Mielessä monia mietteitä, muistumia menneestä ja uusia tutkimuksia

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 4.

Edellisessä kirjoituksessani kerron terveyskeskuslääkärin puhelusta, joka tuli hankalaan aikaan keskelle tiivistä kokousrupeamaa torstaina joulukuun 8. päivänä. Sain silloin uuden lähetteen laboratoriotutkimuksiin kohonneiden PSA-arvojen vuoksi.

Tuon kokoustorstain päätteeksi ajan kotiin ja ryhdyn selvittämään mahdollisuutta päästä mahdollisimman pian taas Huslabiin lääkärini määräämiä PSA-uusintaverikokeita varten. Virtsanäytettä varten tulisi hakea näytteenantopaketti sieltä laboratorion odotushuoneesta. Muistan edellisellä kerralla sellaisia siellä nähneeni, erikseen miesten ja naisten paketit. Voin ottaa sellaisen mukaani sitten siellä käydessäni.

Kirjaudun Huslabin ajanvaraukseen ja saan uuden laboratorioajan jo huomiselle, perjantaille. 

Laboratorion odotustilassa on paljon väkeä ja tällä kertaa joudun odottamaan melkein puoli tuntia yli sovitun näytteenottoajan. Vanhempi pariskunta istuu iäkkään poikansa kanssa minua vastapäätä ja he keskustelevat keskenään kovaan ääneen. Pojan puhelin soi ja hän selostaa kuuluvasti miten äiti on jo tavannut lääkärin, mutta isällä on aika vasta kahden tunnin kuluttua.

Hoitaja kutsuu viimein minut sisään. Yhtä ystävällinen kuin edellisen kerran hoitaja. Hän toteaa, että voin tällä samalla käynnillä antaa myös sen virtsanäyteen ja opastaa minut sitä varten tutkimushuoneiden wc-tiloihin.

Laboratoriokäynnin jälkeen yritän terveyskeskuksen vastaanotosta tilata taas lääkärin soittoaikaa. Tällä kertaa järjestelmä on pystyssä, mutta lääkärilleni on soittoaikoja vasta ensi vuoden puolella. En tietenkään halua odottaa ensi vuoteen. Ystävällinen vastaanottohoitaja onneksi ehdottaa, että hän varaa minulle toisen lääkärin soittoajan seuraavalle tiistaille.

Viikonvaihde sujuu osittain hyvinkin synkissä tunnelmissa. Ajatus pyörii noissa eturauhasasioissa. Lähestyvä joulu ei tee tilannetta ainakaan helpommaksi. Huomaan itseni osin hyvin helposti ärtyväksi ja haluan Mannen kanssa tästä keskustella. Pyydän anteeksi lyhyttä pinnaani ja kerron hänelle ajatuskierteestäni. 

Olemme yli neljänkymmenen yhteisen vuotemme aikana käyneet läpi monenlaista. Markuksen ja Robinin harvinaisesta geenivirheestä johtuva kehitysvammaisuus ja kaikki siihen liittyvä on vahvasti värittänyt koko perheemme elämää. Heidän oikeuksiensa toteutuminen on ollut oma omituinen taistelunsa. Sitä on jatkunut jo yli kolmekymmentä vuotta. Molemmat koemme kuitenkin kaikkein vaikeimmaksi kokemukseksemme ajan kaksitoista vuotta sitten. Silloin joulunalusaikaa perheessämme vietettiin esikoisemme Rasmuksen syöpäepäilyn merkeissä, diagnoosia odotellen. Vahvistus hänen imusolmukesyövästään saatiin silloin vuoden vaihduttua, tammikuun yhdentenätoista. Rasmus oli silloin kaksikymmentäkuusivuotias opiskelija. 

