Koittaa kesäaika, tapaamme tohtorin ja saamme suunnitelman

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 18.

Sunnuntaina 26. maaliskuuta siirrytään kesäaikaan. Kelloja siirretään taas tunnilla eteenpäin. Saamme nauttia valoisammista illoista. Lauantain lenkilläni koen, kuinka maa jo on alkanut sulaa. Alkumatkan polku on paikoin paksulti liejuinen. Kevääseen kuuluvaa pienten purojen solinaa kantautuu korviin kaikkialla. Mustarastas istuu korkealla pihapuumme latvassa laulamassa. Ja sitten. Sunnuntaihin siirrytään sakeassa lumipyryssä, joka yön aikana ehtii värjätä maiseman taas talvisen valkoiseksi. Aloitan aamun lumitöillä. Sään puolesta tuntuu, että olemme siirtyneet takaisin talviaikaan.

Alkuviikko sujuu samoissa merkeissä. Viikon puolivälissä pilvinen taivas alkaa aueta ja saamme taas nauttia keväisen kirkkaasta auringonpaisteesta, joskin viimaisen kolean pohjoisen puolen tuulen viilentämänä. Torstaiaamu alkaa viidentoista asteen pakkasessa, mutta aurinko lämmittää ja nostaa nopeasti lämpötilan lähemmäs nollaa. Viikonvaihteeksi luvataan jo lämpöasteita. Joko viimein alkaa talvi otettaan hellittää.

Tuleva perjantai on odotettu päivä. Hoitoneuvottelu Peijaksen sairaalan urologian poliklinikalla. Sitä edeltävät tutkimukset on nyt kaikki tehty. Laboratoriokokeiden tulokset ovat jo käytettävissä. Kaikki muut arvot viitearvojen sisällä, mutta PSA edelleen koholla. Sekin kuitenkin alhaisempi kuin kertaakaan aiemmin kuluneen viiden kuukauden kolmessa mittauksessa. Syövän levinneisyyttä selvittävät tietokonetomografiakuvaus ja luuston gammakuvaus molemmat tehty. Niiden tulokset lienee toimitettu urologille Peijakseen perjantain tapaamistamme varten.

Kanssamme tuota perjantaita odottaa suuri joukko ihmisiä. Oma perhe, lähisuku, naapurit, ystävät ja tuttavat läheltä ja kaukaa, lukemattomat luottamustehtävieni kautta läheisiksi tulleet niin kotimaassa kuin maailmalla. Tuntuu aivan käsittämättömältä millaisen määrän kannustuksia, rohkaisua, toivotuksia, ajatuksia, siunausta, rukouksia ja voimia minulle on tämän matkani aikana henkilökohtaisesti ja halauksin sekä erilaisia kanavia pitkin, niin monin eri tavoin lähetetty. Tuntuu sanomattoman hyvältä tuntea tämä valtaisa kannattelijoiden joukko. Se kantaa. Se antaa voimia. Se antaa toivoa tulevaisuuteen. Olen tästä oikeasti otettu ja kovasti kaikesta kiitollinen.   

Markus ja Robin tulevat taas torstaina iltapäivällä taksilla suoraan työkeskuksestaan. Robin on tavallista levottomampi, vaikuttaa stressaantuneelta. Jatkuvat muutokset ja suuri vaihtuvuus poikien kanssa työskentelevässä henkilökunnassa lisää molempien levottomuutta. Heille molemmille ovat arjen rakenteet, toistuvuus ja pysyvyys elinehto. Nyt näissä kaikissa on jo pidempään ollut suuria puutteita. Lisäksi heidän valmiuksiaan ylläpitävien terapioiden kanssa on ollut ongelmia. Markus on myös jo pitkään ollut väsynyt, veltto ja vapiseva. Hänen käyttämänsä epilepsialääkkeen Rivatril’in saatavuusongelmien vuoksi lääkitystä on jouduttu muuttamaan. Markuksen vireys ja vointi ovat tämän seurauksena merkittävästi heikentyneet. Toivottavasti Rivatril’in uudelleen aloitus ensi viikolla kohentaa hänen tilaansa.

Pojat yöpyvät meillä torstain ja perjantain välisen yön, joten perjantaiaamumme alkaa totuttuun tapaan varhain. Tällä kertaa normaalia varhemmin, kun Markus nukkuu levottomasti ja on valmis nousemaan jo puoli kuudelta. Hänen herätessä herää myös samassa huoneessa nukkuva veljensä. Siis eikun alakertaan aamutoimille ja aamiaiselle. Taksi tulee poikia noutamaan 7.50. He lähtevät työkeskukseen. 

Manne ja minä lähdemme yhdessä ajamaan Peijakseen kaksi tuntia myöhemmin. On tärkeää, että olemme tässä hoitoneuvottelussa molemmat paikalla. Perillä Peijaksessa auto parkkiin, maksu easyparkilla. Sitten pääovesta sisään ilmoittautumaan. Punaista viivaa pitkin urologian poliklinikalle. Istumme odottamaan huoneen 35 ulkopuolelle.

