
Radio Yle Vegan uutistoimitus julkaisi 14. maaliskuuta jutun kaksikielisen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen laiminlyönneistä koskien ruotsinkielisiä vammaispalveluja. Perheiden kokemus on, että kaksikielisellä hyvinvointialueella ei ole saatavilla vammaispalveluja ruotsiksi.
Juttua varten haastateltu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vammaispalvelut palvelualueen palvelualuejohtaja myönsi tapahtuneen, mutta iloitsi viimein maaliskuun alussa toimintaan saadusta neuvontapuhelimen numerosta. ”Vammaispalvelun neuvontanumero on paras kontakti, numero on aika uusi.” hän kertoi tuolloin Vegan haastattelussa.
Alla oleva kuvakaappaus on otettu hyvinvointialueen nettisivulta www.luvn.fi. Etusivun valikosta valitaan vammaispalvelut ja aukeavalla sivulla on heti ensimmäisenä tarjolla ”Vammaispalvelujen neuvonta”. Kun valitaan se, tullaan sivulle, jossa ensin kerrotaan ”Neuvomme tilanteissa, joissa vamma tai sairaus aiheuttaa vaikeuksia esimerkiksi asumisessa tai liikkumisessa.” Skrollaamalla vähän alaspäin tullaan tällaiseen näkymään:

Yksi numero, joka on auki maanantaista perjantaihin klo 9-15. Kuten kuvasta käy ilmi vastaa vammaissosiaalityö kuitenkin puheluihin hyvinvointialueen vammaissosiaalityön alueellisilla alueilla vain annettuina soittoaikoina.
Kotipaikkakuntamme on Vihti. Hyvinvointialueen Vihti ja Karkkila -alueen vammaissosiaalityön kerrotaan vastaavan puheluun maanantaista perjantaihin klo 9-11. Ajattelin yrittää saada ihan suomeksi yhteyden Vihti ja Karkkila -alueen vammaissosiaalityöhön.
Soitin numeroon keskiviikkona 22. maaliskuuta klo 9.40. Ystävällinen automaattiääni vastasi ja kertoi sujuvasti ja ymmärrettävästi kolmella kielellä – suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – minulle vaihtoehdot. Mikäli halusin tavoittaa Espoo ja Kauniainen -alueen vammaissosiaalityön, tuli valita yksi. Kikkonummen alueen vammaissosiaalityön, tuli valita kaksi. Ja niin edelleen, kunnes viidentenä, mikäli halusin tavoittaa Vihti ja Karkkila -alueen vammaissosiaalityön, tuli valita viisi.
Valitsin siis numeron viisi. Oletin luonnollisesti saavani jonkun Vihti ja Karkkila -alueen vammaissosiaalityöstä langan päähän. Soitinhan annettuun soittoaikaan ja ainakin ennen hyvinvointialuetta vammaissosiaalityön sosiaalityöntekijät olivat alueellamme yleensä tavattavissa annettuun soittoaikaan.
En saanut langan päähän ketään muuta kuin tuon ystävällisen automaattiäänen. Automaattiääni kertoi kolmella kielellä – suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – että mikäli haluan, voin painaa numeroa yksi, jolloin minulle soitettaisiin takaisin. Mitään aikarajaa takaisin soitolle ei tuo ystävällinen automaattiääni antanut. Oletin siis, että takaisinsoitto tulisi tuota pikaa, kunhan vammaissosiaalityön työntekijä olisi edellisestä puhelusta ja asiakkaasta selviytynyt.
Epäröin lähteä sauvakävelyenkille ennen yhtätoista, kun ajattelin vammaissosiaalityön työntekijän soittavan ennen yhtätoista. Lähdin kuitenkin ja varmistin, että puhelimen soittoääni oli tarpeeksi kovalla kuullakseni taskussani lenkin aikana mahdollisesti soivan puhelimen.
Ei kuulunut soittoa lenkin aikana. Kello tuli yksitoista, eikä soittoa kuulunut. Ajattelin, että olisihan toki mahdollista, että sieltä soitetaan yhdentoista jälkeenkin. Onhan heillä varmasti työaikaa tuon 9-11 ulkopuolellakin ja hyvin saattavat siis soittaa muunakin aikana. Tuo 9-11 aikahan oli annettu soittoaika, jolloin he olisivat heille saapuviin puhelimiin vastaamassa.
Ei kuulunut soittoa kuitenkaan tuon annetun soittoajan jälkeenkään. Ei kuulunut soittoa koko keskiviikon aikana. Ei kuulunut soittoa torstaina klo 9-11. Ei myöskään torstaina sen ulkopuolella. Ei kuulunut soittoa perjantaina klo 9-11. Ei myöskään perjantaina sen ulkopuolella.
Kun ei soittoa ollut perjantai-iltapäivään mennessä ollenkaan kuulunut, annoin sähköpostitse aiheesta palautetta tuolle alussa mainitsemalleni Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vammaispalvelut palvelualueen palvelualuejohtajalle. Hänelle, joka oli Yle Vegan haastattelussa iloinnut tästä viimein maaliskuun alussa toimintaan saadusta neuvontapuhelinnumerosta. Halusin saattaa hänen tietoonsa, että hänen parhaana kontaktina pitämänsä neuvontapuhelinnumero ei ollut minulle toiminut kontaktina. Ei parhaana kontaktina eikä itse asiassa ollenkaan minkäänlaisena kontaktina.
