Vuorokaudelle vessarytmi, kropalle koulutusta

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 24.

Katetrista jää sen poistamisen jälkeen outo tuntomuisto jäljelle. Tai sitten se vaan on jotakin muuta. Jäljellä vielä olevaa kipua. Tai sen tunnetta. Katetrin poiston jälkeen alkaa virtsan tiputtelu. Sitä tiesin odottaa. Osittainen pidätyskyvyn heikkeneminen tai sen määräaikainen menettäminen ovat niin sädehoidon kuin RALP-leikkauksenkin ikäviä ja tiedossa olevia yksilöllisiä jälkiseurauksia. Sitä varten noitä alavatsan lihaksia ennen leikkausta opetellaan tunnistamaan.

Jo sairaanhoitajan huoneesta poistuessa tunnen ensi lirauksen vaipassa. Jatkan siitä fysioterapeutin luo. Hänen eteensä tuolille istahtaessa taas lirahtaa. Tuntuu aika hallitsemattomalta. Tuntuu tosi ikävältä. Mannen kommenttina on, että nytpä tiedät miltä meistä naisista on vuosikymmenten ajan kuukautiset tuntuneet.  

Fysioterapeutilta saan hyvät ohjeet jatkoon ja niihin nyt luottaen lähden aloittamaan uuteen järjestykseen strukturoitavaa elämääni kotona.

Kohta kotiin päästyä alkaa tuntua, ettei ole minkäänlaista pidätyskykyä. Jatkan ohjeiden mukaan alavatsan lihasten tunnistamista ja näiden harjoitteiden arkeen ottamista. Supistus ennen istumista, yskäisyä, ylös nousemista. Vaikuttaa juuri tuohon ponnistuksen hetkeen auttavan, mutta jo kolmen askeleen jälkeen tuolista noustua tuntuu taas lorisevan vaippaan.

Kun kirjoitan vaippaan, tarkoitan miehille tarkoitettuja inkontinenssisuojia. Sellaisia kämmenen kokoisia alushousuihin laitettavia imukykyisiä suojia, joita ruokakauppoissakin myydään. Tosin ei kaikissa. Meidän kylämme S-marketissa niitä ei ollut saatavilla. Taitaa olla liian intiimi tuote näin pienen kylän kaupassa myytäväksi.

Sairaalasta saan mukaani näytepakkauksen, jossa on yksi TENA-merkkinen housumallinen suoja ja samaa merkkiä oleva ”level 2” -merkinnällä varustettu suoja. Nummelan Prismasta löytyy TENAn ”level 3” suoja. Sieltä löytyy myös edullisempi ”level 2” Rainbow-tuote, jonka havaitsen heti näistä vaihtoehdoista kaikin puolin itselleni parhaiten sopivaksi. Tämä USAssa valmistettu tuote osoittautuu myös hinnaltaan edullisimmaksi. Kahdentoista suojan pakkauksen hinta on vain kolme euroa ja viisi senttiä. Kulutus tässä vaiheessa kymmenkunta vuorokaudessa.

Ohjeistuksena on nyt pitää ensimmäinen viikko yötä päivää kahden-kolmen tunnin vessarytmiä. Yöllä kännykkä hälyttämässä, että varmasti herään. Säädän siihen ajastukseksi melkein maksimin, kaksi tuntia neljäkymmentäviisi minuuttia. Hälytysääneksi valitsen mahdollisimman hiljaisen, nimeltään Harppu. Perjantaiaamun varhaisen herätyksen ja sairaalassakäynnin jälkeen tunnen illalla uupumusta ja menen nukkumaan jo yhdeksän aikaan. Ensimmäinen kännykän hälytys tulossa siis jo ennen puolta yötä.

Herään hyvissä ajoin ennen hälytystä, kohta yhdentoista jälkeen. Vessaan ja uusi ajastus päälle. Seuraavan kerran herään taas pari tuntia myöhemmin. Parasta käydä taas. Ja hälytys päälle. Olen syvässä unessa. En herää hentoon hälytysääneen. Manne tönii minut hereille. Kello on jotakin vaille neljä. En jaksa, mutta ei auta, vessaan on mentävä. Tässä kohtaa on uudelleen nukahtaminen vaikeaa. Olen valveilla vielä tunnin kuluttua. Viimein uni taas tulee. Aamun sarastaessa tunnen itseni lopen uupuneeksi. Vielä kuusi yötä tätä mielettömän oloista yörytmiä. Ensimmäisen viikon jälkeen voidaan väleihin lisätä yksi tunti.

