puhematka, pesäkkeestä pala patologille

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 13. Elämme hiihtolomaviikon tiistaita. Tänään oli aikomuksenani lähteä Wieniin Zero Project Conference’iin. Olin yksi konferenssiin puhujista. Eturauhasesta tammikuussa löydetty, toistaiseksi tuntematon pesäke kuitenkin esti lähtöni. Tai oikeastaan siihen liittyvä tutkimustoimenpide, biopsia eli koepalan ottaminen tämän viikon torstaina Peijaksen sairaalassa. Keskiviikon Manne viettää lastenlasten kanssa, koskaJatka lukemista ”Peruuntunut puhematka, pesäkkeestä pala patologille”

Ajatus asiakaskeskeisyyteen, hyöty hyvin hahmotetusta hoitopolusta

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 12. Edellisessä kirjoituksessani pohdiskelin terveydenhuollon järjestelmämme tapaa toimia vaihe kerrallaan, sen aikaansaamaa hoitopolun pituutta ja kestoa sekä sen terveydenhuollon asiakkaalle aikaansaamaa odottamisen tunnetta. Terveydenhuoltomme ei näyttäydy omaan kokemukseeni nojaten kovin asiakaskeskeisenä. Se on pikemminkin järjestelmäkeskeinen, jossa tahdin määrää terveydenhuollon yksiköiden tapa toimia. Asiakaskeskeisesti toimiessaan seJatka lukemista ”Ajatus asiakaskeskeisyyteen, hyöty hyvin hahmotetusta hoitopolusta”

Voimaa valosta, tukea tietokannasta ja selkoa sanoista

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 10. Mennään kohti kesää. Päivän piteneminen ja valoisuuden lisääntyminen todentuvat jälleen kerran konkreettisena. Vuoden pimein kausi on ohitettu. Maa alkaa jo olla paljaana, lumet ja jäät sulavat silmissä, nastakengät sauvakävelylenkillämme ovat kohta tarpeettomat.  Ja sitten, helmikuun toisena lauantaina heräämme uuteen talveen. Yöllä lunta tullut lähemmäsJatka lukemista ”Voimaa valosta, tukea tietokannasta ja selkoa sanoista”