Juuri ennen minulle varattua aikaa poistuu edellinen potilas huoneesta. Menee muutama minuutti. Ovi avautuu ja vihreään asuun pukeutunut lääkäri astuu käytävälle. Mutta kutsuukin sisään viereisellä tuolilla istuvan miehen. Jatkamme odotusta. Viereisen huoneen ovi avautuu ja sairaanhoitaja tarkistaa meiltä olemmeko tulossa vastaanotolle. Hän pahoitelee, että he ovat myöhässä ja jatkaa, että hän tapaa meidät lääkärin jälkeen. Kun aikaa on ylitetty 17 minuuttia, ovi jälleen avautuu ja edellinen potilas poistuu lääkärin huoneesta. Nyt tulee meidän vuoromme.

Astumme sisään huoneeseen ja asetumme istumaan lääkäriä vastapäätä. Hän aloittaa toteamalla, että minullahan on eturauhassyöpä. Sitten hän välittömästi jatkaa kertomalla, että se ei ole tehtyjen kuvausten mukaan levinnyt. Kuvauksissa ei ole mistään löytynyt etäpesäkkeitä. Helpotus. Suunnaton helpotus. Tämän tapaamisemme tarkoituksena on nyt yhdessä käydä läpi syövän poistamiseksi käytettävissä olevat vaihtoehdot. Koska syöpä on ainoastaan eturauhasen sisällä, eikä se ole kasvanut lainkaan eturauhasen ulkopuolelle, tulee kyseeseen joko sädehoito tai leikkaus.

Lääkäri käy läpi sädehoidon. Kertoo sen toteuttamisesta, sitovuudesta – viisi-kuusi viikkoa joka päivä – ja siihen mahdollisesti liittyvistä komplikaatioista. Sädehoidon jälkeen ei myöhemmin kenties tarvittava leikkaus ole enää mahdollinen. Sädehoidossa ei voida välttyä vahingoittamasta eturauhasta ympäröivää aluetta. Hän havainnollistaa kertomustaan edessämme olevalla kolmiulotteisella miehen intiimialueen läpileikkauksella. 

Sitten hän kertoo samalla tavoin havainnollistaen robottileikkauksesta. Minun kohdallani poistettaisiin eturauhanen kokonaan, rakkulatauhaset ja lähistön imukudos. Vahinkoa tehdään ympäröivällä alueella tässäkin. Leikkauksessa voidaan syöpäkasvain kuitenkin poistaa. Tämä on siitä otollinen kasvain, että se on paikallinen ja kokonaan eturauhasen sisällä. Kapselikontakti on, mutta ei mitään läpikasvuun viittaavaa.

Poistoleikkauksen seurauksena saadaan lisätietoa mahdollisista kuvauksissa näkymättömistä mikrokasvaimista. Patologi tutkii poisleikatut elimet. Kenties joskus myöhemmin tarvittava sädehoito on leikkauksen jälkeen edelleen mahdollinen. Leikkauksesta toipuminen ja sen aiheuttamat komplikaatiot ovat yksilöllisiä. Yleisintä on, että sairaalasta kotiudutaan operaation jälkeisenä päivänä.

Pitkän keskustelun ja terveyshistoriani ja terveystietojeni läpikäynnin jälkeen sekä kuultuamme lääkärin mielipiteen, päädymme yhdessä robottileikkaukseen. Jonotusajaksi lääkäri arvioi viisi-kuusi viikkoa. Pääsisin siis leikkaukseen vapun jälkeen. Lääkäri tekee tarvittavat lähetteet. Kiitämme ja poistumme odottamaan käytävään. Seuraavaksi on vuorossa keskustelu sairaanhoitajan kanssa.

Ihan alkuun sairaanhoitaja tarkistaa leikkausten jonotilanteen. Saan leikkauspäiväksi 21. huhtikuuta. Jo kolmen viikon kuluttua. Leikkaus tehdään Peijaksessa, johon Uudenmaan alueen robottileikkaukset on keskitetty. 

Sairaanhoitaja käy kanssamme läpi kaiken mahdollisen leikkaukseen liittyvän. Ensi viikolle on tilattava Huslabista aika. Lähete sitä varten on jo tehty. Saan kirjallisen valmistautumisohjeet sekä paljon aiheeseen liittyvää lukemista. Edessä ennen leikkausta ovat vielä tapaaminen anestesialääkärin kanssa ja etänä annettavat uroterapeutin jumppaohjeet. Vielä verenpaineen ja veren happikylläisyyden mittaukset, mitat leikkaussukkia varten ja olemme valmiita poistumaan sairaalasta.

Nyt tuntuu, että mennään vauhdilla eteenpäin. Nyt tuntuu hyvältä.