Hoidot auttoivat, syöpä tuhottiin ja se on pysynyt poissa. Trauma meille tästä jäi. Yhteinen kokemuksemme on, että jo pelkkä puhuminen tästä Rasmuksen imusolmukesyövästä on edelleen yhtä tunteita myllertävää ja nostaa aina meillä molemmilla kyyneleet silmiin. Niin uskomattoman julmana ja jotenkin epäoikeudenmukaisena sen koemme. Nuoren, parhaassa iässä olevan opiskelijan ei tulisi joutua sellaista kokemaan.

Sanotaan, ettei pitäisi tällaisissa asiassa lähteä googlaamaan. Googlaamalla löydän kuitenkin asiallista lisätietoa noihin eturauhasarvoihin liittyen. Ymmärrän, etteivät pelkät arvot kerro koko totuutta, vaan asiat on syytä selvittää tarkemmilla tutkimuksilla.

”Eturauhasen syöpäsolut tuottavat PSA:ta, joten sen pitoisuus suurenee syövän yhteydessä. Mitä korkeampi PSA-arvo on, sitä suurempi on prostatasyövän mahdollisuus. PSA-arvolla 4–10 µg/l syövän mahdollisuus on noin 25 % ja arvon ollessa yli 10 µg/l runsas 50 %. PSA:n nousunopeutta käytetään myös syövän todennäköisyyden arviointiin. Nopea arvon nousu edellyttää usein lisätutkimuksia. On huomattava, että alhainen PSA-arvo ei sataprosenttisesti sulje pois syövän mahdollisuutta, koska joskus syöpäsolut eivät tuota tavallista suurempia määriä PSA-proteiinia vereen.”

Lähde: terveyskirjasto.fi

Maanantaina terveyskeskuslääkärini, jolle ei puhelinaikoja enää tälle vuodelle ollut, yllättää minut lähettämällä tekstiviestin. Hän kirjoittaa PSA-arvon olevan 8,5 tasolla ja kutsuu minut vastaanotolle huomiseksi tiistaiksi, Lucian päiväksi, puolen päivän jälkeen. Jos se ei minulle sovi, pyytää hän tilaamaan ajan hänen vastaanotolleen alkuvuoteen. Vastaan välittömästi tekstiviestiin, että huominen aika sopii, mutta samalla muistan, että viesti tulee numerosta, johon ei voi vastata. 

Soitan terveyskeskuksen numeroon, joka johtaa suoraan takaisinsoittojärjestelmään. Jään odottamaan takaisinsoittoa, melkein jo unohdan sen. Muutaman tunnin jälkeen se tulee. Varmistan hoitajalta, että minulle todella on varattuna huomiselle ilmoitettu vastaanottoaika ja hän sen vahvistaa. Samalla peruutan nyt tarpeettomaksi jääneen toisen lääkärin soittoajan.

Menen tiistaina sovittuun aikaan paikalle. Ilmoittaudun automaatilla ja istun tuttuun odotusaulaan hyvissä ajoin odottamaan. Lääkäri on reilusti myöhässä ja odotukseni venyy kaikkiaan tunniksi.

Vastaanottohuoneeseen päästyäni lääkäri tekee asiaan kuuluvat tutkimukset ja toteaa niiden jälkeen tekevänsä lähetteen erikoissairaanhoitoon HUSiin magneettitutkimukseen. Kerron hänelle Hesarista lukeneeni mielipidekirjoituksen yli puolen vuoden odotuksesta eturauhasen magneettitukimukseen. Lääkäri vastaa, että HUSissa päätetään missä tutkimus tehdään ja että tiedon tutkimuksen ajankohdasta pitäisi tulla minulle ennen vuodenvaihdetta. Muusta hänen kertomastaan en taaskaan mitään muista. OmaKannasta luen tutkimuksen kiireellisyydeksi merkityn 8-30 vuorokautta. Hyvä, että on tällainen OmaKanta, johon voi kirjautua lukemaan sellaista, joka usein lääkärin kertomana menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Asia on nyt sellaisessa vaiheessa, etten voi muuta kuin jäädä odottamaan yhteydenottoa sairaalasta ja kutsua tutkimukseen.