Juhlakausi jonossa jonnekin

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 5.

Edellisessä kirjoituksessani kerron, että lähete eturauhasen magneettitutkimukseen HUSiin tehdään terveyskeskuksessa tiistaina joulukuun 13. päivänä. Sitä seuraavat päivät ovat onneksi aika lailla täynnä ohjelmaa. Keskiviikkona täysi kokouspäivä Tampereella. Torstai on meidän 40-vuotishääpäivämme. Joulu lähestyy ja kaikenlaista valmisteltavaa on yllin kyllin.

Olen yllätyksenä Mannelle varannut meille, hääpäiväämme juhlistaaksemme matkan Berliiniin torstaiaamusta perjantai-iltaan. Yllätys on tarkoitus paljastaa vasta hääpäivän aamuna. Etukäteen olen hyvissä ajoin hänen kalenteristaan varannut koko torstain ja perjantain. Hämmästyksekseni hän ei ole kysellyt varauksen tarkoitusta, muuten kuin kysymällä mitä hänen tulisi pakata mukaan. Olen ohjeistanut pakkaamaan laukun ikään kuin viikonloppumatkaa silmällä pitäen ja mukaan otettavat nesteet lentokentän turvatarkastusohjeistuksen mukaisesti litran minigrippussiin. Jouduin siis sen verran paljastamaan, että lentokoneella jonnekin matkustamme.

Olen ilmoittanut kotoa lähdön ajaksi kello yhdeksän aamulla ja suunnitellut, että annan hänelle autossa matkalla lentokentälle kirjekuoren, jossa päivien ohjelma. Koko keskiviikkoni kuluu kokousmatkalla Tampereella. Kurvaan autolla kotipihaan illan pimennyttyä. Kotiin tullessani Manne kertoo olevansa huonovointinen ja peruuttaneensa omalta osaltaan illan teatterikäynnin ystävämme Nillan kanssa. Hän makaa sängyllään ja vaikuttaa väsyneeltä. Huolestun. Päätän paljastaa hänelle yllätykseni jo nyt, jotta hänellä olisi muuta ajateltavaa ja jotta hän ei ainakaan jännityksensä vuoksi olisi valveilla koko yötä.

Yö sujuu hyvin ja aamulla Mannenkin vointi on parempi. Ajamme lentoasemalle. Olen käyttänyt matkustusluokan korotusmahdollisuutta ja juhlistamme päiväämme sampanjalla Airbus 321- koneen businessluokassa matkalla Berliiniin. Hotelliin saavuttuamme tulee jatkoa suunnittelemalleni yllätykselle. Vanhin ystäväni Jukka, joka myös toimi häissämme bestmaninä koputtaa yhdessä vaimonsa Annukan kanssa huonemme oveen ja kohotamme yhdessä sampanjalasit juhlapäivämme kunniaksi. Täydellinen yllätys!

Iltapäivä ja ilta jatkuvat kiireettömällä päivällisellä arabialaisessa Casalot ravintolassa ja sen jälkeen Friedrichstadt Palast -teatterin upean Arise show-esityksen merkeissä.

Perjantaina aamiaisen syötyämme lähdemme kävellen kohti Alexanderplatsia. Berliini on pakkasen kourissa, -8 astetta. Täällä tämä tuntuu todella kylmältä. Matkalla piipahdamme lämmittelemään St.Marienkircheen, jossa lapsikuoro harjoittelee ohjelmaansa. Kaunista.

Nousemme hissillä Alexanderplatsin tv-torniin, 203 metrin korkeuteen, josta avautuvat kirkkaan päivän mahdollistamat hienot näköalat. Täältä aukeaa silmiemme edessä myös näkymä Radisson-hotellin aamuisen räjähdyksen raivaustöihin. Hotellin aulan kookas miljoona litraa vettä ja 1500 trooppista kalaa sisältänyt akvaario oli selittämättömästä syystä räjähtänyt aamukuudelta. Kaksi ihmistä oli loukkaantunut heidän päälleen pudonneiden lasinkappaleiden vuoksi. Räjähdysrojua oli näkyvissä leveän Karl-Liebknech strassen toisella puolella sijaitsevassa puistossa saakka. 

Laskeudumme korkeuksista takaisin alas ja jatkamme matkaa muutamalle perinteiselle saksalaiselle joulutorille glühweinia maistelemaan ja sen jälkeen yhteiselle lounaalle suosittuun italialaiseen Sagrantino ravintolaan. Yksi ravintolan tarjoilijoista kertoo kuulleensa meidän keskusteluamme ja kysyy englanniksi, olemmeko Suomesta. Hän kertoo olleensa Tampereella opiskelemassa puoli vuotta ja arveli tunnistavansa meidän puhumamme kielen. Oikeaan osui.

Iltapäivällä on tullut aika siirtyä junalla lentokentälle, josta Illalla lennämme takaisin kotiin. Berliinin kipakasta pakkassäästä huolimatta varsin onnistunut yllätysmatka. 

Viikonvaihde sujuu rauhallisesti kotona suunnitellusti piparkakkutaikinaa yhdessä lastenlasten kanssa tehden ja aikaa viettäen. 

Jouluviikon maanantaina tunnen sairastuvani flunssaan. Saan onneksi maanantain aikana tehdyksi pakastimeen joululaatikot; imelletyn hämäläisen perunalaatikon, lanttulaatikon ja bataattilaatikon. Tiistaina nenä valuu lakkaamatta, lievää kuumeilua, yskää. Enää tänään minusta ei olisi laatikoiden tekijäksi. Otan astmapiipun taas käyttöön. 

