D-Day & Da Vinci, parantava poistoleikkaus

– tarinaa ja tuntemuksia terveydestä ja kokemuksia terveydenhuollon palveluista, osa 22.

Perjantaiaamu 21. huhtikuuta. Herään puoli viideltä. Nousen heti ylös ja alan valmistautua sairaaalaan lähtöön. Kirurgian poliklinikka nelosella on oltava seitsemältä. Manne jättää minut poliklinikan parkkipaikalle kymmentä vaille seitsemän. Siirryn ilmoittautumisjonoon, jossa on yksi ihminen ennen minua. Ilmoittautumisen jälkeen aulaan istumaan. Tuskin ehdin istumaan, kun jo sairaanhoitaja kutsuu minua nimeltä ja seuraan häntä toimenpidehuoneeseen.

Sairaanhoitaja tarkistaa sosiaaliturvatunnuksen. Oikea mies paikalla. Omat vaatteet pois. Päälle sairaalan vaatteet. Valkoiset alushousut, selästä auki oleva pilkullinen paita, vaalean ruskeat yöpuvun housut ja edestä napitettava yläosa. Lisäksi vihreä aamutakki. Omat vaatteet ja kengät nimitarralla varustettuun pukupussiin, pikkureppuun nimitarra. Myös molempiin ranteisiin QR-koodilla varustettu nimiranneke.

Selinmakuulle ja vatsa paljaaksi. Sairaanhoitaja tarkistaa, kuinka kauan olen ollut ravinnotta, mitä ja milloin olen viimeksi juonut. Kaikki kunnossa. Sitten hän ajelee pois karvoituksen rinnasta alaspäin, osan myös alapään karvoituksesta. Sitten navan puhdistus. Suppilomainen napa imenyt sisuksiinsa sinne kuulumatonta. Hyvän tovin hoitaja sen kanssa työskentelee. Koska suurin leikkaushaava tulee heti navan yläpuolelle, on navan oltava puhdas. Sitten hän vetää jalkoihini kokopitkät valkoiset tukisukat. Vielä esilääkityksenä yksi kapseli suuhun ja sen jälkeen seuraan hoitajan perässä kirurgian polklinikan leikkauspotilaiden odotushuoneeseen. Henkilökohtaiset tavarani, mukaan lukien kännykkä toimitetaan vuodeosastolle minua odottamaan. Viimeksi sain kännykän heräämössä. Käytäntö on muuttunut, koska ihmiset ottivat siellä valokuvia.

Hoitaja ohjaa minut odotushuoneen lepotuoliin numero viisi. Istun tuoliin puoli kahdeksalta. Suurikokoisia lepotuoleja on sijoiteltu kookkaan huoneen seunustalle yhteensä seitsemän kappaletta. Meitä potilaita on yhteensä kahdeksan, neljä naista ja neljä miestä. Yksi naisista on tuolirivin jälkeisessä sairaalavuoteessa. Edessämme on jonkinlainen komentokeskus, jonka takana touhuaa kaksi hoitajaa. Komentokeskuksen yläpuolella on kaksi TV-monitoria. Meneillään Aamu TV:n Jälkiviisaat. Taitavat puhua hallituksen muodostamisesta hekin. Komentokeskuksesta kuuluu myös moniäänistä keskustelua. Tuntuu olevan joku koulutustilaisuus, jota hoitajat parhaansa mukaan seuraavat etänä.

Minulle oli etukäteen kerrottu, että olen leikkaussalissa ennen yhdeksää. Potilaita aletaan yksi kerrallaan noutaa toimenpiteeseen. Käyn vielä vessassa, kun siihen on mahdollisuus. Hoitaja toteaa, että saan myös kävellä, jos siltä tuntuu. Puoli yhdeksän jälkeen valkotakkinen harmaantunut mies lähestyy minua ja kutsuu nimeltä. Hän esittäytyy Mika Matikaiseksi ja hänet on minulle merkitty leikkaavaksi lääkäriksi. Mika Matikainen on HUSin Urologian linjajohtaja. Hän pyytää minua seuraamaan yhteen aulatilan pienistä huoneista. Samassa huoneessa olen istunut kaksi kuukautta aikaisemmin sairaanhoitajan kanssa biopsiassa käydessäni.

Mika Matikainen käy kanssani läpi tulevan leikkauksen toimenpiteet. Kyseessä robottiavusteinen tähystysleikkaus. Minulta poistetaan eturauhanen kokonaan, rakkularauhaset ja lantiopohjan sidekudokset. Leikkaus tehdään nukutuksessa. Hän arvioi, että pääsee aloittamaan leikkauksen puoli kymmeneltä. Hän kertoo tulevansa minua vielä leikkauksen jälkeen tapaamaan heräämöön. Totean, että luotan hänen osaavan asiansa ja että hän ymmärtääkseni on näitä leikkauksia tehnyt lukuisia. Tuhat tällaista ja yhteensä kolmetuhatta, kuuluu hänen vastauksensa.

Siirryn takaisin lepotuoliini odottamaan. Yhdeksän maissa mieshoitaja lähestyy minua ja pyytää mukaansa. Hän availee avainläpyskällään ovia ja minä seuraan hänen perässään. Kuljemme heräämön läpi ja tulemme leikkaussalin ovelle. Ovi auki ja sisään. Tila on suuri. Huoneen perällä näen laitteen, jossa lukee Da Vinci. Tunnistan sen leikkausrobotiksi. Huoneessa on valtavasti väkeä ja suuri määrä erilaisia laitteita. Kaikki toivottelevat minulle huomenia ja nyökyttelevät. Näyttävät hymyilevän maskiensa takana. Keskellä huonetta on pienen näköinen leikkauspöytä, jossa ulokkeita käsivarsille ja jaloille. Kaikki tuntuvat rauhassa valmistautuvan tehtäviinsä.

