Kivuitta kotiin, osastolta omaan olkkariin

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 23.

On perjantai-ilta. Olen Peijaksen sairaalan kirurgisella vuodeosastolla. Aiemmin päivällä olin suunnitellusti RALP-leikkauksessa. Pääsin pitkän päivän päätteeksi osastolle illan suussa. Leikkaus tehtiin minulla aiemmin todetun eturauhassyövän vuoksi. RALP-leikkaus on vakiintunut menetelmä paikallisen eturauhassyövän hoidossa. HUSin alueella nämä leikkaukset on keskitetty Peijaksen sairaalaan.

”Paikallisen eturauhassyövän hoidossa RALP eli robottiavusteinen laparoskooppinen radikaaliprostatektomia on vakiintunut menetelmä, joka on käytössä neljässä yliopistosairaalassa. Laitteisto sisältää erillisen ohjauskonsolin, mikä mahdollistaa ergonomisen työskentelyn. Optiikka luo kolmiulotteisen näkymän ja 10 – 15-kertaisen suurennoksen, mikä puolestaan mahdollistaa tarkan työskentelyn. Toimenpiteestä toipuminen on nopeampaa ja verensiirtojen määrä vähäisempi kuin avoimessa radikaaliprostatektomiassa. Onkologisissa tuloksissa ei ole eroa menetelmien välillä. Radikaaliprostatektomia on tekniikasta riippumatta vaativa leikkaus, jossa kirurgin taito ja kokemus ratkaisevat lopputuloksen. Robottiavusteiseen laparoskooppiseen radikaaliprostatektomiaan soveltuu suurin osa niistä potilaista, joille suunnitellaan avointa radikaalia prostatektomiaa. da Vinci -laitteiston hankintahinta ja käyttökustannukset ovat huomattavat.”

Lähde: http://www.duodecimlehti.fi

Nukahdan. Herään tuon tuostakin. Väsyttää. Janottaa. Kipua en tunne. Vahva lääkitys hoitaa homman. Samalla lääkitys panee pään sekaisin. Väsyttää entistäkin enemmän. Illalla vielä hereillä ollessani huoneeseen tuodaan kolmaskin mies. Tullessaan mies totesi hoitajalle, etteivät naapurit varmasti pahastu, jos katsotaan televisiota. Huonekaverini kysyy häneltä mitä kanavaa hän haluaisi katsoa. Ei vastausta. Hän nukkuu. Hänen luonaan käydään tiuhaan. Lopulta hänet viedään pois huoneesta. Aamulla kuulen, että valvomoon.

Yön aikana huoneen ovi käy tiuhaan. Huoneessa käy tietyin aikavälein yöhoitaja. Säpsähdän hereille joka kerta. Hoitaja tiedustelee vointeja. Kyselee kipuja. Vatsan seudulla tuntuu. Pyydän lisää kipulääkettä. Saan opioideja. Samaa sain jo päivällä heräämössä. Sillä kipu lähtee. Pää menee sekaisin. Hoitaja vaihtaa tyhjentyneiden tilalle täysiä tippapulloja. Täyttää vesilaseja. Pitää meistä hyvää huolta.

Aamu sarastaa. Huomaan että naapurinikin on hereillä. Uusia potilaita ei ole yön aikana ilmaantunut. Saamme jatkaa kahdenkeskistä rupatteluamme. Juttua meillä tuntuu riittävän. Ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Soitan Mannelle ja kerron kuulumiset. Lupaan palata iltapäivällä, kun lääkäri on kiertänyt. Ulkona on kaunis sää. Aurinko paistaa, lämmintä kuulemma melkein 20 astetta.

Aamiainen tuodaan. Lattia pyyhitään. Seiniä pyyhitään. Kalusteita pyyhitään. Roskakorit tyhjennetään. Vessa siivotaan. Eilisen iltavuoron hoitaja ilmestyy aamuvuoroon. Lupaa viedä minut tänään kävelemään. Lääkärinkierto on vuorossa vasta iltapäivällä. Aika kuluu. Välillä torkun, välillä olen hereillä. Unen rajamailla. Lähden hoitajan kanssa tippapullotelineestä kiinni pitäen kiertämään lyhyen kierroksen käytävällä. Ei ongelmia.

Joskus puolen päivän jälkeen tuodaan lounasta. Kanaa, riisiä, todella vähän salaattia, vettä. Jälkiruoaksi voisilmäpulla ja kahvi. Syön salaatin ja vähän riisiä ja kanaa. Ei maistu. En jaksa syödä. Puolitan pullan ja syön sen kahvin kanssa. Hyvä pulla. Kahvikin maistuu. Hoitaja kertoo lääkärinkierron viivästyvän. Lääkäri on joutunut kesken kierron leikkaukseen. Meillä on aikaa odottaa.