Joskus puhutaan siitä, miten vaikeuksien keskellä voi tuntea suurta iloa mitättömän pienistä arkisista asioista. Sellaisista, joihin ei normaalioloissa kiinnitä minkäänlaista huomiota. Juuri nyt tunnen suunnatonta riemua joka kerta kun saan kunnon virtsasuihkun aikaiseksi vessakäynnillä. Päivällä näitä kokemuksia on vähemmän. Luonnehtisin sanalla tiputtelua. Päivällä lorahtaa myös helpommin vaippaan. Vessakäyntejä tulee päiväsaikaan tiuhempaan. Öisin, kun tauot ovat pidempiä, onnistuu suihkukin paremmin. Mikä mahtava kokemus.

Teen itselleni viikoiksi eteenpäin aikataulukaavion, josta näen mitä voin milloinkin ryhtyä tekemään. Näkymä eteenpäin helpottaa mieltä. Myös se, että näen jo kuluneet päivät. Odotan erityisesti sauvakävelyni aloitusta, kuusi viikkoa leikkauksesta. Joka viikolle tulee kaavioon uusia merkintöjä ja niiden myötä asioita, joita voi odottaa.

Jälkitarkastustapaaminen kirurgin kanssa on kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Juuri sitä ennen käytävä Huslabissa labrakokeissa. Siihen nähden miten paljon tässä on oman prosessini alusta eri asioita, tapahtumia, tuloksia, diagnoosia, hoitoneuvottelua ja leikkausta odoteltu, ei tämä nyt edessä oleva jälkitarkastuksen odottelu tunnu enää pitkältä. Useaankin kertaan matkan varrella tuskallisen pitkältä tuntunut odottelujen prosessi käynnistyi koholla olevasta PSA-arvosta ja siitä kertovasta terveyskeskuslääkärin soitosta. Silloin elettiin joulukuun kahdeksatta päivää viime vuoden lopulla. Siitä on kohta jo viisi kuukautta.

Nyt keskitän kaiken energiani toipumiseen. Nyt minulla on omaa aikaa ainoastaan ja vain sen kaikkinaiseen edistämiseen. Mikään muu ei juuri nyt ole tärkeää. Prioriteeetti on nyt mielessäni aivan selvä. Pienin askelin eteenpäin. Yksi päivä kerrallaan. Yksi yö kerrallaan.

Iloitsen pienistä askelista. Iloitsen vessakäyntien välien kuivista vaipoista. Iloitsen vessakäynnin virtsasuihkusta. Iloitsen myös siitä, että voin käydä lähiympäristössä ulkoilemassa. Yritän päivä päivältä pidentää rauhallisia kävelylenkkejäni. Havaitsen pienen pientä, tuskin erotettavissa olevaa edistymistä joka päivä. Tänään on taas ihan vähän parempi päivä kuin eilen. 

Kunnes sitten ei olekaan. Ollaan Vappuviikonlopussa. Vapunaatto sujuu varsin mallikkaasti. Sitä seuraava yökin jo tähän uuteen rytmiin tottuneena. Takana kolme yötä. Kaksi vähän kehnompaa, yksi parempi. Vapunpäivän kuluessa alkaa tuntua, että ollaan takaisin lähtöruudussa.  

Otetaan yksi askel eteenpäin, sen jälkeen kaksi taaksepäin. Aika ajoin tunnen turhautumista, ärsyyntymistä, suuttumusta ja inhoan tätä pissahelvettiä. Sitten taas löydän jostakin uskoa ja uutta toivoa. Uskon, että määrätietoisella, suunnitelmallisella ja ohjeistuksen mukaisella toiminnalla pääsen koko ajan eteenpäin. Ihmisen kroppa on siitä merkillinen, että sille voi opettaa uusia asioita. Ja se myös niihin oppii. Täytyy toimia johdonmukaisesti. Noudattaa ammatti-ihmisten antamaa ohjeistusta.

Siihen nyt lujasti luotan. Siihen nyt kaiken energiani keskitän.