– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 3.
Kahdessa edellisessä kirjoituksessani kerroin, miten selkäkipuni vuoksi päädyin lopulta ottamaan yhteyden terveyskeskukseen ja miten yllätyin helppoudesta päästä lääkärin vastaanotolle.
Istun joulukuun 8. päivänä autossani, matkalla kokouksesta seuraavaan. Ajan auton bussipysäkille, kun puhelin soi. Terveyskeskuslääkäri soittaa minulle laboratoriokokeiden tulosten vuoksi. Olimme sopineet, että hän soittaisi jo ennen aamukymmentä, mutta puhelu tulee nyt juuri siihen väliin, johon en sitä olisi toivonut.
Olen jokseenkin kiihtyneessä mielentilassa juuri päättyneen kokouksen turhauttavan ilmapiirin vuoksi. Meidät oli kutsuttu Markuksen ja Robinin kodin Stjärnhem’in johtajan ja hänen esimiehensä tapaamiseen, joka järjestettiin kirjoittamieni palautekirjeiden vuoksi. Tapaamiseen osallistuivat myös kahden muun Stjärnhem’in asukkaan omaiset. Me kaikki odotimme tältä tapaamiselta paljon. Se ei antanut yhtään mitään. Se vain vahvisti yhteistä käsitystämme siitä miten vaikeaksi omaisyhteistyö koetaan.
Yritän rauhoittaa itseni ja keskittyä kuuntelemaan tätä tärkeää puhelua. En malta kuitenkaan jäädä enää bussipysäkille pidemmäksi aikaa, vaan lähden jatkamaan matkaa, jotta en saapuisi seuraavaan sovittuun tapaamiseen myöhässä. Kuulen lääkärin selostusta laboratoriokokeiden tuloksista.
Sydänfilmi ei anna aihetta huoleen. Miltei kaikki verikokeiden arvot ovat kohdillaan. PSA-luku on yli yhdeksän, kun viitearvo on alle 4,5. Ikäni huomioon ottaen arvo saa olla viitearvon yläpuolella, mutta yli yhdeksän on kuitenkin lääkärin mielestä liian suuri arvo. Erityisesti yhdistettynä suhteelliseen PSA-arvoon, joka on 13 %. Sen kuuluisi olla yli 15 %. Lääkäri haluaa uuden verikokeen ja samalla myös tutkimukset virtsanäytteestä, jotta mahdollisten tulehdusten vaikutus voidaan sulkea pois.
”PSA on lyhenne sanoista prostataspesifinen antigeeni. Se on prostata- eli eturauhassolujen tuottama valkuaisaine, jota löytyy pieniä määriä veriplasmasta. Muiden kudosten solut eivät tuota samaa proteiinia, joten veressä oleva PSA on peräisin aina prostatasta.
Mitä suurempi prostata on, sitä suurempi on plasman PSA-pitoisuus. Iän mukana prostata yleensä kasvaa, jonka vuoksi myös viitearvojen yläraja melkein kaksinkertaistuu 50 ikävuoden jälkeen. PSA-arvo suurenee selvästi yli viitearvojen, jos prostata suurenee huomattavasti eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun seurauksena. Pitoisuus saattaa suurentua myös virtsatietulehduksessa ja eturauhastulehduksessa.”
Lähde: terveyskirjasto.fi
Eturauhanen eli prostata on vain miehillä. Harva sen toiminnasta juuri mitään tietää. Sillä on oma tärkeä tehtävänsä. Se osallistuu esimerkiksi tulehdusten torjuntaan erittämällä bakteerien kasvua edistäviä aineita. Se myös auttaa virtsan pidätyksessä. Eturauhasen ehkä tärkein tehtävä liittyy suvunjatkamiseen. Se toteuttaa siemensyöksyn ja toimii siittiöiden liukasteena niiden matkalla kohti munasolua.
Eturauhasen ongelmat ovat melko yleisiä. Erityisesti ikääntyvillä miehillä. Yli 60-vuotiaista miehistä jopa 80 %:lla hyvänlaatuista liikakasvua mutta vain vajaalla puolella se aiheuttaa oireita.
Minullakin on jo ollut, vajaat viisi vuotta sitten eturauhaseen liittyviä ongelmia. Silloin oli kysymys hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Minulle tehtiin Peijaksen sairaalassa eturauhasen laserleikkaus. Vaivat loppuivat ja puoli vuotta myöhemmin lopputarkastuksessa tilanne todetaan hyväksi. ”Ei tarvetta jatkokontrolleihin.”, luen OmaKantaan silloin kirjatun. Viime aikoina olen kuitenkin aprikoinut olisiko virtsasuihku ainakin ajoittain heikentynyt. Silloin tällöin on myös tarvetta öisiin vessakäynteihin. Molemmat tyypillisiä eturauhasongelmiin viittaavia oireita. Ja nyt tällainen PSA-arvo.
Auton ratissa istuessa on puhelimessa hankala keskittyä siihen mitä lääkäri minulle sanoo. Hän puhuu arvoista ja viitearvoista, jotka eivät ainakaan näin puhelimessa sano minulle yhtään mitään. On outoa, miten ihmismieli toimii. Tällaisessa kohdassa ajatus lähtee villiin laukkaan ja menee asioiden edelle. Hyppää ikään kuin suoraan syvään päätyyn. Sen puhelusta selvästi ymmärsin, että uusi laboratorioaika on tilattava.
Onko tämä nyt sitten jälleen eturauhasen liikakasvua? Ja onko se mahdollisesti edelleen hyvänlaatuista? Jatkaako eturauhanen aina vaan kasvuaan? Voidaanko jo kertaalleen höylättyä eturauhasta höylätä uudelleen?
Mielessä pyörii kysymysten tulva. Joka tapauksessa on hyvä, että hakeuduin selkäkipujeni vuoksi terveyskeskukseen. On hyvä, että päädyin käyttämään chat-palvelua. On hyvä, että chatissä minulle vastannut sairaanhoitaja ymmärsi tarpeeni. On hyvä, että sain ajan niin nopeasti vastaanotolle. On hyvä, että minut vastaan ottanutta terveyskeskuslääkäriä kiinnosti selvittää vointiani laajemminkin laboratoriokokeilla. On hyvä, että järjestelmä toimii, kun sinne sisään pääsee.
Mistä tässä kaikessa nyt kohdallani on kysymys, se alkaa varmasti selvitä, kun saadaan lisää laboratoriotutkimusten tuloksia. Palaan niihin seuraavassa kirjoituksessani.
JYRKI PINOMAA 
5 Comments