Käymme hoitajan ja tippapullotelineen kanssa kiertämässä vielä toisen, vähän pidemmän kierroksen käytävällä. Sitten vaihtuu taas vuoro. Iltavuoron työntekijät käyvät esittäytymässä. Naapurillani on nyt eri hoitaja kuin minulla. Todella mukavia, ystävällisiä ja auttavaisia myös nämä molemmat.

Ovi aukeaa. Lääkäri tulee suuren työnnettävän tietokonetelineen perässä huoneeseen. Ensin käydään läpi naapurin tilanne. Hän joutuu jäämään vielä huomiseen odottamaan toimenpidettä. Minä pääsen kotiin. Voin ilmoittaa Mannelle, että tulee noutamaan. Mimmikin on tulossa viikonlopuksi.

Saan ohjeistuksen kotihoitoa ja reseptit lääkitystä varten. Mukaan TENA-vaippanäytepaukkauksen, katetripussin erikseen päiväkäyttöön ja yökäyttöön. Yöpussin voi liittää päiväpussin perään. Hoitaja käy kaiken sen vielä läpi Mannen kanssa. Mukaan myös Innohep-napapiikki kahta iltaa varten.

”Innohep on verta ohentava lääke, joka estää veren luonnollista hyytymistä (koagulaatio). innohep-valmistetta käytetään: – veritulppien ennaltaehkäisyyn aikuisille ennen leikkausta ja sen jälkeen.”

Lähde: http://www.lääkeinfo.fi

En halua piikittää itse, joten pyydän näyttämään Mannelle. Hoitaja antaa piikin reiteen ennen lähtöä, jotta Manne näkee miten se annetaan. Oma verenohennuslääkitys päälle taas maanantaista. Aika riisua sairaalavaatteet ja pukea päälle omat. Kävelemme yhdessä autolle. Mimmi on tullut bussilla ja odottaa pääsisäänkäynnin luona. Poimimme hänet kyytiin ja lähdemme apteekin kautta kotiin.  

Kotona siis nyt olen. Päivät lauantaillasta tiistaihin sujuvat pääni sisäisessä sumussa. Muistikuvia ei niistä juuri jää. Alkuun olen ärtynyt. Aivan turhaan. Yöt nukun yläkerrassa makuuhuoneessa omassa sängyssäni. Päivien ajaksi siirryn alakertaan sohvalle. Sohvalla maaten nautin myös kaikki ateriani. En kykene tuolissa istumaan. Katetri tuntuu. Sieltä myös tippuu ohi koko ajan. Lauantai-iltana tarkistan sairaalan osastolta, että tippuminen on ihan normaalia. Ei syytä huoleen. Olo on kuin olisi jyrän alle jäänyt. Nukuttaa. Särkee mitä oudoimmista paikoista. Mutta, eteenpäin kai tässä mennään. 

Särkyyn on toki lääkkeitä, mutta särkyä on mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Pahin on vatsan seutu, siellä missä leikattiin. Myös molempien olkapäiden etupuoli särkee kuin ei koskaan ennen. Johtuneeko se leikkaussennosta, ns Trendelenburgin asennosta joka minulla oli 27 asteen kallistus, pääpuoli sinne alamäkeen. Varmaan ne on olkapäät johonkin nojanneet. Kuulin myös, että sisääni leikkauksessa pumpattu hiilidioksidi tällaista voisi aiheuttaa.

Neljäs leikkauksen jälkeinen päivä. Keskiviikko. Olkapääkipu on hellittänyt. Väsyttää. Yöllä heräilen vähän väliä. Nukkuminen on hankalaa, kun ei voi tuon katetrin vuoksi – eikä kaiken muunkaan vuoksi – nukkua muuta kuin selällään. Verihyytymien välttämiseksi juotava runsaasti, myös yöllä. Ohivuodon vuoksi vaippa on vaihdettava vähintään kerran yössä.

Aamulääkkeet kuudelta. Osa edelleen kolmiolääkettä, joka todella tuntuu väsyttävän. Torkahtelen pitkin päivää ja heräilen ihmeellisiin ääniin, joita tiedän ettei täällä ole. Ikään kuin hallusinaatioita, vaikka niistä pahimmat jäivät opioidien myötä sairaalaan. Tuntuu kuitenkin, että täältä kiipeän pikkuhiljaa johonkin normaalimpaan. 

