– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 20.
Kevät on viimein tullut. Luonto herää. Pihallamme korkealle kurottavan lehtikuusen latvuksissa istuva mustarastas aloittaa aina aamuisin melodisen musisointinsa auringon ensimmäisten säteiden alkaessa valaista horisonttia. Lintu tuntuu jaksavan jatkaa lauluaan tuntikausia. Lumimassat sulavat silmissä. Kuivan ruohikon seasta työntyvät ensimmäiset pienet sinivuokot, leskenlehdet ja krookukset.
Koko pääsiäisen ajan saamme nauttia käsittämättömän komeasta ja lämpimästä säästä. Yöllä lämpötila painuu edelleen pakkasen puolelle, mutta päivällä aurinko lämmittää ja lämpötila kohoaa jopa yli kymmenen asteen. Aurinko paistaa miltei pilvettömältä taivaalta. On onnellista saada taas auringon kirkkaassa kajossa siristää silmiä ja suunnata naamansa aurinkoon. Antaa ihon imeä itseensä valonsäteiden välittämiä vitamiineja.
Pääsiäismaanantaina lounaan jälkeen ajamme Vihdin kirkonmäelle. Kirkossa esiintyy ukrainalainen kirkkolauluyhtye Kaanon. Seitsemän miestä, luvassa neliäänistä laulua. Tunnin mittainen konsertti koostuu pääsiäisen teemaan liittyvistä lauluista. Yhtye on kiertänyt Suomea Helsingistä Kittilään yhteensä lähes 50 konsertin verran. Pääsiäislauantaina he esiintyivät Vantaalla Pyhän Laurin kirkossa. Tänään on vuorossa kiertueen viimeinen konsertti. Kaunis ja koskettava kattaus pääsiäisen päätteeksi. Eikä vähiten esittäjiensä kotimaassa jatkuvan hirvittävän hyökkäyssodan vuoksi.
Tiistaina koittaa arki. Sää jatkuu keväisen kauniina. Saan Maisaan ilmoituksen perjantaille varatusta ajasta fysioterapeutin puhelulle. Vastaan siihen liittyvään ennakkokyselyyn. Ties monesko ennakkokysely, johon olen Maisan kautta vastannut. Jatkan lantiopohjan lihasten harjoittelua. Käyn päivittäin sauvakävelylenkillä. Kuntoni on hyvä. Vointini on mainio. Hyvä niin. Uskon kaikella tällä olevan vaikutusta leikkauksesta toipumiseen.
Hoitoneuvottelun yhteydessä tehdyn verenpainemittauksen korkeiden lukemien vuoksi ryhdyn määräaikaisesti mittaamaan kotona verenpaineet. Ilman valkotakkiefektiä lukemat ovat siedettävämpiä. Saan kuitenkin kotonakin alkuun turhan korkeita mittaustuloksia. Mieleeni muistuu työterveyslääkärin aiheeseen liittynyt kommentti ”Kaikki musta pois!”. Yksi intohimoistani on aina ollut lakritsi. Mutta jos lakritsinsyönnistä on seurauksena korkea verenpaine, on asialle tehtävissä jotain. Päätän siis (ainakin jonkin aikaa) välttää lakritsia, jota kieltämättä hyvin helposti kulutan millä tahansa mittarilla liian paljon.
Lakritsin pois jättämisen jälkeen tulokset alkavat olla tavoitteen mukaisia. Olisiko todella näin. Mittaustulosten vaihtelussa osansa saattaa olla myös kotimittarin kalibroimattomuudella. Se tulisi tehdä kahden-kolmen vuoden välein. Mittari on syytä viedä kalibroitavaksi. Yliopiston apteekki kertoo kalibroinnin hinnaksi kolmekymmentäyhdeksän euroa.
Torstaiaamuna tulee Maisaan ilmoitus uudesta tutkimustuloksesta. Luuston gammakuvauksen lausunto. Ei varsinaisesti mitään uutta, koska tutkimuksesta odotettu vastaus on jo tullut selväksi hoitoneuvottelun kuluessa. ”Ei luustometastasointiin viittaavaa”. Mielenkiintoista on tästä lausunnosta kuitenkin myös lukea ”… joistakin degeneratiiviseksi sopivista löydöksistä”. Kaipa sellaiset löydökset tähän ikään ehtineellä ovat enemmän tai vähemmän luonnollisia. Muistan, miten eräs ortopedi viitisentoista vuotta sitten olkapääni artroosidiagnoosin jälkeen minulle totesi: ”Ihmisen luusto on luotu kestämään neljäkymmentä vuotta ja te olette jo yli viidenkymmenen.”
