– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 12.
Edellisessä kirjoituksessani pohdiskelin terveydenhuollon järjestelmämme tapaa toimia vaihe kerrallaan, sen aikaansaamaa hoitopolun pituutta ja kestoa sekä sen terveydenhuollon asiakkaalle aikaansaamaa odottamisen tunnetta.
Terveydenhuoltomme ei näyttäydy omaan kokemukseeni nojaten kovin asiakaskeskeisenä. Se on pikemminkin järjestelmäkeskeinen, jossa tahdin määrää terveydenhuollon yksiköiden tapa toimia. Asiakaskeskeisesti toimiessaan se katsoisi hoitopolkua asiakkaan silmin.
Ajattelen, että terveydenhuollon ammatti-ihmisellä on etukäteen käsitys siitä, millainen hoitopolku kussakin tilanteessa on odotettavissa. Tämä hoitopolku voidaan suunnitella ja sen käyttönottoon voidaan etukäteen yhdessä varautua. Järjestelmä ja toimintatavat on muokattava sellaisiksi, että tämä on mahdollista. Kunkin asiakkaan yksilölliset arjen voimavarat huomioon ottaen.
Näin toimimalla voidaan myös asiakaalle antaa selkeä kuva odotettavissa olevasta matkasta ja siihen kuluvasta ajasta. Silloin vältytään tuottamasta tarpeetonta epätietoisuuden ja odottelun aiheuttamaa tuskaa diagnoosia odottavalle.
Tässä kohtaa nousee mieleeni muistuma 50 vuoden takaa. Silloin Turun kauppakorkeakoulun kaikille aloittaville opiskelijoille oli pakollisena aloituskurssina kahden viikon ATK-peruskurssi. Sieltä edelleen muistan vuokaaviot *). Niissä edettiin kysymys kerrallaan ja valittiin aina kyllä tai ei.
*) Vuokaavio on diagrammi, joka esittää algoritmia tai prosessia, kertoen vaiheet nuolilla sekä erityyppisillä muodoilla. Vuokaavioita käytetään pääasiallisesti analysoinnissa, suunnittelussa ja dokumentoinnissa.
Lähde: Wikipedia
Hoitopolun voi rakentaa etukäteen valmiiksi tätä samaa vuokaavion periaatetta noudattaen. Omaa kokemustani hyödyntäen esitän seuraavassa kuvassa esimerkinomaisesti ja yksinkertasitettuna hoitopolun tämän ajattelun mukaisesti. Lähden liikkeelle kohdasta, jossa terveyskeskuslääkärillä herää huoli asiakkaan PSA-arvojen perusteella.
Terveydenhuollossa on lähtökohdaksi otettava aidosti asiakaskeskeinen toimintatapa. Sellainen, jossa suunnitellaan asiakkaalle selkeä, sujuva ja sukkela hoitopolku. Sellainen, jossa – silloin kun se on mahdollista – säästetään asiakas stressaavalta ja aika ajoin ahdistusta aiheuttavalta odottelulta ja epätietoisuudelta. Sellainen, jossa hoitopolkua katsotaan asiakkaan silmin ja asiakas kaiken keskiössä, ei järjestelmälähtöisesti.
Hoitopolkua suunniteltaessa on tietoisesti valittava sellainen toimintatapa, jossa asiakkaalle aiheutuu mahdollisimman vähän epätietoisena odottelua. Esimerkiksi kun tehdään lähete MRI-tutkimukseen, tehdään samalla ehdollinen lähete myös koepalan ottoon. Samalla aloitetaan myös valmistautuminen mahdolliseen hoitoprosessiin.
Kun koko hoitopolku hahmotetaan huolellisesti ja suunnitellaan asiakaskeskeisesti etukäteen valmiiksi, siirrytään kaiken aikaa eteenpäin. Niin nopeasti kuin se on mahdollista. On selvää, että tietyt asiat ottavat aikansa. Pyrkimyksenä tulee olla, että asiakkaan odottelu ja sen aikaansaama ahdistus minimoidaan. Asiakkaalle on myös annettava ajankohtainen tieto hoitopolun erilaisista vaihtoehtoisista vaiheista. Parhaimmillaan asiakas on itse osallisena oman hoitopolkunsa suunnittelussa.
Terveydenhuollon kaikki resurssit ovat olemassa asiakkaita varten. Eivät järjestelmää varten. Sekin puoltaa asiakaskeskeistä ajattelua. Resurssien käyttö tulee sunnitella asiakkaan tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla palvelevaksi.
On selvää, että jokaisessa vaiheessa – aivan kuten nytkin – asiantuntija on se, joka ottaa kantaa toimenpiteiden tarpeellisuuteen ja vapauttaa jo varatun resurssin siihen käyttöön. Mikäli toimenpideresurssia ei sitten tarvitakaan, vapautuu se seuraavan asiakkaan käyttöön. Silloin se sujuvoittaa myös seuraavan odotusaikaa.
Aikaa hoitopolulla ihan varmasti kuluu. Tietyt asiat ottavat aikansa eikä niitä voi kiirehtää. Ei tätäkään esimerkkini polkua ihan viikossa läpi taideta taivaltaa. Siihen tarvittava aika on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin kolme kuukautta. Ennakoimalla ja sunnittelemalla resurssien käyttö viisaasti valmiiksi sen pystyy läpikäymään mieluiten viikoissa kuin kuukausissa.
Kerroin aiemmassa kirjoituksessani ystävästäni, joka on parhaillaan kanssani samanlaisella matkalla. Meidän molempien matka jatkuu edelleen. Pidämme yhteyttä ja tsemppaamme toinen toisiamme. Vaihdamme myös kokemuksia hoitopoluistamme. Magneettiröntgenistä koepalan ottamiseen hänen matkansa on kaksi vuorokautta. Minun hoitopolullani siihen kuluu kaikkiaan yli kuukausi, yhteensä 36 vuorokautta.
Parannettavaa siis on.
JYRKI PINOMAA 