Tänään jo uskalsin parikin kertaa ulos aurinkoon, kävelin talon edessä edestakaisin viitisen minuuttia. Se auttoi, vatsa toimi ensimmäisen kerran perjantaiaamun jälkeen. Tulevana perjantaina taas sairaalaan, jolloin toivottavasti pääsen tuosta katetrista. Enää kaksi päivää siihen. Toivon, että taas edes vain ihan vähänkin tätä päivää parempia päiviä.

Perjantaina ennen kymmentä Manne jättää minut Peijaksen pääsisäänkäynnille. Minulla on Maisan mukaan varattuna aika sairaanhoitajalle urologian poliklinikalla kymmeneltä. Ilmoittaudun. Minut ohjataan kirurgian poliklinikka neloselle. Tunnen reitin ja lähden menemään. Matka tuntuu paljon pidemmältä kuin kaksi kuukautta sitten, kun tulin samaa reittiä biopsiaan. Onpa täällä tätä käytävää. Eikä ristin sielua missään. Viikkoon en ole juuri kävellyt. Ja nyt sitten suoraan tälle maratoonimatkalle.

Tulen perille ja soitan kelloa. Siirryn ilmoittautumisen kautta odottamaan aulaan. Vain viikko sitten olin samassa paikassa valmiina leikkaukseen. Nyt täällä on kaikkialla aivan tyhjää. Ei ketään myöskään tuolla leikattavien potilaiden odotushuoneen nojatuoleissa. Tämän päivän leikattavat lienevät siellä jo operoitavina. Kävelen aikani edestakaisin, mutta istuudun lopulta nojatuoliin puolimakaavaan asentoon.

Sairaanhoitaja kutsuu minut mukaansa. Hän antaa ohjeistuksen jatkoa varten. Katetrin poiston jälkeen on viikon ajan käytävä pissalla kahden kolmen tunnin välein, myös yöaikaan. Hän kehottaa laittamaan kellon soimaan. Tämä tärkeää uuden virtsaputken liitoksen vuoksi. Katetrin pitämisen vuoksi päällä ollutta antibiottia jatketaan vielä tänään ja huomenna. Erektiolääkkeen voi aloittaa annoksella kahdesti viikossa noin viikko katetrin poistamisen jälkeen. Totean, että nyt juuri en erityisesti erektiota ole ehtinyt kaivata. Hoitaja kertoo, että lääke otetaan, koska se edistää intiimialueen verenkiertoa.

Sitten selinmakuulle ja paita ylös. Hoitaja poimii klipsit pois yhden kerrallaan. Yhteensä noin parikymmentä. Ei verenvuotoa. Vähän nipistelee. Sitten vuorossa katetri. Syvä sisään hengitys. Sitten ulos. Katetri on poissa. Puhdas vaippa housuihin, ohjeet reppuun ja fysiotreapeutin kanssa jatkamaan. Heti liikkeelle lähtiessä lirahtaa vaippaan.

Fysioterapeutti haluaa ensin puhua erektiolääkkeestä. Hän erityisesti korostaa sen merkitystä verenkierron edistämisessä. Vaikka erektiota sillä ei saataisikaan aikaiseksi, on sillä vaikutus juuri tuohon verenkiertoon. Siksi se on tärkeää ottaa ohjeen mukaan kahdesti viikossa lopputarkastukseen saakka, siis kolmen kuukauden ajan. Sitten kertaus ensimmäisen viikon WC-käyntien tiheyden tarpeellisuudesta. Toisella viikolla voi käyntivälejä pidentää tunnilla.

Lopuksi käymme läpi mitä nyt on hyvä ottaa mukaan harjoitusohjelmaan ja missä vaiheessa. Sauvakävelyni voin aloittaa vasta kun on kulunut kuusi viikkoa leikkauksesta. Siihen saakka harjoitellaan lantiopohjan lihaksia, ulkoillaan ja jumpataan kevyesti. Hän puhuu myös arpien käsittelyn merkityksestä, opastaa siihen ja muistuttaa, että arpien käsittelyä ei tule lopettaa liian aikaisin. Niiden kuntoutuminen kestää kokonaisen vuoden.

Kiitän ja nousen varovasti ylös. Taas tunnen lirahduksen vaippaan. Tätäkö tämä nyt sitten jatkuvasti on. Ilmoitan Mannelle, että olen valmis ja voi tulla noutamaan K4:n parkkipaikalta.

Ajamme suoraan kotiin.