– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 21.
Perjantaiaamu, vielä viikko aikaa leikkaukseen. Aurinkoinen sää jatkuu. Kohta kymmenen jälkeen soittaa sairaanhoitaja Peijaksen sairaalan Urologian poliklinikalta. Käymme yhdessä läpi leikkaukseen liittyvän valmistautumisen. Clopidrogel on nyt tauolla leikkaukseen saakka. Edellisenä päivänä saa syödä normaalisti, kuusi tuntia ennen leikkausta on oltava ravinnotta.
Kirurgian poliklinikka neloselle on tultava aamuseitsemäksi. Sisään saavutaan poliklinikan omasta ovesta, joka on Peijaksen sairaalan toisella puolella. Ilmoittatuminen poliklinikalla. Ennen saapumista saa aamulla juoda kaksi desiä kahvia, teetä, vettä tai mehua. Ei kuitenkaan esimerkiksi sellaista tuoremehua, jossa on mukana hedelmälihaa. Aamulääkkeet ja vitamiinit jätetään kaikki ottamatta. Edellisen illan kolesterolilääkkeen saa ottaa.
Huolellinen peseytyminen ennen saapumista, tukanpesu sekä erityisen hyvin taipeet ja alapesu. Suihkuun edellisenä iltana, mutta myös tuloaamuna. Karvoitusta ei ajella, se suoritetaaan leikkaussalissa. Haavoja ei saa olla. Päälle mukavat ja kiristämättömät vaatteet, jotka on helppoa pukea päälle myös leikkauksen jälkeen. Omat aamutossut on hyvä ottaa myös mukaan, jos ei halua käyttää sairaalan tossuja. Kännykkä ja laturi mukaan. Kaulakorut, sormukset ja kello on hyvä jättää kotiin. Kela-kortti mukaan.
Hän kertoo vielä, että leikkaussaliin pääsen ennen yhdeksää. Sulfa-allergia on huomioitu, saan sen sijaan Kefexiniä. Vielä hän kysyy saavatko opiskelijat osallistua hoitoon. Heitän takaisin, että toki, kunhan itse leikkausta ei tee opiskelija. Totean, että kirurgiksi on Maisaan kirjattu HUSin Urologian linjajohtaja ja ylilääkäri. Sairaanhoitaja vahvistaa näin olevan. Hän kertoo ylilääkärin olevan alan huippuosaaja, joka on nämä robottileikkaukset aloittanut Suomessa. Olen hyvissä käsissä.
Saamani ohjeistuksen sairaanhoitaja lupaa laittaa puhelun jälkeen vielä kirjallisena Maisaan. Heti puhelun päätyttyä Maisa piippaa.
Fysioterapeutin soittoaika on merkitty kello kolmeksitoista. Aiemmin soittaneelle sairaanhoitajan puhelulle ei tarkkaa aikaa ollut annettu. Merkintänä oli, että hän soittaa kello kahdeksan ja viidentoista välisenä aikana. Varttia yli kolmentoista tarkistan vielä merkintää Maisasta. Siellä lukee soittoaika ja kello 13.00. Alle on merkitty HUSin puhelinvaihteen numero. Alan jo miettiä, josko minun oletetaan sinnepäin soittavan, vai soittaako fysioterapeutti.
Kun soittoa ei vielä melkein tunninkaan jälkeen kuulu, soitan HUSin vaihteeseen. Puheluun vastaa henkilö, jolle suomen kieli ei selvästikään ole ensimmäinen kieli. Pyydän yhdistämään Peijaksen fysioterapiaan. Vaihde lupaa yhdistää. Kestää hetken ja sitten vastaus ”Asiakaspalvelu”. Kerron asiani ja minulta pyydetään sosiaaliturvatunnus. ”Tämä puhelu tuli nyt tänne Plastiikkakirurgian asiakaspalveluun, mutta kyllä me täältäkin näemme nämä tiedot. Ihan hetki vain.” Selviää, että kyllä fysioterapeutti on aikeissa soittaa. Joskus vaan saattaa tulla joku tilanne päälle, eivätkä voi soittaa sovittuna aikana.
Varttia yli kahden fysioterapeutti soittaa. Käymme yhdessä läpi Terveyskylän hoitopolulle saamani ohjeistuksen ja saan kuulla, että olen toiminut oikein harjoitteideni kanssa. Fysioterapeutti toteaa, että on hyvä jatkaa vielä alavatsan lihasten tunnistamisharjoituksia, mutta lihaksia ei kannata nyt ennen leikkausta kiristää muilla harjoitteilla. Istualtaan tehdyn tunnistamisharjoitteen jälkeistä seisomaan nousemista voi vielä harjoitella. Hyvä on myös harjoitella hoitopolulla olevien ohjeiden mukaan vielä vuoteesta nousemista.
Hän kertoo, että tapaan leikkauksen jälkeen vuodeosastolla fysioterapeutin. Saan häneltä sitten ohjeet leikkauksen jälkeisiä harjoitteita varten. Sitten hän toteaakin, että kun leikkaukseni on perjantaina, en tapaakaan vuodeosastolla fysioterapeuttia. Mutta jos tulen katetrin poistoon Peijakseen viikko leikkauksen jälkeen, voidaan tapaaminen järjestää silloin. Joka tapauksessa, myös leikkauksen jälkeisen ajan oheistus löytyy Terveyskylän hoitopolulta.
Viimeiset ohjeistukset on nyt saatu ja yhdessä läpi käyty sekä sairaanhoitajan että fysioterapeutin kanssa. Kaiken pitäisi nyt olla valmiina leikkausta varten. Viikon kuluttua perjantaina iltapäivällä se on jo takanapäin.
Tunnustettava on, että päässäni pyörii paljon pohdintaa. Tuntuu välillä, kuin kovalevy kävisi kovilla kierroksilla. Erityisesti pohdiskelen sitä, millainen on elämäni tämän kaiken jälkeen. Välillä iskee pieni paniikki, kun ajattelen kaikkea sitä mikä voi olla niin totaalisen toisin. Kahdesti olen tällaisessa tilanteessa huojunut hyvinkin hysterian partaalla. Onneksi olen sen tehnyt. Onneksi olen voinut sen tehdä.
On onnellista kyetä yhdessä käymään läpi kaikenlaiset tunteet ja tuntemukset. On onnellista, kun aina on tunteiden vyörylle valmiina vastaanottaja. Turvallinen tukija. Korvaamaton kanssakulkija. On onnellista, että minulla on vierelläni viisas vaimoni. Tack Manne!
Yhdessä me tosiaan tästäkin tulemme toipumaan. Kuten kaikista kokemistamme koettelemuksista tätä ennen.
JYRKI PINOMAA 
1 kommentti