Vaalipäivän aurinko painuu mailleen. Kansalaisvelvollisuus on hoidettu. Olipa kaunis ja aurinkoinen päivä. Mahtava ulkoilusää. Äänestämään mennessä pohdiskelen sitä, että vaikka vaalipäivälle sattuu sää, joka on houkutellut ihmisiä liikkeelle, taitaa noin 30 % äänioikeutetuista silti jättää äänensä käyttämättä. Sekin on selkeä mielipiteen osoitus. Kaikki eivät usko politiikan voimaan.
Mitä jos tämä otettaisiin myös huomioon kansanedustajia valitessa. Jos täytettäisiinkin eduskunnan kansanedustajapaikoista vain sen verran mitä äänestysprosentti osoittaa. Mikäli 30 % jättää äänestämättä, niin valitaan sen verran vähemmän kansanedustajia. Täytetään vain 140 paikkaa kahdestasadasta. Säästyisi rutkasti rahaakin. Uskon, että kyllä tuokin määrä kansanedustajia kykenisi tämän maan asioita hoitamaan. Vähintäänkin yhtä hyvin kuin täysi salillinen.
Toinen asia, joka näin vaalipäivänä minua kovasti pohdituttaa, on tämä ehdokkaiden tunku kaikille mahdollisille tasoille. Melkoinen joukko vuosi sitten aluevaltuustoihin valittuja näkyy olevan ehdolla näissäkin eduskuntavaaleissa. Suuri määrä heitä on tullut myös valituiksi. Sellainen aluevaltuutettu, joka nyt tulee valituksi kansanedustajaksi, voisi mainiosti luopua aluevaltuutetun paikastaan. Kukaan ei ole sellaine superihminen, että pystyy hoitamaan kahta niin vaativaa tehtävää samaan aikaan. Kansanedustajan työ on täysiaikainen tehtävä. Jos sen aikoo kunnolla hoitaa, ei aika voi mitenkään riittää muihin luottamustehtäviin.
Hyvinvointialueet alottivat tämän vuoden alussa. Niille valitut aluevaltuustot sen sijaan ovat jo toimineet runsaan vuoden. Valtuustojen työ käynnistyi maaliskuun alussa jo viime vuonna. Se miten hyvinvointialueiden aloitus heijastuu esimerkiksi vammaissosiaalityöhön, antaa kehnon kuvan aluevaltuutettujen muodostamien aluehallituksen ja aluevaltuuston kyvystä toimia alueiden virkakuntaa johtavana toimielimenä ja hyvinvointialueen ylimpinä päätöksentekoeliminä. Valtuutetunkin tehtävä on aikaa vievä, varsinkin kun toimintoja ollaan vasta rakentamassa. Siihen olisi kyettävä käyttämään aikaa ilman, että muiden tehtävien hoitaminen työtä häiritsee.
Monet kansanedustajista aluevaltuuston lisäksi edelleen myös kunnanvaltuustoissa. Kokouksia järjestetään samanaikaisesti ja silloin edustajan on priorisoitava. Kahdessa tai kolmessa paikassa kun kukaan ei kykene samaan aikaan olemaan. Jotkut puolustautuvat sillä, että edustajille alue- ja kuntatasolla on myös varahenkilöt. Se ei koskaan ole sama kuin, että itse tehtävään vaaleissa valittu sen hoitaisi. Jos lähtökohtaisesti jo on tietoinen tehtävän hoitamisen mahdottomuudesta, on äänestäjiä kohtaan reilumpaa jättäytyä pois vaaleista.
Tämä useamman tason edustajanpaikkojen kahmiminen on perin suomalainen ilmiö. Muissa pohjoismaissa sitä esiintyy huomattavasti vähemmän. Esimerkiksi Ruotsissa vaalit järjestetään samana päivänä. Poliitikkojen kesken on myös olemassa sopimus, ettei samaan aikaan asetuta ehdolle kaikilla kolmella tasolla.
Meillä voitaisiin asia suoraan viedä pidemmälle. Parlamenttiin valituiksi tulleilla edustajilla olisi velvollisuus valita edustamisen tasonsa. Heidän tulisi kansanedustajan tehtävään valituksi tullessaan luopua aluevaltuutetun paikastaan. Aluevaltuustoon valituksi tultuaan tulisi puolestaan luopua kunnanvaltuuston jäsenyydestä.
Eihän EU-parlamenttiinkaan valittu kansanedustaja voi enää jatkaa eduskunnassa samaan aikaan. Hänellä on velvollisuus valita.
JYRKI PINOMAA 