Metastasointi = etäpesäkkeen synty
Degeneratiivinen = rappeutumiseen tai rappeumaan liittyvä
Artroosi = nivelrikko
Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi
Perjantaina tauotan saamieni ohjeiden mukaisesti verenohennuslääke Clopidrogelin. Sitä olen syönyt pillerin päivässä jo yli yli kuusi vuotta, tammikuusta 2017, jolloin minulla todettiin TIA-kohtaus, ohimenevä aivoverenkierron häiriö.
Istuin tuolloin eräänä torstaiaamuna Eteläranta 10:ssä kokoustamassa Arvo-liiton silloisen toimitusjohtajan kanssa. Äkkiä tunsin toisen puolen näkökentästäni ikään kuin häipyvän. Jonkinlaista sahalaitakuviotakin siinä havaitsin ja arvelin silloin kyseessä olevan mahdollisesti sarveiskalvon irtoamisen. Minulla on molemmista silmistä lasiainen irronnut ja niiden yhteydessä varoiteltiin tällaisesta sahalaitakuviosta, joka saattaisi merkitä sarveiskalvon irtoamista.
Jatkoin kokoukseni loppuun ja ajoin Etelärannasta Meritullinkadulle seuraavaan kokoukseen Sosiaali- ja terveysministeriöön. Tuo sama ilmiö siellä edelleen jatkui, kunnes se äkkiä hävisi. Kesti kaikkiaan noin kolme tuntia. Katosi sitten, aivan yhtä äkkiä kuin se oli tullutkin. Päätin hakeutua työterveyshuoltoon asiaa selvittämään.
Työterveyslääkärin vastaanotolla seuraavana aamuna lääkäri ryhtyi minua tästä ilmiöstä kuulustelemaan. Hän näytti huolestuneelta kuullessaan kuvaustani tapahtuneesta. Mitä pidemmälle kertomuksessani ehdin, sitä vakavammaksi hänen ilmeensä kävi. Lopulta lääkäri ilmoitti tekevänsä lähetteen Meilahden sairaalan ensiapuun ja kehotti minua välittömästi menemään sinne. Ei ollenkaan enää töihin, kuten yritin ehdotella, vaan nyt heti Meilahteen. Suuntasin siis suoraan sinne. Omalla autollani sairaalan alla olevaan parkkiluolaan ja sieltä ylös päivystykseen.
Melkoisen lähetteen oli työterveyslääkäri kirjoittanut, koska kauaa ei minun tarvinnut istua odottamassa. Tavattuani neurologin, alkoi tapahtua. Pääsin kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin samana päivänä ja huomasin kulkevani jonon ohi joka tilanteessa. Viimein, myöhään iltapäivällä, kaiken jälkeen taas neurologin edessä istuessani, sain kuulla tästä TIA-kohtauksesta. Neurologi kirjoitti minulle reseptin verenohennuslääkkeeelle ja kehotti aloittamaan sen välittömästi. Kun kysyin, kuinka kauan sitä pitää syödä, sain vastaukseksi, että lopun elämää. Alkoi ehdotella määräaikaista ajokieltoakin. Sain sen torjutuksi toteamalla, etten ilman autoa pääse työpaikalleni.
Siitä pitäen olen verenohennuslääkettä päivittäin ottanut. Tauolla se on ollut tätä ennen ainoastaan kerran, viikon ennen biopsiaa helmikuussa. Sen olisi pitänyt olla tauolla myös taannoisen viisaudenhampaani leikkauksen yhteydessä, mutta kukaan ei sitä silloin tullut esille ottaneeksi. Verenvuoto oli sitten sen mukaista. Nyt sen tauotus kestää viikon eli leikkaukseeni saakka.
Tälle perjantaille on sovittuna sekä sairaanhoitajan että fysioterapeutin puhelinaika. Niissä saan viimeiset valmistautumis- ja saapumisohjeet leikkausta varten.
Leikkaukseen on nyt aikaa tasan viikko.
JYRKI PINOMAA 