Häneltä sain todella nopeasti sähköpostivastauksen. Hän pahoitteli, että olin joutunut odottamaan takaisinsoittoa. Lisäksi hän kertoi vastauksessaan, että hän välittää viestini vammaissosiaalityöhön ja pyytää ottamaan yhteyttä.
Tämä siis tapahtui myöhään perjantai-iltapäivänä. En odottanut kenenkään vammaissosiaalityöstä ottavan yhteyttä enää perjantaina iltapäivällä. Sen sijaan odotin yhteydenottoa välittömnästi seuraavana maanantaina.
Ei kuulunut soittoa maanantaina. Ei kuulunut soittoa tiistainakaan. Nyt on taas keskiviikko ja takaisinsoittopyynnöstäni kulunut tasan viikko. Takaisinsoittoa ei ole tullut. Itse vammaispalvelut palvelualueen palvelualuejohtaja on minulle viime perjantaisessa viestissään kertonut pyytävänsä vammaissosiaalityötä ottamaan minuun yhteyttä. Jos ei johtaja kykene kontaktia aikaiseksi saamaan, niin ei sitten varmaan kukaan.
Näin täällä meillä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vammaispalveluiden palvelualueella.
Rohkaistun kuitenkin vielä yrittämään kerran. Soitan tuohon annettuun neuvontanumeroon. Sama ystävällinen kolmikielinen automaattiääni. Valitsen Vihti ja Karkkila -alueen. Ja nyt kuuluu, että puhelu jonnekin on yhdistymässä. Ja! Puheluun vastataan.
Kerron puheluun vastanneelle aiemmasta kontaktiyrityksestäni ja luonnollisesti hän pahoittelee. Aiempi yhteyshenkilömme ei enää alueellamme työskentele. Toinen henkilö, jonka nimen mainitsen on kuulemma poissa. Tiedän hänen olleen poissa jo pitkään. Puheluun vastannut on tällä hetkellä ainoa työntekijämme vammaispalveluissa. Tunnen syyllisyyttä siitä, että hänen työtaakkaansa asiallani tällä tavoin lisään.
Saan kuitenkin viimein asiani hoidetuksi.
Luin kirjoituksesi ja tuli mieleeni, että pitäisikö saada aikaiseksi joku julkilausuma ja pyytää allekirjoituksia sekä viedä se eteenpäin Sote- vastuuhenkilöille. Vammaisten lasten ( nuorten ja aikuisten) omaisten tällainen kaltoinkohtelu, heidän ajantuhlausta ja oheinen mahdoton tapa hoitaa oman vammaisen lapsen asioita lisää huolta ja rasitusta. Tälläistä ei voida hyväksyä, vaikka virkailijat koko ajan pahoittelevat epäonnistumisiaan!
TykkääTykkää
Järjestämisvastuu vammaispalveluista on lain mukaan 1.1.2023 lukien hyvinvointialueilla. Ei se taida julkilausumilla muuksi muuttua, laki sen jo määrää.
Sitäkään, etteivät hyvinvointialueet toimi kuten kuuluu, ei taideta kyetä millään julkilausumilla oikaisemaan. Aivan kuten kunnilla aikaisemmin, myöskään hyvinvointialueilla ei ole olemassa mitään sanktioita siitä, ettei lakia noudateta.
Ei taida kyetä mikään valvova viranomainenkaan juuri huomautusta tai paheksuntaa kummempaa tällaiselle lainrikkojalle antamaan. Sitä paitsi sellainen tie on tavattoman hidas ja tehoton.
Suurin huoleni tässä kohdistuu niihin perheisiin, jotka vasta ovat ensi hädässään hakeutumassa vammaissosiaalityön asiakkaaksi.
Toki tuntuu myös tällaisesta vuosikymmeniä omien poikiensa oikeuksista taistelleesta turhauttavalta, ikään kuin aloittaa alusta koko taistelu.
Käsittämätöntä on myös poliitikkojen selkeä hampaattomuus ja se, että isopalkkaiset viranomaiset eivät hoida tehtäviään. Yksityisellä sektorilla jo karsinta kävisi tällaisen saamattomuuden kohdalla.
TykkääTykkää
Olet Jyrki ihan oikeassa, ja sehän tässä Suomen uudistuksissa ihmetyttää. Kun Ruotsissa tuli voimaan uusi vammaipoliittinen ohjelma niin Eduskunta perusti uuden viranomaisen (myndigheten för delaktighet) joka vuosittain seurasi päämäärien saavutuksia ja heikkouksia. Ja sitten tehtiin parannuksia. Sama seuranta työ liittyy uusiin lakeihin tai lakimuutoksiin. Kuka virallisesti ja systemaattisesti on saanut seuranta vastuun Suomessa. Minulla on se tunne että seurantaa toteutetaan joskus, sattumanvaraisesti etc. Tuodaan epäkohdat esille, mutta mitä sitten tapahtuu?
TykkääTykkää