Paikallaan ja levossa ollessa ajatus alkaa kiertää taas outoja polkujaan. Väkisin päädyn pohtimaan eturauhassyöpää. Voisiko tämä olla sitä. Onko tämä flunssa jotenkin siihen kytköksissä. Ei Rassenkaan syöpä silloin ihmeemmin oireillut. Vai oireiliko se juuri flunssaisena olona? Epäily syövästä syntyi flunssatutkimuksen yhteydessä, kun lääkäri tutki kaulan aluetta. Mutta minullahan kaikki muut arvot olivat kunnossa? Pitäisihän niissä jotakin näkyä, jos se olisi syöpää?

Aaton aattona flunssa alkaa onneksi helpottaa, kykenen taas toimimaan ja saan valmiiksi minun jouluvalmisteltaviksi aina kuuluneet italiansalaatin sekä puolukkaparfait’n. Jouluaatolle jää vielä kalkkunakastikkeen ja italiansalaattikastikeen valmistaminen. Pääni sisällä jatkan outoa keskustelua itseni kanssa. Joulu nostaa tunteet pintaan. 

Jouluaattoaamun vakio-ohjelmaani kuuluu aina käynti vanhempieni haudalla Hietaniemessä sekä anopin ja appeni haudoilla Kulosaaressa. Tänään ei minusta ole sinne kylmyyteen lähtijäksi. Puolilta päivin katselemme televisiosta joulurauhan julistusta. Olemme tänä jouluna koko perhe koolla. Talo täyttyy ihmisistä ja äänistä, valmistaudumme jouluaterialle ja lapsenlapset odottavat innokkaina joululahjojen jakamista. 

Joulun pyhät sujuvat perheen kesken mukavasti. Joulupäivänä on Nilla mukana joululounaalla. Tapaninpäivän iltana käymme Hietaniemessä haudoilla sytyttämässä kynttilät.

Joulun mentyä kykenen viimein taas sauvakävelylenkilleni. Taisi olla liian aikaista ja taisin saada lenkillä kylmää, koska flunssa alkaa keskiviikkona uudelleen. Tällä kertaa löysää yskää, vähäistä nuhaa, lievää kuumeilua, kunnes sekä nuha että yskä yltyvät uudenvuodenaattona. Lopulta yskäni kuulostaa ketjupolttajan yskimiseltä, vaikka en ole tupakoinut yli 25 vuoteen. Voiko tämä flunssailu liittyä jotenkin noihin eturauhasen ongelmiin?

Käyn OmaKannassa ja saan selville, että lähete magneettitutkimukseen on vastaaotettu ja hyväksytty HUSin Lohjan sairaalassa. OmaKantaan ovat päivittyneet myös terveyskeskuksessa lääkärinvastaanottolkäyntieni tiedot ja kaikki laboratoriotutkimusten tulokset. Lataan puhelimeeni Maisa-sovelluksen, josta näkyvät minua koskevat potilastiedot HUSin osalta.

Uudenvuoden mentyä päätän maanantaiaamuna mennä lääkäriin Munkkivuoren Dextraan näyttämään tautiani, joka ei tunnu hellittävän. Ajanvaraus netissä ei jostain syystä onnistu, joten lähden päivystykseen. Odotusaula on täynnä väkeä, kun saavun sinne yhdentoista aikaan. Ilmoittaudun jonoon ja kuulen että jonotusaika on tunnin puolitoista. Lopulta siinä menee runsaat kaksi tuntia. Istun aulassa yskien ja niiskutellen ja havaitsen siellä useita muitakin samoista oireista kärsiviä. Lisäksi sekalainen seurakunta ties minkälaisella asialla. Aika kuluu lähinnä erilaisia ihmisiä tarkkailemalla.

Viimein kuulen heikosti sukunimeni sanottavan. Kun lähestyn ovella seisovaa lääkäriä, varmistan häneltä, että sanoihan hän Pinomaa. Totean hänelle korvieni olevan niin tukkkeessa, että kuulen huonosti. Menemme sisään huoneeseen ja empaattinen lääkäri kertoo itseltään tappaneensa vastaavan taudin antibiooteilla.

Kerron hänelle eturauhasen magneetin jonotuksestani ja kysyn josko tämä flunssailu voisi jotenkin olla kytkyksissä tähän eturauhasen ongelmaan. Koen tarpeelliseksi valaista hänelle, miksi tällaista kyselen ja avaan Rassen tilannetta kaksitoista vuotta sitten ja kerron myös Markuksessta ja Robinista. Taas se tapahtuu. Kun kerron Rasses syövästä, pala nousee kurkkuun ja alan itkeä. Totean hänelle, etten omaa tilannetta tässä nyyhki, vaan kerron miten vaikea aihe tämä esikoisemme syöpä meille vanhemmille joka kerta on. Hän kertoo, että hänelläkin on neljä lasta ja että juuri tällaistahan vanhemmuuden kuuluu olla, välittämistä.

Lääkäri kirjoittaa minulle viikon antibioottikuurin, Amorion tabletti kolmesti päivässä. Käymme siinä lyhyessä, yhteisessä käytössämme olevassa ajassamme pitkän ja asiallisen keskustelun tilanteestani. Se osittain hälventää huolestuneisuuttani. On hyvä, että lähdin päivystykseen. On hyvä, että juuri tämä lääkäri osui kohdalleni.

Käyn Dextran viereisessä apteekissa ostamassa antibiootit ja palaan takaisin autoon. Puhelimestani huomaan saaneeni Maisa-sovelluksen kautta kutsun eturauhasen magneettiröntgeniin Lohjan sairaalaan tammikuun 18. päiväksi. Sovellus kertoo myös urologian poliklinikan lääkärin soittoajasta 27. tammikuuta.

Ajan kotiin ja aloitan antibioottikuurin. Jo seuraavana päivänä olo alkaa jo kohentua.