Minut tänne tuonut sairaanhoitaja pyytää riisumaan vaatteet, jäljelle jää vain selästä auki oleva paita ja tukisukat. Sitten selinmakuulle leikkauspöydälle. Saan päähäni paperisen myssyn. Salissa on viileää, joten minua peitellään lämpöpeitteillä. Salin katto on metalliverkkoa ja mielessäni käy kuinka sieltä sen yläpuolelta pidetään pölyt poissa. Täytyy olla tehokas imu. Joka puolella hyörii ihmisiä, jotka kaikki tekevät omaa tärkeää tehtäväänsä valmistellessaan minua leikkaukseen. Oikeaan käsivarteen kiinnitetäänsuuri verenpainemittauksen kaulus. Verenpaineen mittaus käynnistyy. Etusormeen klipsi happisaturaation mittausta varten. Vasemmalla aletaan kiinnitellä käteen kanyyleita. Vaikeaa on tälläkin kertaa saada niitä kunnolla kiinni. Ensimmäinen onnistuu kolmannella yrittämällä.

Sitten viereeni ilmestyy henkilö, joka pyytää kaikkien huomiota. Hän käy läpi mitä ollaan tultu tänne tekemään ja kukin vuorollaan kuittailee. Jalkojani asetellaan leikkauspöydän ulokkeisiin ja minulle kerrotaan sinne tulevista pumppusukista. Ne ovat välttämättömät kallistetun leikkausasennon vuoksi varmistamassa jalkojen verenkiertoa.

Kaksi kanyylia on saatu vasempaan käteen kiinnitetyksi. Saan happinaamarin kasvoileni. Puheensorina ympärilläni jatkuu tasaisena. Olen erottavinani, että joku puhuu esilääkityksestä. Huomaan miten näkökentässäni vasemmalta oikelle alkavat ikään kuin harmaan savuiset kaihtimet painua kiinni metalliverkkokatossa. Tunnen valtavaa väsymyksen tunnetta. Sitten kaikki vain katoaa.

Seuraava havaintoni on, että makuualustani liikkuu. Kuulen ääniä. Joku sanoo, että laitetaan se tuonne ikkunan viereen. Liike pysähtyy. Nukahdan.

Havahdun horroksessani hereille. Vierelläni on hoitaja, joka kertoo, että olen heräämössä ja leikkaus on nyt takana. Hän kysyy miten voin. En osaa vastata. Kurkku tuntuu karhealta, hän kertoo minulla olleen hengitysputken. Nukahdan.

Erotan liikettä vuoteeni ympärillä ja joka puolella kuuluu paljon ääniä. Puhutaan ruotsia. Puhutaan suomea. Hoitaja kertoo kellon olevan jo puoli neljä. Manne on jo varmaan kotona huolissaan. En ehtinyt hänelle ilmoittaa uudesta kännykkäkäytännöstä. Kysyn hoitajalta, saanko soittaa. Hän tuo minulle puhelimen ja valitsee puolestani numeron. Saan soperretuksi, että hengissä ollaan ja heräämössä. Soitan kun olen päässyt osastolle.

Olen unen ja valveilla olon rajamailla. En tunne kipua. Mika Matikainen ilmestyy viereeni puoli viiden maissa. Hoitaja ehti jo epäillä, ettei enää tulisi, kun on perjantai-iltapäivä. Leikkaus on sujunut suunnitellusti. Päästiin aloittamaan vasta puoli yhdentoista aikaan, siksi olin heräämössä vasta kahden aikaan. Hän lupaa kirjoittaa kotiutuspaperit huomiseksi valmiiksi. Lopullinen päätös sitten voinnin ja tilanteen mukaan. Seurantana PSA-mittaus puolen vuoden välein, ensimmäinen heinäkuussa, kymmenen vuotta eteenpäin. Tapaan hänet jälkitarkastuksessa noin kolmen kuukauden kuluttua. Kutsu tulee sitten aikanaan.

Pääsen osastolle iltakuudelta. Neljän hengen huone, jossa meitä kaksi, naapuri minua viisi vuotta vanhempi. Soitan kotiin. Sammallan. Kähisen. Suuta kuivaa. Kurkkua kuivaa. Nyt runsaasti nestettä. Väsymyksestäni huolimatta käymme naapurini kanssa vilkasta keskustelua. Iltapalaksi saan lasin mustikkakeittoa ja vettä. Ei ole yhtään nälkä. Hyvin pärjään ravinnotta loputkin tästä päivästä.

Ennen nukkumista, hoitaja haluaa minun nousevan istumaan. Tänään ei vielä tarvitse nousta pystyyn, mutta aamulla yritämme kävellä. Ulkona näyttää olevan edelleen kaunis ja lämmin keväinen sää. Avoimesta ikkunasta kuuluu mustarastaan laulu. Joku pärryyttelee moottoripyörää parkkipaikalla. Kevään ääniä.

Tiedän monen ihmisen ajatusten olleen kanssani tänään. Olen kiitollinen kaikista niistä ajatuksista. Illalla jaksan naputella Facebookiin seuraavan päivityksen:

Kiitollinen olen myös terveydenhuollostamme. Erikoissairaanhoidosta. Jokaikisestä ihmisestä, joka on tänään hoitooni ja tämän päivän leikkaukseen tavalla tai toisella osallistunut. Ystävällisiä ja hyviä ihmisiä. Alansa ammattilaisia. Huippuosaajia.

Leikkauspäivä on nyt ohi. Pesäke on poistettu. Syöpä tältä osin selätetty.

Yritän nukkua.

1 kommentti

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s